lähelle itseään ja piti häntä erinomaisen suuressa arvossa sekä katseli
suurella ihmetyksellä häntä. Ja niin tekivät myös kaikki hänen
seurassaan olevat. Mutta Kroisos oli mietteihinsä vaipuneena ja ääneti.
Sitten hän kääntyi ja nähdessään, kuinka persialaiset hävittivät
lyydialaisten kaupunkia, hän virkkoi: "oi kuningas, tuleeko minun sanoa
sinulle sitä, mitä nyt juuri ajattelen, vai vaieta?" Kyros käski hänen
rohkeasti sanoa, mitä tahtoi. Hänpä kysyi tältä ja lausui: "mitä tämä
suuri väkijoukko niin suurella innolla toimittaa?" Kyros virkkoi: "se
ryöstää sinun kaupunkiasi ja vie pois sinun tavaroitasi." Kroisos
vastasi: "ei se minun kaupunkiani eikä minun tavaroitani ryöstä. Ei ole
minulla enää mitään niitten kanssa tekemistä. Vaan sinun omaisuuttasi
ne riistävät ja raastavat."
89. Kroisoksen sanat vetivät puoleensa Kyroksen huomion. Käskettyään
muut pois hän kysyi Kroisokselta, mitä hänelle turmiollista Kroisos
näki siinä, mikä oli tekeillä. Hän virkkoi: "koska jumalat ovat tehneet
minut sinun orjaksesi, katson oikeaksi ilmoittaa sinulle, jos jossain
kohden huomaan paremmin kuin sinä. Persialaiset ovat luonteeltaan
ylimieliset, mutta köyhät. Jos siis sallit heidän ryöstää ja ottaa
haltuunsa suuria tavaroita, on sinulla heidän puoleltaan odotettavissa
seuraavaa. Sen heistä, joka enimmän ottaa, voit odottaa nousevan
kapinaan itseäsi vastaan. Jos siis sinulle on mieleen mitä sanon, niin
tee seuraavalla tavalla. Aseta kaikille porteille vartijoiksi muutamia
peitsenkantajistasi, ja ottakoot ne ryöstäjiltä tavarat pois sanoen,
että niistä välttämättömästi täytyy antaa kymmenykset Zeulle. Sillä
lailla sinä et jouda heidän vihansa esineeksi riistäessäsi heiltä
väkisin pois tavarat, ja toiselta puolen he tulevat myöntämään
menetteleväsi oikein ja tulevat siksi vapaaehtoisesti niin tekemään."
90. Tämän kuullessaan Kyros ihastui ikihyväksi, koska se hänestä näytti
olevan hyvä neuvo. Hän kiitteli paljon Kroisosta ja käskettyään
peitsenkantajia suorittamaan mitä Kroisos oli neuvonut, hän virkkoi
tälle näin: "Kroisos, koska olet valmis toimittamaan kuninkaallisen
miehen hyviä tekoja ja puhumaan semmoisen miehen sanoja, niin pyydä
sellaista lahjaa, jonka heti tahdot saada." Kroisos virkkoi: "oi herra,
enimmin sinä minulle teet mieliksi, jos sallit minun lähettää nämä
kahleet helleenien jumalalle, jota minä jumalista enimmin kunnioitin,
ja kysyä häneltä, onko hänen tapana pettää niitä, jotka hänelle tekevät
hyvää." Kyros kysyi, mistä hän jumalaa syytti, kun näin tätä moitti.
Silloin Kroisos kertoi alusta loppuun kaikki, mitä hänellä oli ollut
mielessään, mainitsi oraakelien vastaukset ja varsinkin vihkilahjat ja
kuinka hän ennustuksen yllyttämänä oli lähtenyt sotaretkelle
persialaisia vastaan. Kertoessaan tämän hän uudestaan palasi
pyyntöönsä, että Kyros sallisi hänen nuhdella jumalaa tästä. Naurahtaen
Kyros virkkoi: "sekä tämän olet saapa minulta, Kroisos, että kaikkea
muutakin, mitä kulloinkin pyydät." Sen kuultuaan Kroisos lähetti
Delfoihin muutamia lyydialaisia ja antoi heille toimeksi asettaa
kahleet temppelin kynnykselle ja kysyä, eikö jumala häpeä, että
ennustuksillaan oli yllyttänyt Kroisosta lähtemään sotaretkelle
persialaisia vastaan, ikäänkuin hän muka tulisi tekemään lopun Kyroksen
vallasta, josta yrityksestä jumalalle nyt tuli tällaiset esikoislahjat
-- ja tällöin tuli heidän osoittaa kahleita. Tätä piti heidän kysymän
sekä, oliko helleeniläisillä jumalilla tapana olla kiittämättömät.
