Paitsi Englantia ei Europan missään muussa maassa ollut huomattavissa
1300-luvulla niin nopeaa taloudellista kehitystä kuin Böhmissä.
Englannissa tämä johtui etupäässä villakaupasta ja noista Ranskaan
tehdyistä onnistuneista ryöstöretkistä. Böhmissä sen vaikuttivat
_hopeakaivokset_. Paras näistä oli Kuttenbergin kaivos, joka keksittiin
v. 1237 ja oli aina siitä alkaen 1400-luvulle asti Europan ehdottomasti
enin hopeaa tuottava kaivos. Sen vuotuinen tuotanto nousi 1300-luvun
alussa noin 50,000 naulaan hopeaa (125,000 markkaan.) Myöskin
kullanhuuhtomispaikkoja oli useissa Böhmin joissa, nim. Moldaussa ja
Luznicissa, joessa, jonka varrella Tabor on.
Böhmin tämänaikuinen nopea voimistuminen oli, kuten sanottua, etenkin
näistä vuorikaivoksista riippuvainen. Kun Böhmin kuningas Kaarle I v.
1346 huudettiin keisariksi (nimellä Kaarle IV), niin vaaliruhtinasten
äänet ostettiin Kuttenbergin hopeakaivostuotteilla, ja samalla,
siihen aikaan sangen tavallisella tavalla kävi silloinkin, kun hänen
poikansa Wenzel v. 1376 valittiin. Trierin vaaliruhtinaan kuitti 40,000
guldenista on vielä tallella.
Vuorikaivosten ansio on, että Böhmissä kauppa ja teollisuus, taiteet
ja tieteet kukoistivat. Prag tuli "kultaiseksi Pragiksi", joka oli
täynnä loistavia rakennuksia, ja siellä syntyi Saksan valtakunta-alueen
ensimäinen yliopistokin. Mutta ei kirkkokaan jäänyt osattomaksi. Sillä
on aina ollut hyvä vatsa ja hieno nenä. Se tietää, _mistä_ jotain voi
saada, ja tietää myöskin, _miten_ se on saatava. Luostarit ja kirkot
tulivat Böhmissä erinomaisen rikkaiksi, varsinkin "pappikeisari" Kaarle
IV:nnen aikana.
Pragin arkkipiispoilla "oli 17 suurta aluetta Böhmissä ja sen lisäksi
useita sen ulkopuolella. Arkkipiispan hovikunta kilpaili usein
loistossa keisarin hovin kanssa, ja kokonainen vasallijoukko oli aina
valmiina hänen palvelukseensa". Yksistään St. Veitlin tuomiokapituli
käsitti 300 hengellistä ja omisti _enemmän kuin sata_ kylää. Eneas
Sylvius, joka sittemmin tuli paaviksi Pius II:nnen nimellä, kirjottaa
kirjassaan "Böhmin historia": "Minä luulen, ettei missään muussa
Europan maassa ole niin monta, niin suuremmoista ja rikkaasti
koristettua jumalanhuonetta kuin Böhmissä. Kirkot kohottivat huippujaan
taivasta kohden, korkeat alttarit olivat täynnä kultaa ja hopeaa,
pappien puvut koristettiin helmillä, koko koristelu oli runsasta,
astiat mitä kallisarvoisimpia... Eikä ainoastaan kaupungeissa, vaan
myöskin pikkukylissä voi ihailla samallaista loistoa."
Mutta mitä rikkaammaksi Böhmin kirkko tuli, sitä enemmän sitä paavi
nylki.
Tavaratuotannon ja tavarakaupan kehittyessä täytyi niiden tavallisten
seurausten tulla luonnollisesti myöskin Böhmissä esiin. Paavillisen
kirkon ja väestön suuren joukon kesken vallitsevan vastakkaisuuden
ohella esiintyi vastakkaisuuksia kauppiaiden ja kuluttajien, mestarien
ja sällien, pääomanomistajien ja kotiteollisuuden harjottajien,
maanomistajien ja heidän alustalaistensa välillä. Sen seikan kanssa
ei ole ristiriidassa se tosiasia, että Böhmissäkin on havaittavissa
ajan yleistä pyrkimystä, joka johti talonpoikien vapauttamiseen
maaorjuudesta ja sen vaihtamiseen pelkäksi verovelvollisuudeksi,
ilmiö, jonka syitä ja luonnetta jo usein ennen olemme selittäneet.
14:nnen ja 15:nnen vuosisadan vaihteessa oli maaorjuus Böhmissä
tosiasiassa lakannut. Mutta aateliston puolelta koetettiin täällä
kuten Englannissakin saattaa alustalaiset vanhaan riippuvaisuuteen
ja elinorjuuteen. Ja heidän tätä tarkottavat pyrkimyksensä tulivat
mahtavaksi yhteiskunnallisen tyytymättömyyden lähteeksi.
Jyrkimmin esiintyi tyytymättömyys alemmassa aatelistossa, jonka asema
ei varsinaisesti ollut sen parempi kuin varakkaimpien talonpoikienkaan.
