assyrialaisten kimppuun. Assyriassa on kaiketi useita muitakin suuria
kaupunkeja, mutta mainioin, vahvin ja se, missä Ninoksen hävityksen
jälkeen kuninkaan asumus oli, oli Babylon, joka oli tämäntapainen
kaupunki. Se sijaitsee suurella tasangolla, suuruudelleen se on
sadankahdenkymmenen stadionin pituinen joka sivultaan ja on
neliönmuotoinen. Semmoinen siis on Babylonin kaupungin suuruus, ja se
on rakennettu tarkoituksenmukaisemmin kuin mikään muu kaupunki, jonka
me tunnemme. Ensiksi sen ympäri kulkee syvä, leveä ja täynnänsä vettä
oleva kaivos, sitten viidenkymmenen kuninkaallisen kyynärän levyinen ja
kahdensadan kyynärän korkuinen muuri. Mutta kuninkaallinen kyynärä on
kolme sormea pitempi tavallista kyynärää.
179. Täytyypä minun tämän lisäksi vielä ilmoittaa, mihin vallihaudasta
tuleva maa käytetään, ja millä tavoin muuri oli laitettu. Samalla kuin
he kaivoivat vallihautaa, he tekivät kaivoksesta luodusta maasta
tiilejä, ja laitettuaan riittävän määrän tiilejä, he polttivat ne
uuneissa. Sitten he käyttivät muurauslaastiksi kuumaa maapihkaa,
sulloivat aina kolmenkymmenen tiilikerroksen väliin ruokomattoja ja
rakensivat ensiksi vallihaudan reunat ja sitten itse muurin samalla
tavalla. Yläpuolelle muuria, sen ylimmän reunan kohdalle, he rakensivat
yksikerroksisia huoneuksia, jotka olivat kääntyneet toisiansa vastaan.
Mutta huoneuksien väliin he jättivät sen verran, että nelivaljakko
siitä pääsi kulkemaan. Portteja oli yltympäri muurissa sata, kaikki
vaskesta, ja pielet ja kamarat niinikään. On olemassa toinen kaupunki,
kahdeksan päivämatkan päässä Babylonista. Sen nimi on Is. Siellä on
joki, joka ei ole varsin suuri. Is on joenkin nimi, ja se valuu
Eufrat-jokeen. Mainittu Is-joki nostattaa vetensä mukana paljon
maapihkakokkareita, ja sieltä tuotiin maapihka Babylonin muuria varten.
180. Sillä tavoin siis Babylon oli varustettu muurilla. Kaupunki taas
on jaettu kahteen osaan. Sen jakaa nimittäin kahtia joki, jonka nimi on
Eufrat, joka virtaa Armeniasta ja on suuri, syvä ja vuolas. Se laskee
Punaiseen mereen. Muurista lähtevät sivuhaarat ulottuvat kummaltakin
puolelta jokeen. Siitä kohdasta alkaa poltetuista tiileistä tehty pato,
joka taipuu sisäänpäin ja jatkuu pitkin joen kumpaakin reunaa. Itse
kaupunki on täynnä kolmi- ja nelikerroksisia rakennuksia, ja sen läpi
risteilee suoria katuja, muiden muassa semmoisia, jotka kulkevat
poikittain joelle päin. Jokaisen kadun kohdalla siis oli joen luona
olevassa padossa pieni portti, luvultaan yhtä monta kuin oli kujia.
Nekin olivat vaskiset ja veivät myös samalle joelle.
181. Mainittu muuri on niinmuodoin kaupungin haarniskana, mutta
sisäpuolelta kulkee toinen muuri, joka ei ole varsin paljon heikompi
toista muuria, mutta ahtaampi. Ja kaupungin kumpaiseenkin osaan on
keskelle rakennettu, toiseen kuninkaanlinna, lujine muurineen, toiseen
taas Zeus Beloksen vaskiporttinen pyhättö, joka vielä minun aikoihini
saakka on ollut olemassa, ollen neliönmuotoinen ja joka puolelta kahden
stadionin pituinen. Pyhätön keskelle on rakennettu vahva torni, sekä
pituudeltaan että leveydeltään stadionin mittainen, ja tämän tornin
päällä on toinen torni ja taas toinen sen päällä, aina kahdeksaan
torniin saakka. Niihin johtavat portaat on tehty ulkopuolelta ja
kiertävät kaikkien tornien ympäri. Jotenkin keskellä portaita on
majapaikka ja lepoistuimet, joille ne, jotka nousevat torniin, voivat
istuutua lepäämään. Mutta viimeisen tornin päällä on suuri temppeli. Ja
temppelissä sijaitsee suuri, kauniilla patjoilla peitetty leposohva,
jonka vieressä on kultainen pöytä. Mutta mitään jumalankuvaa ei sinne
ole asetettuna. Eikä kukaan ihminen siellä vietä yötä, paitsi se
kotimainen nainen, jonka jumala valitsee itselleen kaikkien
keskuudesta, niinkuin kertovat kaldealaiset, jotka ovat tämän jumalan
pappeina.