91. Lyydialaisten saavuttua ja lausuttua mitä olivat toimeksi saaneet,
kerrotaan Pytian virkkaneen näin: "sallimuksen määräämää kohtaloaan
on jumalankin mahdoton välttää. Kroisos on suorittanut viidennen
esi-isänsä rikoksen, hänen, joka herakleidien peitsenkantajana
ollessaan noudatti naisen vilppiä, murhasi herransa ja otti haltuunsa
tämän arvon, joka ei ollenkaan hänelle kuulunut. Loxias [s.o. Apollo]
on innokkaasti uurastanut, että Sardeen onnettomuus tapahtuisi
Kroisoksen lasten, eikä hänen itsensä aikana, mutta ei ole kyennyt
kääntämään syrjään kohtalon määräyksiä. Sen verran kuitenkin kuin nämä
sallivat, hän on pannut täytäntöön ja tehnyt Kroisokselle mieliksi.
Kolme vuotta näet hän on lykännyt toistaiseksi Sardeen valloituksen, ja
Kroisos ymmärtäköön, että hän joutui vangiksi näin monta vuotta
myöhemmin kuin kohtalo oli määrännyt. Toiseksi, kun Kroisos oli tulla
poltetuksi, jumala torjui sen. Ja annettua ennustusta Kroisos syyttä
moittii. Loxias julisti näet hänelle, että jos hän lähtisi sotaretkelle
persialaisia vastaan, hän tulisi hajoittamaan suuren valtakunnan.
Kroisoksen olisi tähän nähden, jos hänen kerran piti saada hyvä neuvo,
tullut lähettää uudestaan kysymään, tarkoittiko vastaus hänen omaansa
vai Kyroksen valtakuntaa. Koska hän ei käsittänyt sitä, mikä oli
sanottu, eikä uudestaan kysynyt, syyttäköön itseään. Ei hän sitäkään
käsittänyt, mitä Loxias, hänen viimeisen kerran kysyessään oraakelia,
lausui muulista. Kyros näet juuri oli tuo muuli. Hänhän oli syntyisin
kahdesta eri kansaan kuuluvasta henkilöstä, joista äiti oli ylhäisempi,
isä halvempi. Sillä edellinen oli meedialainen ja Astyageen,
meedialaisten kuninkaan tytär, jälkimäinen oli persialainen ja näiden
alamainen; ollen kaikissa suhteissa alempi, hänellä siis oli
valtiattarensa aviovaimonaan." Näin Pytia vastasi lyydialaisille, ja ne
veivät viestin Sardeeseen sekä ilmoittivat sen Kroisokselle. Ja sen
kuultuaan hän myönsi, että syy oli hänen omansa, eikä jumalan. Näin
siis kävi Kroisoksen valtakunnan, ja niin tapahtui Ioonian ensimäinen
kukistuminen.
92. Kroisokselta on olemassa myös useita muita vihkilahjoja Hellaassa
eikä yksistään yllämainituita. Niinpä on Boiotian Teebassa kultainen
kolmijalka, jonka hän vihki ismenolaiselle Apollolle, Efesoksessa sekä
kultaiset lehmät että useimmat sikäläisistä patsaista, Atene Pronaian
temppelissä Delfoissa suuri kultainen kilpi. Viimemainittu on säilynyt
aina minun aikoihini saakka, mutta osa vihkilahjoista on joutunut
hukkaan. Edelleen ovat Brankhidaissa Miletoksen alueella Kroisoksen
lahjat, jotka, kuten olen kuullut, ovat yhtä painavat ja samallaiset
kuin Delfoissa olevat. Se, minkä hän vihki Delfoibin ja Amfiaraoksen
temppeliin, oli hänen omaansa ja isänperintönsä esikoisuhri; mutta muut
vihkilahjat tulivat erään hänen vihamiehensä omaisuudesta, joka oli
esiintynyt Kroisoksen vastustajana, ennenkuin tämä pääsi kuninkaaksi,
ja oli innokkaasti puuhannut, että lyydialaisten hallituksen saisi
Pantaleon. Tämä taas oli Alyatteen poika ja Kroisoksen velipuoli isän
puolelta. Kroisos näet oli Alyatteen poika kaarilaisesta vaimosta,
Pantaleon ioonilaisesta. Vaan sittenkuin Kroisos isänsä suostumuksella
oli saanut valtaansa hallituksen, hän piikkitynnyrissä kidutti
vastustajansa kuoliaaksi, mutta hänen omaisuutensa, jonka jo ennen oli
pyhittänyt, hän silloin ylläsanotulla tavalla vihki niihin paikkoihin,
jotka mainittiin. Sen verran olkoon sanottu vihkilahjoista.