Heillä ei ollut mitään keinoja sanottavasti lisätä tulojansa, ei
sellaista voimaa kuin suurporvareilla, puristaakseen talonpojiltaan
sanottavampaa. Mutta tavarakaupan ja tavaratuotannon kehittyessä
kadottivat he pian entisen talonpoikaismaisen vaatimattomuutensa,
ja rikkaat kauppiaat ja korkeampi aatelisto opettivat kyllä heille
pian kokonaan toisia vaatimuksia "säätynsä mukaan" elämiseen. Tämä
luokka hävisi pian 14:nnen vuosisadan loppupuolella. Kuninkaan valta
oli jo kyllin suuri estääkseen ryöväriritaristoa syntymästä, vaikkei
puuttunutkaan sangen pitkälle tähän suuntaan meneviä yrityksiä.
Böhmin kuuluminen Saksan valtakuntaan teki mahdottomaksi kannattavan
kansallisen sodan. Böhmin alemman aateliston ainoaksi keinoksi
tulojensa enentämisessä tuli palkkasotureiksi rupeaminen.
Myöskin Böhmin talonpojat, kuten siihen aikaan useimpien muidenkin
maiden, menivät myöskin joukottain palkkasoturipalvelukseen.
Böhmin hopeakaivokset eivät vain edistäneet tavaratuotannon ja
tavarakaupan ja kaikkien niistä johtuvien yhteiskunnallisten
vastakohtien ilmenemistä, vaan vuoriviljelyksellä oli lisäksi
seurauksena se, että nämä vastakohdat kävivät tavallista jyrkemmiksi.
Se sai nimittäin aikaan _hintojen mullistuksen_.
Tavaran hinta on se määrä jaloa metallia -- kultaa tai hopeaa -- johon
sen voi vaihtaa. Muuten samallaisissa olosuhteissa on tämä määrä sitä
suurempi, mitä pienempi metallin arvo on, s.o. mitä vähemmän työtä
tarvitaan sen saamiseen. Böhmin rikkaitten hopeakaivosten täytyi siis
tässä maassa saada aikaan kaikkien tavarahintojen kohoaminen, samoin
kuin oli laita koko Europassa 1500-luvun keskivaiheilla, kun Amerikan
kulta- ja hopea-aarteet joutuivat maailmanmarkkinoille.
Eri yhteiskuntaluokkiin koski tämä hintojen mullistus aivan eri
tavalla, toisia vahingoitti, toisia hyödytti, toisiin se vain hiukan
koski, toisten asemaa järkytti perin pohjin. Mutta selvää on, että
kaikkialla, missä oli maksettava palkka rahassa, täytyy hintojen
kohoamisen jyrkentää näiden luokkien välistä vastakkaisuutta. Enimmin
kärsivät tästä luonnollisesti ne luokat, joilla oli rahatulot ja jotka
eivät voineet lisätä tulojaan siinä määrin kuin rahanarvo aleni: alempi
aatelisto maalla, palkkatyöväestön alemmat kerrokset kaupungeissa.
Mutta kaikkien näiden yhteiskunnallisten vastakohtien yläpuolella oli
vielä _suuri vastakohtaisuus_, nimittäin _kansallinen_. Ja samoin kuin
Englannissakin suli se yhdeksi kirkollisen kanssa.
Böhmi oli vielä 1200-luvulla taloudellisesti sangen takapajulla ja
paljon jäljessä saksalaisia naapurimaitaan. Tuo teollisuuden ja kaupan,
taiteen ja tieteen loistava edistyminen sen jälkeen, kun Kuttenbergin
kaivokset oli keksitty, oli mahdollinen ainoastaan sen kautta, että
_saksalaisia siirtolaisia_ rupesi suuressa määrin tulemaan maahan.
Juuri ne Böhmin ruhtinaat, joita tshekkiläiset isänmaanystävät eninten
ylistävät, Ottokar II ja Kaarle I, panivat parhaansa saadakseen
saksalaisia talonpoikia ja käsityöläisiä, kauppiaita, taiteilijoita
ja tiedemiehiä muuttamaan Böhmiin. Etenkin oli Kuttenberg puhtaasti
saksalainen kaupunki, samoin useimmat muut vuorikaupungit. Useimmissa
kaupungeissa olivat saksalaiset voitolla neuvoskunnassa, ja sitä
paremmin, kun he edustivat ylempää luokkaa kauppiaita ja suurempia
käsityöläisiä. Pikkukäsityöläiset ja palkkatyöläisten sekä muun alemman
kansan joukot kaupungeissa olivat maan tshekkiläistä alkuväestöä.
Myöskin Pragin yliopisto oli saksalaisten käsissä. Se oli kuten
Parisinkin yliopisto jaettu neljään n.s. kansakuntaan, joilla kullakin
oli yksi ääni sen johdossa. Mutta kun ranskalaisilla itseasiassa oli
kolme ääntä Parisissa, oli böhmiläisilla Pragissa vain yksi. Tämä
ei suinkaan ollut niinkään vähäinen asia. Yliopisto oli keskiajalla
ensimäisen luokan tieteellinen ja valtiollinen mahti, jota melkein
saattaa verrata siihen, mikä meidän päivinämme on sanomalehdistöllä ja
yliopistolla yhteensä. Ulkonaisestikin olivat ne mahtavia laitoksia.