182. Nämä samat väittävät -- mitä minä puolestani en usko --, että
jumala itse kulkee temppeliin ja lepää sohvalla, samalla tavalla kuin
Egyptin Teebassa, kuten egyptiläiset kertovat. Sillä sielläkin nukkuu
teebalaisen Zeun temppelissä nainen, ja molemmista näistä kerrotaan,
että niillä senjälkeen ei ole yhteyttä minkään miehen kanssa, samalla
tavalla kuin Lykian Patarassa on laita jumalan tietäjä-papittaren,
silloin kun sellainen siellä on. Siellä näet ei aina anneta
oraakelinvastauksia. Mutta aina milloin papitar siellä on, hän yöksi
suljetaan temppelin sisälle.
183. Babylonin pyhättöalueessa on alhaalla toinenkin temppeli, missä
sijaitsee suuri kultainen Zeun kuvapatsas; sen vieressä on kultainen
pöytä, ja sen jalusta ynnä istuin ovat kultaiset. Ja kuten kaldealaiset
sanoivat, on siihen mennyt kahdeksansataa talenttia. Ja temppelin
ulkopuolella on kultainen alttari. Siellä on myös toinen suuri alttari,
missä uhrataan täysikasvuisia elukoita, sillä kulta-alttarilla ei ole
lupa uhrata muuta kuin ainoastaan imeväisiä. Suuremmalla alttarilla
kaldealaiset myös polttavat kymmenentuhatta talenttia suitsutusta joka
vuosi, silloin kun viettävät juhlaa tämän jumalan kunniaksi. Siihen
aikaan oli vielä tässä temppelikartanossa myös kahdentoista kyynärän
korkuinen kuvapatsas, pelkästä kullasta. Minä kyllä en sitä nähnyt,
mutta kerron sen, mitä kaldealaiset kertovat. Sitä kuvapatsasta
tavoitti Dareios, Hystaspeen poika, mutta ei uskaltanut sitä ottaa,
jota vastoin Dareioksen poika Xerxes sen otti ja tappoi papin, joka
kielsi liikuttamasta kuvapatsasta. Sillä tavoin tämä pyhättö on
koristettu; ja siellä on monta yksityistä vihkilahjaa.
184. Tätä Babylonia ovat tietenkin hallinneet useat muut kuninkaat,
joita assyrialais-historiassani tulen mainitsemaan, ja jotka ovat
laittaneet kuntoon sekä muureja että pyhättöjä, mutta onpa niiden
joukossa ollut kaksi naistakin. Se, joka hallitsi ennen, eli viisi
miespolvea ennen myöhempää. Hänen nimensä oli Semiramis, ja hän teetti
pitkin tasankoa valleja, jotka ansaitsevat katsomista. Sitä ennen joki
tapasi tulvia yli koko tasangon.
185. Myöhempi kuningatar, jonka nimi oli Nitokris, oli ymmärtäväisempi
sitä, joka hallitsi aikaisemmin. Niinpä hän ensiksi on jättänyt
jälkeensä ne muistomerkit, joista tulen kertomaan, ja toiseksi hän,
nähdessään kuinka meedialaisten valta oli suuri ja levoton, ja miten he
riistivät toisen kaupungin toisensa jälestä, niiden joukossa Ninoksen,
ryhtyi niin useihin varokeinoihin kuin suinkin. Ensiksikin hän
kaivamalla kanavia, ylhäältä päin teki Eufrat-joen, saman, joka virtaa
kaupungin keskitse ja joka ennen virtasi suoraan, sillä tavoin
vääräksi, että se kolme kertaa virratessaan saapuu erään Assyrian kylän
luo. Sen kylän nimi, johon Eufrat saapuu, on Arderikka. Vielä nytkin
kaikki, jotka matkustavat tästä meidän merestä Babyloniin ja
purjehtivat alas Eufrat-jokea myöten, saapuvat kolmasti tämän samaisen
kylän tykö ja kolmena päivänä peräkkäin. Tämän suhteen Nitokris siis
teki sillä tavoin. Mutta joen kumpaisellekin reunalle hän loi vallin,
ja ihmetyttävää on, kuinka suuri ja korkea se on. Paljon yläpuolelle
Babylonia hän kaivautti järveä varten altaan, joka oli vain vähän
matkan päässä joesta, sekä kaivoi aina siihen saakka, kunnes tuli
vettä, ja teki sen alan neljänsadankahdenkymmenen stadionin levyiseksi.