93. Ihmeitä semmoisia, kuin on monessa muussa maassa, ei juuri Lyydian
maassa ole kuvailtavaksi, lukuunottamatta kultahiekkaa, jonka virta
kuljettaa mukanaan Tmolos-vuoresta. Mutta yksi teos siinä tavataan ja
se on, lukuunottamatta egyptiläisiä ja babylonilaisia muistomerkkejä,
suurin maailmassa. Siellä on nimittäin Alyatteen, Kroisoksen isän,
hauta, jonka jalusta on laadittu suurista paasista, mutta muu hauta on
maakumpu. Ja sen ovat rakennuttaneet torikauppiaat, käsityöläiset ja
ilotytöt. Ylhäällä haudan päällä on aina minun aikoihini saakka ollut
luvultaan viisi rajakiveä, joihin oli piirretty kirjoitus osoittamaan
mitä kukin oli tehnyt, ja ilmeni mitattaessa, että tyttöjen osuus oli
suurin. Sillä Lyydian kansan tyttäret harjoittavat kaikki haureutta ja
kokoovat itselleen siten myötäjäiset ja tekevät niin, kunnes joutuvat
naimisiin; siten ne naittavat itsensä. Haudan ympärys on kuusi
stadionia ja kaksi pletronia, ja leveys kolmetoista pletronia. Ja
haudan luona leviää suuri järvi, jota lyydialaiset väittävät
ehtymättömäksi. Sitä kutsutaan Gygeen järveksi.
94. Niin on siis tämän asian laita. Lyydialaisilla on jotenkin samat
tavat kuin helleeneillä, paitsi että panevat tyttölapsensa
harjoittamaan haureutta. He ovat, mikäli me tiedämme, ensimäiset
ihmiset, jotka alkoivat lyöttää ja käyttää kulta- ja hopearahoja, ja
ovat myös ensimäiset kaupustelijat. Lyydialaiset itse väittävät myös,
että kaikki nykyjään sekä heidän omassa että helleenein kesken
käytännössä olevat pelit ovat heidän keksintöään. Ja he kertovat, että
nämä keksittiin heillä samalla kertaa kuin Tyrseeniaan lähetettiin
siirtokunta, ja kertovat niistä seikoista seuraavaa. Atyksen, Maneen
pojan, hallitessa syntyi ankara viljanpuute kautta koko Lyydian. Jonkun
aikaa lyydialaiset kärsivät sitä, mutta lopuksi he, kun se ei lakannut,
etsivät siihen hoivaa ja heistä keksi mikä minkäkin keinon. Niinpä
silloin keksittiin kuutio-, noppa-, pallo- ja kaikellaiset muut pelit,
paitsi lautapeliä. Sillä sen keksintöä eivät lyydialaiset omista
itselleen. Nälän varalta he siis keksivät ja tekivät niin, että
pelasivat joka toisen päivän kokonaan, jottei heidän silloin tarvitsisi
etsiä elatusta, joka toisena taas olivat pelaamatta ja hankkivat
elatusta. Tällä tavoin he kestivät kahdeksantoista vuotta. Mutta kun
paha ei hellittänyt, vaan yltyi yhä pakoittavammaksi, niin silloinpa
heidän kuninkaansa jakoi kaikki lyydialaiset kahteen osaan ja heitti
arpaa, kumpiko jäisi maahan, ja kumpiko lähtisi maasta pois; itsensä
hän asetti sen osan kuninkaaksi, jonka arpa määräisi jäämään
paikoilleen, mutta poislähtevän joukkueen johtoon hän pani poikansa,
jonka nimi oli Tyrsenos. Arvottua menivät toiset heistä maasta ulos,
läksivät alas Smyrnaan ja hankkivat itselleen laivoja, joihin asettivat
kaiken sen irtaimen omaisuuden, mitä tarvitsivat. Sitten he lähtivät
purjehtimaan elannon ja maan hakuun, kunnes monet kansat sivuutettuaan
saapuivat ombrilaisten maahan, minne perustivat kaupunkeja ja mihin
ovat jääneet asumaan tähän aikaan saakka. Mutta lyydialaisten sijasta
he kutsuivat itseään kuninkaanpojan mukaan, joka oli heidät sinne
vienyt. Hänestä he ottivat nimeksi tyrseenit.
