Lottien sairauden ajaksi oli Ralph karkoitettu ullakkokerroksen
soppeen, joka oli sitä varten vaatimattomasti sisustettu
makuuhuoneeksi. Kapea vuode oli siirretty Lottien huoneeseen
hoitajattarelle, mutta muutamien ensi päivien ajaksi hän ei halunnut
lasta luokseen sinne. Pieni kehto oli sen vuoksi nostettu isoäidin
vuoteen viereen, ja häntä oli pyydetty aluksi hoitamaan pienokaista
aamuun asti.
Kello kahden aikaan Lottie oli vaipunut virkistävään uneen, Ralph
oli hoippunut huoneeseensa, ja hoitajatar pesi pienokaisen. Karski,
vanhahko lääkäri katseli tätä toimitusta ennen poistumistaan talosta.
"Tavallinen lukumäärä sormia ja varpaita, vai mitä? Vilkaistessani
häneen ei näyttänyt olevan mitään vikaa."
"Hän on hyvin, hyvin kaunis lapsi!" kehui hoitajatar ammattimaisen
innostuneesti. Hän käänsi sätkyttelevän vauvan vatsalleen puhtaassa
sylissään. "Katsokaa hänen selkäänsä. Hänestä tulee voimailija."