Mutta sitä maata, joka tästä kaivamisesta lähti, hän käytti niin, että
loi sen pitkin joen reunoja. Ja sittenkuin hän oli sen kaivanut
valmiiksi, hän antoi viedä sinne kiviä ja teetti altaan ympäri
kivireunuksen. Hän ryhtyi näihin molempiin toimenpiteisiin, että
nimittäin teki joen vääräksi ja koko kaivannon suoksi, siinä
tarkoituksessa, että joki tulisi hitaammaksi, kun se taipuisi useihin
mutkiin, sekä purjehdus Babyloniin siten vääräksi, ja että purjehduksen
jälkeen alkaisi pitkä kiertomatka järven ympäri. Ja hän toimitti nämä
työt siihen osaan maata, missä solat ja lähin pääsy Meediasta
sijaitsivat, siitä syystä, jotteivät meedialaiset, jotka pitivät
liikeyhteyttä maan kanssa, saisi vihiä hänen toimistaan.
186. Täten siis hän, mitä syvyyteen tulee, ympäröi kaupungin. Mutta
laitoksistaan hän teki itselleen myös seuraavan sivutyön. Katsoen
siihen, että kaupunki oli jaettu kahteen osaan, joitten keskitse joki
virtasi, oli edellisten kuningasten aikana, joka kerta kun joku tahtoi
toisesta osasta mennä joen yli toiseen osaan, täytynyt kulkea veneessä,
mikä minun nähdäkseni oli hankalaa. Mutta kuningatar korjasi senkin
epäkohdan. Silloin näet kun hän kaivoi altaan järveä varten, hän jätti
samaisesta työstä jälkeensä seuraavan toisen muistomerkin. Hän
hakkautti hyvin suuria kiviä, ja niin pian kuin kivet olivat valmiit,
ja paikka kaivettu, hän käänsi joen koko vuon kaivamaansa paikkaan.
Sillävälin kun tämä täyttyi, ja vanha uoma kuivi, hän ensiksikin
kaupungin porteista joelle vievien porrasten kohdalle muurautti joen
reunat poltetuilla tilleillä samalla tapaa kuin muurin; sitten hän
melkein aivan keskelle kaupunkia rakensi louhimistaan kivistä sillan,
jonka kivet kiinnitti toisiinsa raudalla ja lyijyllä. Ja aina milloin
tuli päivä, hän panetti niiden päälle neliskulmaisia hirsiä, joita
myöten babylonilaiset astuivat. Mutta yöksi otettiin nämä hirret pois
siitä syystä, etteivät asukkaat yöllä kulkisi toiselle puolelle ja
varastaisi toisiltaan. Niin pian kuin kaivanto oli joen kautta tullut
täydeksi järveksi, ja siltatyöt olivat järjestyksessä, hän johdatti
Eufrat-joen vanhaan uomaansa järvestä, ja sillä tavoin sekä kaivanto
tuli suoksi, joksi se olikin tarkoitettu, että kaupunkilaiset olivat
saaneet sillan.