95. Lyydialaiset olivat niinmuodoin tulleet persialaisten orjiksi.
Tästä nyt meidän kertomuksemme käy tutkimaan, mikä mies oli Kyros, joka
kukisti Kroisoksen valtakunnan, ja millä tavalla persialaiset pääsivät
Aasian johtoon. Ja minä aion kirjoittaa sen mukaan kuin muutamat
persialaiset, jotka eivät tahdo kaunistella Kyroksen vaiheita, vaan
esittää asian niinkuin se todella on ollut, kertovat, vaikka taidan
esittää Kyroksesta jopa kolmekin muunlaista toisintoa.
96. Sillaikaa kuin assyrialaiset hallitsivat ylä-Aasiata
viisisataakaksikymmentä vuotta, alkoivat ensiksi meedialaiset heistä
luopua; vapauden taistelussaan assyrialaisia vastaan nämä nähtävästi
olivat kelpo miehiä, torjuivat päältään orjuuden ja tekeytyivät
vapaiksi. Näiden jälkeen tekivät kaikki muutkin kansat samoin kuin
meedialaiset. Mutta siihen aikaan, jolloin kaikki mannermaan kansat
olivat itsenäisiä, meedialaiset uudestaan joutuivat itsevaltiuden
alaisiksi seuraavalla tavalla. Meedialaisten keskuudessa oli viisas
mies, nimeltä Deiokes, Fraorteen poika. Tämä Deiokes halusi
itsevaltiutta ja menetteli senvuoksi näin. Koska meedialaiset asuivat
kyläkunnittain, niin hän, joka jo ennestäänkin oli omassa kylässään
huomattava, vielä innokkaammin lyöttäytyi uurastamaan oikeutta. Ja sen
hän teki, vaikka kautta koko Meedian vallitsi suuri laittomuus, ja hän
ymmärsi, että vääryys on oikeuden vihollinen. Huomatessaan hänen
elintapansa saman kylän meedialaiset valitsivat hänet tuomarikseen. Ja
koska hän tavoitti valtaa, niin hän oli suora ja oikeamielinen. Näin
menettelemällä hän saavutti kiitosta, jopa siihen määrään, että muiden
kylien asukkaat, jotka ennen olivat joutuneet väärien tuomioiden
alaisiksi, kuullessaan, että Deiokes oli ainoa mies, joka
oikeudenmukaisesti tuomitsi, mielellään menivät hekin Deiokeen luo
tuomittavaksi. Ja lopulta eivät he kääntyneet kenenkään muun puoleen.
97. Mutta koska hänen luonaan käyvien luku yhä kasvoi, kun kuultiin,
että hänen tuomionsa tulivat totuudenmukaiset, ja Deiokes niinmuodoin
huomasi, että kaikki riippui hänestä, ei hän enää tahtonut istua siinä,
missä ennen oli istunut tuomitsemassa eikä sanonut enää aikovansa
tuomita. Ei näet hänelle ollut edullista omia asioitaan laiminlyömällä
päivät päästänsä julistaa tuomioita lähimäisilleen. Mutta kun rosvoilu
ja laittomuus pitkin kyliä yltyi vielä paljoa pahemmaksi kuin ennen,
niin meedialaiset kokoontuivat ja neuvottelivat keskenään sekä puhuivat
käsilläolevasta asemasta. Ja minun luullakseni puhuivat Deiokeen
ystävät jokseenkin näin: "jos nykyistä tilaa jatkuu, emme me voi asua
tässä maassa, niinpä asettakaamme siis itsellemme kuningas. Siten sekä
maa tulee olemaan hyvässä järjestyksessä että me itse voimme kääntyä
maatöihimme, eikä meidän tarvitse laittomuuden vuoksi jättää kotiamme
ja kontuamme." Näin jotenkin puhumalla he saivat meedialaiset
taivutetuiksi tahtomaan kuningasta.
