Näin jättäin muusat ylväät
ja hurskaan runonäyn,
vait publikaanin tavoin
ma kynnyspuulle käyn;
kuin hämähäkki musta
taas saaliinhimossaan
pien' pientä ajatusta
on käyvä uhmaamaan.
Mut nuolisateen lento
ei vahingoittaa voi.
kuin onnen entein herkin
tää lyöty sydän soi;
jos oudot tuomiotaan
julistaa halveksuin,
käyn aseetonna sotaan
kuin juhlaan naurusuin.
Ja ystäviä, jotka
ei ystäviä lie,
ain sama kateen virta,
ja hullu viha vie;
vain kuvan ihmisestä
luo kukin ihminen,
ken iskuja ei kestä,
lyö myrsky maahan sen.
-- -- -- --
Näin jättäin muusat ylväät
ja hurskaan runonäyn,
vait publikaanin tavoin
ma kynnyspuulle käyn;
kuin hämähäkki musta
taas saaliinhimossaan
pien' pientä ajatusta
on käyvä uhmaamaan.