Pragissa kuten Parissakin oli yliopistolla hallussaan erityinen
kaupunginosa, jolla todennäköisesti oli omat muuritkin ympärillään.
Pragin ylioppilasten luku kohosi 15:nnen vuosisadan alussa useihin
tuhansiin. Varmasti voi otaksua, että se yliopiston kukoistuksen
aikoina kohosi 10,000:nteen. Kun v. 1409 saksalaiset ylioppilaat
jättivät sen, lähti heitä kaupungista _yhtenä_ ainoana päivänä 2,000,
ja muutamia päiviä myöhemmin, vielä 3,000, jotka perustivat Leipzigin
yliopiston.
Yliopiston yhteydessä oli myöskin lukuisia laitoksia, tiloja ja
rakennuksia, joita oli lahjotettu professorien ja köyhien ylioppilaiden
käytettäviksi -- valtio ei silloin vielä ottanut osaa palkkojen ja
apurahojen suoritukseen: ja koko yliopiston rikkaus ja mahti oli
saksalaisten käsissä. Tshekkiläiset maisterit valittivat katkerasti,
että heidän täytyi kärsiä nälkää koulumestareina maalla, kun heidän
saksalaiset kumppaninsa sen sijaan saivat kaikki lihavat paikat
yliopistoissa ja sen ulkopuolella, ja jos tshekkiläisen kansakunnan
edut olivat ristiriidassa saksalaisten kanssa, oli yliopisto aina
jälkimäisten puolella. Kaiken lisäksi tuli, että kirkko samalla tavalla
palveli sortolaitoksena saksalaisten etuja. Tshekkiläiset saivat laihat
pitäjät, kun taasen rikkaat luostarit ja kirkollisen hierarkian parhaat
paikat olivat saksalaisten käsissä. Pragin arkkipiispat esim., joista
yllä olemme puhuneet, olivat saksalaisia.
Kansan laajat kerrokset -- kaupunkien alemmat luokat, alempi papisto,
koko maalaisväestö -- piti siis kaikkialla saksalaisia sortajina tai
sorrossakilpailijoina. Siten kirkon riistämisen vastustaminen ja kirkon
omaisuuden haluaminen yhtyi taisteluun saksalaisten sortoa vastaan ja
heidän rikkauksiensa himoitsemiseen.
Myöskin Böhmissä syntyi senvuoksi 1300-luvulla kansallinen virtaus,
mutta, katsoen alkusyihinsä, täytyi sen siellä alussa kantaa erikoisen
_luokkavihan_ leimaa.
Kuulkaammepa esim. minkälainen henki kuvastuu muutamassa v. 1437
ilmestyneessä böhmiläisessä kirjotuksessa, jolla on nimenä. "Böhmin
aikakirjojen lyhyt ote, kaikille uskollisille böhmiläisille
varotukseksi". Siinä sanotaan muun muassa: "Saksalaiset ovat, kuten
böhmiläiset asiakirjat osottavat, böhmiläisten ja slaavilaisten
vaarallisimmat viholliset... Totta kyllä, keisari Kaarle IV on
kohottanut Böhmiä, laajentanut Pragia, edistänyt tieteitä tai muuta
sellaista toimittanut, mutta hän on myöskin kaikissa suosinut
saksalaisia. Keitä ovat Böhmin kaikissa kaupungeissa pormestarit
ja neuvosherrat? Saksalaisia. Keitä ovat tuomarit? Saksalaisia.
Missä saarnataan saksalaisille? Suurimmissa kirkoissa. Missä taasen
böhmiläisille? Kirkkomailla ja taloissa. Ja tämä on varma todistus
siitä, että hän heimolaistensa saksalaisten kanssa tahtoo vallata
Böhmin ja vähitellen hävittää böhmiläiset sukupuuttoon" j.n.e.
Tästä kaikesta ymmärtää helposti, että kansallisen vastakohtaisuuden
täytyi yhtyä yhdeksi kirkollisen kanssa. Tshekkiläisillä oli täysi syy
ruveta vastustamaan kirkkoa, ja sen riistämistä, samoin saksalaisilla
täysi syy ryhtyä sitä puolustamaan. 13:nnen vuosisadan pyrinnöt
puhdistaa kirkkoa saattoivat tuskin löytää paremmin muokattua maaperää
kuin Böhmin tshekkiläisissä. Mutta sitä jyrkemmin täytyi saksalaisten
niitä vastustaa.
Tästä ilmakehästä kasvoi se paavilais- ja saksalaisvihollinen liike,
joka etevimmän kirjallisen päämiehensä, Johannes Hussin, mukaan, on
saanut nimen _hussilaisuus_.