98. Ja ehdoteltaessa, kenenkä asettaisivat kuninkaakseen, ehdotti ja
kiitti joka mies kiihkeästi Deiokesta, kunnes he suostuivat siihen,
että tämä tulisi heidän kuninkaakseen. Hän puolestaan käski heidän
rakentaa itselleen kuninkuuden arvoisen asumuksen ja lujittamaan hänen
valtaansa peitsenkantajilla. Meedialaiset tekivät niin. He näet
rakensivat hänelle suuren ja lujan asumuksen siihen paikkaan maata,
mihin hän itse määräsi, ja sallivat hänen koota itselleen
peitsenkantajia kaikkien meedialaisten joukosta. Mutta niin pian kuin
hän oli saanut hallituksen käsiinsä, hän pakoitti meedialaiset tekemään
itselleen erikoisen kaupungin, laittamaan sen kuntoon ja vähemmän
huolehtimaan muista. Kun meedialaiset siihenkin suostuivat, hän rakensi
suuren ja vahvan linnoituksen, jota nykyjään kutsutaan Agbatanaksi,
jossa toinen muuri on kehässä toisensa ympärillä. Tämä linna oli sillä
tavoin laadittu, että toinen kehämuuri ainoastaan rintasuojuksillaan
kohosi toistaan korkeammalle. Siihen vaikutti osaksi kai paikkakin,
joka on kukkula, osaksi, ja vielä suuremmassa määrässä, oli tahallaan
niin laitettu. Kehämuureja on kaikkiaan seitsemän, ja viimeisessä on
kuninkaanasunto ja aarreaitta. Suurin muuri niistä on laajuudeltaan
Atenan kehämuurin kokoinen. Ensimäisen kehämuurin rintasuojat ovat
valkeat, toisen mustat, kolmannen purppuranväriset, neljännen siniset,
viidennen vaaleanpunaiset. Siten ovat kaikkien kehämuurien rintasuojat
maalatut väreillä. Kahdella viimeisellä on, toisella hopeoidut,
toisella kullatut rintasuojat.
99. Nämä muurit siis Deiokes rakensi itselleen ja oman asuntonsa
ympäri, mutta muun kansan hän käski asua muurin ympärillä. Kun kaikki
oli rakennettu, niin Deiokes oli ensimäinen, joka sääsi semmoisen
järjestyksen, ettei kukaan saisi mennä sisälle kuninkaan luo, vaan että
jokaisen tuli kaikissa asioissa lähettilästen välityksellä olla hänen
kanssaan kanssakäymisissä, ettei kukaan saisi nähdä kuningasta, ja
tämän lisäksi vielä, että kaikille olisi säädytöntä nauraa tai sylkeä
tämän edessä. Tämmöisellä ylevyydellä hän ympäröi itseänsä siitä
syystä, etteivät hänen ikätoverinsa, jotka olivat kasvaneet yhdessä
hänen kanssaan ja jotka eivät olleet halvemmasta huoneesta peräisin
kuin hänkään eivätkä miehuudessa olleet hänestä jälellä, tuntisi
itseään loukatuiksi ja juonittelisi häntä vastaan, vaan hän tuntuisi
heistä toisellaiselta, kun eivät häntä näkisi.
100. Sittenkuin hän oli tämän järjestänyt ja itseään lujittanut
itsevaltiudessaan, hän valvoi ankarasti oikeutta. Ne, jotka esittivät
valituksia, lähettivät ne sisälle hänen luokseen, ja hän tuomitsi ja
lähetti sisääntuodut asiat takaisin. Näin hän teki riitajuttujen
suhteen, ja muutkin asiat olivat hänellä hyvin järjestettyinä. Jos hän
kuuli jonkun esiintyvän röyhkeästi, hän heti lähetti noutamaan tämän ja
rankaisi häntä aina rikoksen suuruuden mukaan; ja hänellä oli vakoojia
ja urkkijoita kautta koko sen maan, jota hallitsi.
101. Deiokes yhdisti ainoastaan meedialaisen kansan ja hallitsi sitä.
Meedialaisten heimot ovat seuraavat: busit, paretakenit, strukhatit,
arizantit, budilaiset, maagit. Niin monta on siis meedialaisten heimoa.
