Münzer syntyi Stolbergissa Harzin juurella v. 1490, tai toisten
tietojen mukaan 1493. Hänen nuoruudestaan ja ensimäisistä opinnoistaan
emme tiedä mitään muuta varmaa, kuin että hän antautui opin tielle ja
saavutti tohtorinarvon. Hän rupesi hengelliseen säätyyn, mutta hänestä
ei tullut mitään tavallista "mustaa santarmia". Hänen kapinallinen
luonteensa ilmeni jo aikaisin. Hallessa, missä hän vaikutti opettajana,
perusti hän korkeintaan 23 vuoden vanhana salaisen liiton Magdeburgin
arkkipiispaa, Saksan korkeinta kirkkoruhtinasta Ernst II:sta vastaan.
Parisen vuotta myöhemmin, v. 1515, tapaamme hänet rippi-isänä
Ascherslebenin Frohsassa, luultavasti sikäläisessä nunnaluostarissa.
Mutta siellä hän ei viipynyt kauan. Monien harharetkien perästä
tapaamme hänet v. 1520 saarnaajana Zwickaussa, Lutherin liittolaisena,
jonka puolelle Münzer nuoruuden innolla oli ruvennut. Zwickaussa olo
tuli ratkaisevaksi hänen tulevalle kohtalolleen.
Aluksi hän oli saarnaajana Marian kirkossa, mutta sitten "tunki hän
itsensä", kuten pastori Seideman kirjottaa, _Katarinankirkkoon_
saarnaajaksi. Tälle muutolle ei ole juuri pantu huomiota, mutta
meistä se on hyvin tärkeä, sillä _Katarinankirkko oli tavallansa
kankurisällien kokouspaikkana_. Nämä olivat v. 1475 perustaneet sinne
oman alttarin ja pitivät kokouksiaan kirkkotarhassa. Mariankirkko
sitävastoin näyttää olleen oikein rahapösöjen kirkko. Vuonna 1473 se
sai esim. Martti Römeriltä 10,000 rheiniläistä guldenia, jotka oli
sijotettu neljän prosentin korkoa vastaan Nürnbergiin. Niiden edestä
piti kirkossa joka päivä luettaman seitsemän sielumessua tuon rikkaan
syntisen puolesta. Tämä sivumennen sanottuna esimerkiksi osottamaan,
kuinka tuottavaksi kiirastuli-oppi oli tullut kirkolle.
Nykyisin ei enään voi ratkaista, saattoiko mieltymys kankureihin
Münzerin haluamaan saarnaajan paikkaa heidän kirkossaan vai oliko
läheneminen vasta seurauksena tästä askeleesta. Varmaa on, että
Münzer saarnaajana tuli mitä lähimpään yhteyteen sällien kanssa ja
oppi tuntemaan heidän katsantokantansa. Muuan kirjotus, joka v. 1523
julaistiin Zwickaussa, kertoo, että "maisteri Tuomas piti useampia
hartauskokouksia kutojien kuin arvoisien pappien kanssa. Varsinkin hän
ylisti erästä Nikolaus Storch nimistä miestä ja lausui hänestä, että
henki oli opettanut hänelle enempi raamattua kuin monille papeille.
Ja maisteri Tuomas kehuskeli myös itseään, sanoen tietävänsä, että
hänessäkin oli pyhä henki. Tästä säädyttömyydestään oli seurauksena,
että Storch uskalsi pitää nurkkasaarnoja Tuomaksen rinnalla, niinkuin
on tapana beghardeilla, joiden keskuudessa räätäli tai suutari
nousee saarnaamaan. Ja maisteri Tuomas hyväksyi julkisesti tällaisen
menettelyn, että maallikot ovat meidän pappeinamme ja vetävät meidät
uskosta tilille. Ja 'storchilainen lahko' lisääntyi niin, että
julkisesti väitettiin heillä olleen kokonaista 12 apostolia ja 72
oppilasta."
Tämä kommunistien rohkea esiintyminen johti tietysti selkkaukseen. Niin
kauan kuin Münzer oli pauhannut vain rikkaita pappeja vastaan, oli
hänellä ollut neuvoskunta ja porvaristo puolellaan. Mutta nyt muuttui
asia toiseksi.
Selkkaus ilmeni aluksi kahden kirkon, Pyhän Katarinan kankurikirkon
ja Pyhän Marian rahapösöjenkirkon välisenä selkkauksena, tai niiden
saarnaajien, Münzerin jälkimäisessä ja Johan Wildenaun edellisessä,
välisenä selkkauksena. Jo v. 1520 oli tämä riita täydessä käynnissä.
Joko sitten oli Wildenau, kuten hänen vastustajansa väittivät, sortunut
henkilö, tai hän aivan yksinkertaisesti ei saanut tarpeellista
kannatusta porvaristolta, kaikessa tapauksessa päättyi riita niin, että
hänen täytyi väistyä Münzerin tieltä keväällä 1521.
Tämä voitto teki kankurisällit rohkeammiksi, mutta se pelotti
myöskin neuvoskuntaa ja hyvinvoipaa porvaristoa ja teki ne
taipuisiksi pakkokeinoja käyttämään. Tekosyy saatiin pian kankurien
toimeenpanemasta katumetelistä, johon Münzer kuitenkin oli kokonaan
osaton, kuten hän itse vielä v. 1523 kirjotti Lutherille. 55
kankurisälliä "pantiin torniin" ja Münzer karkotettiin. Myös Nikolaus
Storch ja monet muut jättivät silloin tai pian senjälkeen Zwickaun,
jonka maaperä oli käynyt heille liian polttavaksi. He lähtivät
joulukuussa 1521 Wittenbergiin, missä joutuivat Melanchtonin ja
Karlstadtin pariin, kuten olemme nähneet. Münzer sitä vastoin meni
Pragiin. Taborilaisten maassa toivoi hän tapaavansa tovereja ja
hedelmällisen maaperän toiminnalleen.
Mutta nyt oli toiset ajat. Böhmissä oli nyt taborilaisille opeille
huonompi maaperä kuin Saksissa. Sotaisa kansanvalta oli kauan sitten
sortunut ratkaisevassa taistelussa aatelisvaltaa vastaan, ja jäljelle
jäänyt kansanvaltainen kommunismi, johon tutustuimme Böhmin veljistä
puhuttaessa, oli saanut vallan entisestä eroavan muodon, senjälkeen kun
porvarillinen suunta siinä oli tunkenut syrjään köyhälistöläisen.
Kaikkein vähimmän saattoi Prag olla oikea paikka sellaiselle miehelle
kuin Münzer. Yksinpä silloinkin kun Tabor oli kunniansa kukkuloilla,
oli Prag korkeintaan penseänä ystävättärenä sille, ja enimmäkseen sen
jyrkkä vihollinen. Nyt kaupunki oli "suuren Hansan" luja tuki.
Münzer alkoi saarnata tshekkiläisille tulkin avulla, mutta heti kun
päästiin hänestä selville, oli myöskin hänen saarnavapautensa lopussa.
Hänet asetettiin poliisin silmälläpidon alaiseksi -- hän sai heti
_neljä_ miestä vartijoikseen -- ja pian sen jälkeen hänet karkotettiin.
Tammikuun 25 p:nä 1522 oli hän jo jättänyt Pragin.
Zwickau -- Prag: Böhmin ja Saksin nykyisellä poliisihallituksella on
perustanaan kunnianarvoisa perimätieto. Sen ikä antaa sille pyhyyden
arvon.