187. Tämä samainen kuningatar pani myös toimeen seuraavan petoksen. Sen
kaupunginportin päälle, jossa oli suurin väenliike, hän valmisti
itselleen haudan, niin että se tuli riippumaan itse portin yläpuolella,
ja hakkautti siihen näin kuuluvan kirjoituksen: "jos joku niistä, jotka
minun jälkeeni tulevat Babylonin kuninkaiksi, on rahanpuutteessa, hän
avatkoon haudan ja ottakoon niin paljon rahaa kuin tahtoo. Mutta jos
hän ei ole rahan puutteessa, älköön hän suotta sitä avatko. Sillä se ei
ole edullista." Tämä hauta pysyi koskematta siihen saakka, kunnes
kuninkuus joutui Dareiokselle. Dareioksesta tuntui ankaralta, ettei
saanut käyttää tätä porttia eikä ottaa rahoja, vaikka ne siellä
viruivat, ja kirjoitus itse kehoitti ottamaan niitä. Mainittua porttia
näet hän ei voinut käyttää siitä syystä, että jos siitä olisi kulkenut
läpi, olisi hänen päänsä yläpuolella tullut olemaan ruumis. Mutta
avattuaan haudan, hän ei siitä löytänytkään rahoja, vaan ainoastaan
ruumiin ynnä näin kuuluvan kirjoituksen: "jollet olisi niin määrättömän
rahanhimoinen ja häpeällisen voitonpyyntöinen, et olisi vainajain
lepokammioita avannut."
188. Semmoinen oli siis, kuten kerrotaan, tämä kuningatar. Mainitun
naisen poikaa, Labynetosta vastaan, jolla oli sama nimi kuin hänen
isällään sekä hallitsi assyrialaisia, alotti Kyros sotaretken. Kun
suurkuningas lähtee sotaretkelle, hän ottaa mukaansa kotoa hyvin
valmistettuja ruokia sekä karjaa; myös viepi hän mukanaan vettä
Khoaspes-joesta, joka virtaa Susan ohi: ainoastaan sitä nimittäin
kuningas juo eikä minkään muun joen vettä. Tämän Khoaspeen vettä
keitetään ja sitä kuljettavat hopeisissa astioissa monenmonet
nelipyöräiset muulien vetämät vankkurit, jotka seuraavat mukana, mihin
kuningas milloinkin matkustaa.
189. Babylonia vastaan marssiessaan Kyros joutui Gyndes-joelle, jonka
lähteet ovat matianilais-vuoristossa, ja joka virtaa Dardanian maan
läpi sekä laskee toiseen, Tigris-nimiseen jokeen, joka taas virtaa
Opis-kaupuugin ohi ja laskee Punaiseen mereen. Kun Kyros paraillaan
koetti kulkea mainitun Gyndes-joen yli, josta päästiin vain laivoilla,
astui virmapäissään muuan hänen pyhistä valkoisista hevosistaan virtaan
ja yritti kulkea sen yli, mutta joki pyyhkäsi sen syvyyteen ja kuljetti
sen mukanaan pois. Kovin pahoillaan tästä joen röyhkeydestä Kyros
uhkasi tehdä sen niin voimattomaksi, että vastedes naisetkin polveaan
kastamatta huokeasti voisivat siitä kulkea ylitse. Tämän jälkeen hän
jättämällä sikseen retken Babylonia vastaan jakoi sotajoukkonsa kahtia.
Sen tehtyään hän vedätti pitkin Gyndeen vartta satakahdeksankymmentä
joka suuntaan menevää kanavaa, asetti sotajoukon pitkään riviin, ja
niin järjestettyään sen, käski sen kaivaa. Ja katsoen suureen työväen
joukkoon saatiin työ valmiiksi, mutta kuitenkin he tällä tavoin
kuluttivat koko kesän siihen työhön.
190. Mutta niin pian kuin Kyros oli kurittanut Gyndestä jakamalla sen
kolmeensataankuuteenkymmeneen kanavaan, ja seuraava kevät koitti, hän
marssi Babylonia vastaan. Babylonilaiset puolestaan lähtivät häntä
vastaan taisteluun ja odottivat häntä. Vaan kun hän marssiessaan tuli
lähelle kaupunkia, niin babylonilaiset iskivät yhteen hänen kanssaan,
mutta joutuivat taistelussa tappiolle ja tungettiin kaupunkiin. Koska
he kuitenkin entisestäkin hyvin tiesivät, että Kyros ei pysyisi
rauhallisena, vaan näkivät hänen samalla tapaa käyvän joka kansan
kimppuun, niin he olivat ennakolta tuottaneet sinne elintarpeita hyvin
moneksi vuodeksi. Siksipä he eivät ollenkaan välittäneet piirityksestä.
Mutta Kyros oli suuressa pulassa, kun kului paljon aikaa asiain
ollenkaan edistymättä.