102. Deiokeen poika oli Fraortes, joka seurasi hallituksessa,
sittenkuin Deiokes, hallittuaan viisikymmentäkolme vuotta, oli kuollut.
Otettuaan vastaan hallituksen hän ei tyytynyt vallitsemaan ainoastaan
meedialaisia, vaan lähti sotaretkelle persialaisia vastaan, ahdisti
ensiksi heitä ja teki heidät ensiksi meedialaisten alamaisiksi.
Senjälkeen hän, kun hänellä oli hallussaan nämä kaksi kansaa, jotka
kumpikin olivat vahvoja, laski valtansa alle Aasian, kulkien toisesta
kansasta toisen luo. Vihdoin hän lähti sotaretkelle assyrialaisia
vastaan ja assyrialaisten joukosta niitä vastaan, joilla oli Ninos ja
olivat aikaisemmin hallinneet kaikkia, mutta silloin, liittolaisten
heistä luovuttua, olivat jääneet yksikseen, vaikka muuten olivat
hyvinvoipia. Näitä vastaan siis sotaretkelle lähdettyään Fraortes itse
joutui tuhon omaksi hallittuaan kaksikymmentäkaksi vuotta, ja samoin
enin osa hänen sotajoukostaan.
103. Fraorteen kuoltua seurasi Kyaxares, Fraorteen poika, Deiokeen
pojanpoika. Tämän kerrotaan olleen vielä paljoa uljaamman esi-isiään,
ja hän ensiksi ryhmitti aasialaiset kansat osastojen mukaan ja järjesti
erikseen kunkin aselajin, keihäänkantajat, jousenkantajat ja
ratsumiehet. Sitä ennen olivat kaikki olleet yhtäläisesti sekaisin
toisiinsa sotkettuina. Hän se oli, joka taisteli lyydialaisia vastaan,
silloin kun kesken taistelua päivästä tuli yö, ja joka yhdisti valtansa
alle koko Aasiau, tuolla puolen Halys-joen. Koottuaan kaikki
hallitsemansa kansat hän läksi sotaretkelle Ninosta vastaan, sekä
kostaakseen isänsä puolesta että koska tahtoi anastaa tämän kaupungin.
Mutta kun hän iskettyään yhteen assyrialaisten kanssa oli voittanut
heidät ja paraillaan piiritti Ninosta, hyökkäsi skyytien suuri
sotajoukko, jota johti heidän kuninkaansa Madyes, Protothyeen poika. Ne
hyökkäsivät Aasiaan karkoitettuaan kimmeriläiset Europasta Aasiaan ja,
seuratessaan näitä heidän pakomatkallaan, he vihdoin saapuivat Meedian
maahan.
104. Väli Maiotis-järvestä Fasis-joelle ja kolkhilaisten luo tekee
kevytaseiselle kolmenkymmenen päivän matkan, Kolkhiista taas ei ole
pitkältä kulkea rajan yli Meedian maahan, vaan niiden välillä on
ainoastaan yksi kansa, nimittäin saspeirit; ja kun on sivuuttanut nämä,
ollaan Meediassa. Kuitenkaan eivät skyytit tätä tietä hyökänneet, vaan
kääntyivät ylemmälle, paljoa pitemmälle tielle, oikealla kädellään
Kaukasos-vuori. Siellä meedialaiset iskivät yhteen skyytien kanssa,
mutta joutuivat taistelussa tappiolle ja kadottivat valtansa; vaan
skyytit ottivat koko Aasian haltuunsa.
105. Sieltä he menivät Egyptiä vastaan. Mutta sittenkuin olivat
joutuneet Palestinan Syyriaan, tuli heitä vastaan Egyptin kuningas
Psammetikhos ja sai heidät lahjoilla ja rukouksilla pidätettyä
kulkemasta edemmäksi. Kun skyytit sitten vetäytyessään takaisin
joutuivat Askalonin kaupunkiin Syyriassa, niin useimmat heistä kulkivat
vahinkoa tekemättä ohi, mutta muutamat harvat jättäytyivät jälkeen ja
ryöstivät taivaallisen Afroditen pyhätön. Tämä pyhättö on, kuten minä
tiedustelemalla olen saanut selville, vanhin kaikista pyhätöistä, mitä
mainitulla jumalattarella on. Sillä Kyproksessa oleva pyhättö on saanut
alkunsa täältä käsin, kuten kyprolaiset itse väittävät, ja Kytherassa
olevan ovat foinikialaiset perustaneet, lähtien juuri tästä Syyriasta.
Mutta niihin skyyteihin, jotka olivat ryöstäneet Askalonissa olevan
pyhätön, ja näiden jälkeläisiin pani jumalatar ikipäiviksi n.s.
naistaudin. Tämän vuoksi skyytit, kuten itse sanovat, potevat sitä
tautia, ja ne, jotka saapuvat Skyytian maahan, ovat tilaisuudessa
heidän keskuudessaan näkemään, mitenkä on laita niiden, joita skyytit
kutsuvat enareiksi.
106. Kaksikymmentäkahdeksan vuotta skyytit hallitsivat Aasiaa, ja
kaikki joutui heidän röyhkeytensä ja huolimattomuutensa johdosta
autioksi. Sillä paitsi säännöllistä veroa he kiskoivat jokaiselta sen,
minkä kunkin päälle panivat, ja paitsi veroa he kulkivat ympäri
ryöstämässä mitä milläkin oli. Vaan Kyaxares ja meedialaiset panivat
toimeen kestit, joihin kutsuivat useimmat skyyteistä, juottivat
päihdyksiin ja murhasivat heidät. Ja sillä tavoin meedialaiset pääsivät
jälleen hallitukseen ja saivat vallan niiden yli, joita ennenkin olivat
hallinneet, ottivat Ninoksen -- millä tavalla he sen ottivat, olen
toisessa paikassa kertomustani osoittava -- sekä tekivät assyrialaiset,
paitsi Babylonian aluetta, käskynalaisikseen.
107. Tämän jälkeen Kyaxares kuoli, hallittuaan neljäkymmentä vuotta,
niihin luettuina ne vuodet, jolloin skyytit hallitsivat. Hallituksessa
seurasi Kyaxareen poika, Astyages. Hänelle syntyi tytär, jolle hän
antoi nimeksi Mandane. Tästä Astyages näki sellaisen unen, että
tyttärestä läksi niin paljon vettä, että se täytti hänen kaupunkinsa ja
tulvi yli koko Aasiankin. Hän esitti unensa unenselittäjille maagien
joukossa ja säikähti saatuaan tietää kaiken. Sitten Astyages, kun
mainittu Mandane jo oli naimakuntoinen, ei antanut häntä kellekään
hänen arvoisistaan meedialaisista, peläten näkyään, vaan eräälle
persialaiselle, nimeltä Kambyses, jonka hän huomasi olevan hyvää sukua
ja luonteeltaan sävyisän, mutta jonka muuten asetti paljon alapuolelle
keskisäätyistä meedialaista.
108. Mandanen ollessa naimisissa Kambyseen kanssa näki Astyages
ensimäisenä vuotena toisen näyn: samaisen tyttärensä kohdusta hän näki
kasvavan viiniköynnöksen, joka ulottui yli koko Aasian. Tämän nähtyään
hän esitti sen unenselittäjille ja noudatti luokseen Persiasta
tyttärensä, joka oli viimeisillään. Ja kun tämä saapui, Astyages piti
häntä vartioituna, koska tahtoi tuhota sen, joka hänestä syntyisi.
Sillä hänen näkynsä nojalla maagien unenselittäjät ilmoittivat, että
hänen tyttärensä lapsi tulisi kuninkaaksi hänen sijalleen. Tätäpä siis
varoen Astyages, niin pian kuin Kyros syntyi, kutsui Harpagoksen, joka
oli hänen sukulaisensa ja uskotuimpansa meedialaisten joukosta sekä
kaiken hänen omaisuutensa hoitaja, ja lausui hänelle näin: "Harpagos,
älä suinkaan vähäksy sitä asiaa, jonka sinulle aion esittää, äläkä petä
minua, niin että muita puoltamalla syökset itsesi turmioon. Ota se
lapsi, jonka Mandane on synnyttänyt, vie se kotiisi ja tapa se. Hautaa
se sitten millä tavalla itse tahdot." Harpagos vastasi: "oi kuningas,
et sinä tässä miehessä ole vielä muulloinkaan koskaan huomannut mitään
epämieluista, ja niin minä aion pitää varani, etten tulevaisuudessakaan
riko missään kohden sinua vastaan. Jos nyt siis sinulle on mieleen,
että näin tapahtuu, niin täytyy minun huolellisesti toimittaa
palvelukseni."