191. Joko nyt sitten joku toinen antoi hänelle siinä pulassa neuvon,
taikka hän itse älysi, mitä hänen oli tekeminen; joka tapauksessa hän
teki seuraavasti. Järjestettyään osan sotajoukkoansa joen suun
kohdalle, sinne, missä se laskee kaupunkiin, ja taas toisen osan
kaupungin taakse, missä joki lähtee kaupungista ulos, hän käski
sotajoukon menemään mainituista kohdista sisään kaupunkiin, milloin
näkisivät uoman yli päästävän kahlaamalla. Näin siis järjestettyään ja
sillä tavoin neuvottuaan sotajoukkoa, hän marssi itse pois, mukanaan se
osa sotaväkeään, joka ei ollut taistelukelpoinen. Ja saavuttuaan
järvelle Kyros teki uudestaan saman, minkä yllämainittu Babylonin
kuningatar oli tehnyt joen ja järven suhteen. Hän johti nimittäin
kanavan avulla joen järveen, joka silloin oli suona, ja teki vanhan
uoman ylikuljettavaksi sen kautta, että joki oli laskeutunut. Kun oli
näin tapahtunut, niin ne persialaiset, joille hän oli sen antanut
tehtäväksi, tunkeutuivat Eufrat-joen uomaa myöten, joka oli laskeutunut
niin, että se ulottui noin miehen reiden keskikohtaan, sisään
Babyloniin. Jos nyt babylonilaiset olisivat ennakolta kuulleet tai
huomanneet, mitä Kyroksella oli tekeillä, niin he nähdessään
persialaisten tulleen sisään kaupunkiin, olisivat kurjasti tuhonneet
heidät. Sillä jos olisivat sulkeneet kaikki joelle vievät portit ja
itse nousseet joen varsia pitkin sijaitseville padoille, he olisivat
ottaneet persialaiset aivan kuin rysään. Mutta nyt olivat persialaiset
odottamatta heidän kimpussaan. Ja kaupungin asukkaat kertovat, että sen
suuruuden vuoksi keskellä asuvat babylonilaiset eivät huomanneet
mitään, silloin kun jo kaupungin laidassa asuvat olivat voitetut, vaan
kun heillä juuri sattui olemaan juhla, he parastaikaa tanssivat ja
pitivät hyviä päiviä, kunnes kylläkin saivat tietää asianlaidan.
192. Sillä tavoin Babylon ensi kerran valloitettiin. Mutta kuinka suuri
babylonilaisten mahti on, sen tahdon monen muun tosiasian ohella
osoittaa seuraavalla seikalla. Suurkuninkaalla on kaikki hallitsemansa
maat, paitsi säännöllisen veron suorittamista varten, jaettuina hänen
ja hänen sotajoukkonsa ylläpidon maksamista varten. Vuoden
kahdestatoista kuukaudesta elättää häntä neljä kuukautta Babylonian
maa, kahdeksan kuukautta taas koko muu Aasia. Siten on Assyrianmaa
mahtinsa puolesta kolmas osa muusta Aasiasta. Ja tämän maan
maaherrakunta, jota persialaiset kutsuvat satrapiaksi, on kaikista
maaherrakunnista kaikkein mahtavin. Niinpä Tritantaikhmes, Artabazoksen
poika, joka kuninkaalta oli saanut tämän piirin, sai tuloina siitä joka
päivä täyden artabin hopeata; artabi on persialainen mitta, joka vetää
attikalaisen medimnin ynnä kolme attikalaista khoiniksia. Hänellä oli
siellä myös itseänsä varten, paitsi sotaratsuja, muitakin hevosia,
nimittäin kahdeksansataa oritta ja kuusitoistatuhatta tammaa; jokaista
oritta vastasi nimittäin kaksikymmentä tammaa. Indialaisia koiria taas
elätettiin niin suuri joukko, että neljä tasangolla olevaa suurta
kylää, jotka olivat muista veroista vapaat, olivat saaneet tehtäväkseen
hankkia elatuksen koirille. Semmoiset tulot oli Babylonin maaherralla.
193. Assyrialaisten maassa sataa vähän, mutta se vähä ravitsee viljan
juuren. Saamalla vettä joesta, laiho kuitenkin kypsyy ja vilja
tuleentuu, mutta ei sillä lailla kuin Egyptissä, missä joki itse nousee
vainioille, vaan kastaminen tapahtuu käsin ja pumpuin. Koko Babylonian
maata halkovat nimittäin, samoinkuin Egyptiä, kanavat. Suurin kanavista
on laivoilla kuljettava ja kulkee kaakkoon päin sekä ulottuu Eufratista
toiseen jokeen, Tigrikseen, jonka luona sijaitsi Ninos-kaupunki. Se maa
on kaikista maista, joita tunnen, kaikkein paras tuottamaan viljaa.
Mutta muuta, nimittäin puita, se ylimalkaan ei yritäkkään kantamaan,
ei viikunapuuta, ei viiniköynnöstä eikä öljypuuta. Viljaa sitävastoin
se on siihen määrään hyvä tuottamaan, että se antaa ainakin
kahdennensadannen jyvän, ja, silloin kun se on tuottavimmillaan,
kolmannenkinsadannen. Niinpä vehnän ja ohran lehdet siellä helposti
tulevat neljän sormen levyisiksi. Kuinka suuriksi puuntapaisiksi
sitävastoin hirssi ja sesami tulevat, sitä en tahdo mainita, vaikka sen
varsin tunnen, hyvin tietäen, että niistä, jotka eivät ole saapuneet
Babylonian maahan, jo se, mikä viljalajien suhteen on sanottu, on
tuntunut sangen uskomattomalta. Öljypuun öljyä he eivät ollenkaan
käytä, vaan valmistavat öljyn sesamista. Pitkin koko tasankoa heillä
kasvaa palmuja, useimmat hedelmiäkantavia, joista he myös valmistavat
itselleen ruokaa, viiniä ja hunajaa. Niitä he hoitavat viikunapuiden
tavoin niin hyvin muissa suhteissa kuin erittäin siinä kohden, että
sitovat niitten palmujen hedelmän, joita helleenit kutsuvat
urospuolisiksi, taateleita kantavien palmujen ympäri, jotta ampiainen
tunkisi sisään niihin ja kypsyttäisi ne, ja jottei palmun hedelmä
variseisi. Urospalmujen hedelmissä tavataan nimittäin ampiaisia, samoin
kuin metsäviikunapuissa.
194. Mutta siitä, mikä siellä minusta itse kaupungin jälkeen on
ihmeellisintä, minä nyt käyn kertomaan. Heidän laivansa, jotka kulkevat
alas virtaa myöten Babyloniin, ovat kokonaan pyöreät ja nahasta tehdyt.
Assyrialaisten yläpuolella asuvien armenialaisten maassa he pajusta
leikkaavat ja tekevät itselleen kaaripuita, sekä verhoavat niitä
ulkoapäin nahkapeitteillä, jotka muodostavat pohjan. Mutta he eivät tee
laivojaan leveiksi peräkeulan, eivätkä kapeiksi kokan kohdalta, vaan
tekevät ne pyöreiksi kuin kilven. Sitten he täyttävät ne oljilla ja
tavaroilla ja antavat niiden mennä myötävirtaan. Enimmin he tuovat
ruukkuja, täynnä palmuviiniä. Laivaa ohjaa kahdella airolla kaksi
miestä, jotka seisovat pystyssä, ja joista toinen vetää airoa
puoleensa, toinen työntää luotaan. Näitä aluksia tehdään niin hyvin
varsin suuria kuin pienempiäkin, ja suurimmat niistä kantavat jopa
viidentuhannen talentin painoista lastia. Joka veneessä on elävä aasi
ja suuremmissa useampia. Kun he sitten laivamatkallaan saapuvat
Babyloniin, he asettavat lastinsa näytteille ja myyvät heti pois
aluksen kaaripuut ja kaikki oljet, mutta nahat he sälyttävät aasien
selkään ja ajavat ne Armeniaan. Sillä vasten virtaa ei käy millään
keinoin päinsä purjehtia, koska joki on siihen määrään vuolas. Siitäpä
syystä he eivät teekkään aluksiaan puusta, vaan nahasta. Ja sittenkuin
he aaseja ajaen ovat saapuneet takaisin Armeniaan, he samalla tapaa
laittavat itselleen toiset alukset.
195. Heidän vaatteensa taas ovat tämmöiset. Heillä on liinainen,
jalkoihin ulottuva ihotakki, jonka päälle pukevat toisen, villaisen
ihotakin, ja kietovat ylleen pienen valkoisen vaipan; edelleen heillä
on kotimaiset kengät, jotenkin samanlaiset kuin boiotialaiset virsut.
He käyttävät pitkää tukkaa, jota sitovat päänauhoilla, ja voitelevat
koko ruumistaan. Jokaisella on sinettisormuksensa ja veistetty
keppinsä. Ja jokaiseen keppiin on kuvattu joko omena, ruusu, lilja, tai
kotka, taikka jotain muuta. Sillä ilman vaakunaa ei heillä ole tapana
pitää keppiä.
196. Täten he siis koristavat ruumistaan. Heidän keskuudessaan
vallitsevien tapojen joukosta taas on meidän käsityksemme mukaan
viisain seuraava, jota kuulen myös enetien, erään illyrialaisen kansan,
noudattavan. Kussakin kylässä tehtiin kerta kunakin vuotena näin. Niin
pian kuin neidot olivat tulleet naimakuntoisiksi, koottiin heidät
kaikki ja vietiin yhteen paikkaan, ja niiden ympärille asettui
miesjoukko. Siinä antoi kuuluttaja jokaisen neidon, toisen toisensa
perästä, nousta seisaalleen ja möi ne, alkaen kaikkein kauniimmasta.
Sitten, aina kun tämä suuresta summasta oli myyty, hän kuulutti
myytäväksi toisen, nimittäin sen, joka edellisen jälkeen oli kauniin.
Ja ne myytiin sillä ehdolla, että joutuisivat naimisiin. Ne
babylonilaisten joukosta, jotka olivat rikkaat ja naimahaluiset,
ostelivat niinmuodoin ihanimmat, tarjoten toinen toistaan enemmän.
Kaikki yhteisestä kansasta taas, jotka olivat naimahaluiset, he eivät
ollenkaan pyytäneet hyvää ulkomuotoa, vaan ottivat rahat ja rumemmat
neidot. Sillä niin pian kuin kuuluttaja oli järjestänsä myynyt
kauniimmat neidoista, hän antoi rumimman tai jos kuka heistä oli
raajarikko, nousta, ja tämän sai se, joka pienintä rahasummaa vastaan
tahtoi naida hänet, kunnes hän joutui sille, joka lupasi vähimmästä sen
tehdä. Vaan raha kertyi kauniista neidoista, ja siten kauniit
naittoivat rumat ja raajarikot. Mutta ei ollut lupa naittaa tytärtään
kenelle kukin vain tahtoi, eikä ilman takuumiestä viedä ostamaansa
neitoa mukaansa, vaan täytyi ensin asettaa takuu siitä, että todella
aikoi hänet naida, jonka jälkeen vasta sai viedä hänet pois. Vaan jos
aviopuolisot eivät sopineet keskenään, sääsi laki, että sai viedä
rahansa takaisin. Kellä hyvänsä, joka tahtoi, oli myös tilaisuus tulla
toisesta kylästä ostamaan. Tämäpä oli heidän kaunein lakinsa, mutta se
ei kuitenkaan enää ole voimassa, vaan he ovat äskettäin keksineet erään
toisen. Sillä siitä saakka, kun he valloituksen jälkeen ovat joutuneet
huonoon tilaan, ja heidän taloutensa rappiolle, niin jokainen puutetta
kärsivä rahvaan mies panee tyttölapsensa harjoittamaan haureutta.
197. Toinen viisas tapa on heillä seuraava. He kantavat sairaansa ulos
torille, sillä he eivät käytä lääkäreitä. Tällöin tulee sairaan luo ja
antaa neuvoja taudin suhteen kuka vain itsekin on potenut jotain
samantapaista, kuin mitä sairas kärsii, tai nähnyt toisen potevan. He
tulevat neuvomaan ja opastamaan, miten itse ovat tehneet, kun ovat
samanlaisesta taudista pelastuneet tai nähneet toisen pelastuneen.
Ääneti ei ole lupa kulkea sairaan ohi, vaan täytyy ensin kysyä, mikä
tauti hänellä on.
198. Ruumiit asetetaan hunajaan, ja surumenot ovat jotenkin samanlaiset
kuin Egyptissä. Joka kerta kun babylonilainen mies on pitänyt yhteyttä
vaimonsa kanssa, hän sytyttää suitsutuksen ja istuutuu sen ääreen, ja
toisaalla taas vaimo tekee samoin. Mutta päivän valjetessa molemmat
kylpevät. Sillä he eivät kajoa mihinkään astiaan, ennenkuin ovat
kylpeneet. Tätä samaa tekevät myös arabialaiset.