Sama huone. Keskellä pöytä, jolla on samppanja-pulloja sekä
jälkiruokaa. Rouva, Signe, tyttö ja palvelia puuhailevat pöydän
ympärillä. Oikealta kuuluu vilkas keskustelu, pari kertaa suuri
nauru.
Ensimäinen kohtaus.
Rouva. Signe.
ROUVA (väsyneenä). Nyt pitäisi, mielestäni, kaikki olla valmis.
SIGNE. Tämäpä on pitkällinen päivällinen.
ROUVA (katsoen kelloonsa). Niin, jälkiruokaa varten jääpi ainoastaan
puoli tuntia, jos konsuli Lind aikoo lähteä kello 5. (Ulkona hiljaa).
SIGNE. Nyt ne lopettivat! -- Kuulethan, ne nousevat pöydästä. (Kova
hälinä ja keskustelu, tuolit lykätään sivulle -- ulkona). Tuossa ne jo
ovatkin!
ROUVA. No, mennään me sitte sivulle.
(Tyttö perimmäisestä ovesta pois; Signe tukee äitiään, menevät.
Palvelia aukasee samppanja-pulloja).
Toinen kohtaus.
Ensin tulee Tjoelde seuraten konsuli Lind'iä, jonka kuullaan
vakuuttavan Tjoeldelle, että päivällinen oli oivallinen, ja
tämän vastaavan, että se nyt oli sen mukaan, mitä pienessä
maaseutukaupungissa voipi saada! Molemmat katsovat kelloonsa;
on ainoastaan lyhyt puoli tuntia aikaa jälellä; Tjoelde pyytää
häntä jäämään edes seuraavaan laivaan, mutta turhaan. Näiden
kantapäissä kauppiaat Holm ja Ring kiihkeästi keskustellen
puutavaroiden hinnoista; edellinen arvelee niiden vieläkin
hälvenevän, jälkimäinen nousevan, ja aivan pian; puut ovat
muka suora vastakohta hiiliin ja rautaan, jota jälkimäinen
mitä kiivaimmin väittää. Heti näiden jälestä pappi, jota
seuraa talon vävy.
Edellinen vakuuttaa jälkimäiselle, joka on vähän väsynyt
nauttimisesta, ett'ei hänellä ole mitään tuota asiata vastaan,
kun pitäjäläiset vain maksavat lailliselle papille palkan, joko
he sitte käyttävät toista eli ei; -- sillä joka asiassa pitää
olla järjestys, niinkuin juuri järjestys on pääasia Jumalan
valtakunnassa. Hamar koettaa pistää sanoja Voilakasta sekaan,
vaan onnistumatta. Samassa Knutzen ja Falbe kiistassa eräästä
tanssiattaresta, jonka Falbe on nähnyt Hampurissa, ja joka
hypähti kolme kyynärää korkealle, jota toinen ottaa epäilläkseen;
mutta eihän siinä saata epäilys tulla kysymykseenkään, koska
Falbe kerran on syönyt päivällistäkin samassa yhteispöydässä,
kuin mainittu tanssiatar. Finne, Knudsen, Jakobsen heti jälessä.
Jakobsenin kuullaan lupaavan päänsä pantiksi. Nyt on hänellä
muka oikein, -- vaan toiset kuuluvat suurella innolla vakuuttavan,
etteivät ollenkaan ole väittäneet asiata siksi, miksi Jakobsen on
sen ymmärtänyt; -- mutta Jakobsen voipi vakuuttaa, että hän antaa
peijakkaan sille, mitä he ovat väittäneet, ja että hänen isäntänsä
on nerollisin kauppias; rehellisin mies koko maailmassa -- ainakin
Norjan maassa. Ylä-tullipalvelia Pram kävelee yksinään syvissä,
sisällisissä mietteissä. Kaikki puhuvat yht'aikaa.
TJOELDE (kilistää lasin reunaan). Herrani! (Äänettömyys. Ainoastaan
Falben ja Jakobsenin ääni kuuluu vielä, heitä vaikitetaan). Hyvät
Herrat! Valitettavasti kyllä, on päivällinen vienyt paljon aikaa -- --
KAIKKI (yhdestä suusta). Ei, ei!
TJOELDE. Kunnioitettava vieraamme jättää meidät, sen pahempi, jo lyhyen
puolen tunnin päästä. Suokaa sentähden sanoani pari sanaa, tarjotessani
jälkiruokaa. -- -- Hyvät Herrat! Meidän seurassamme on tänään ruhtinas.
Sanon: ruhtinas. Sillä jos on totta, että rahat hallitsevat koko
mailmaa, -- ja se on totta, hyvät herrat! --
PRAM (nojaten käsillään pöytää vastaan, etumaisena, sanoo
juhlallisesti, vaan tyynesti). Niin.
TJOELDE. -- niin on hän ruhtinas! Meillä ei ole ainoatakaan suurempaa
yritystä, jota hän ei ole perustanut, -- tarkoitan, kirjoittanut
nimensä alle!
PRAM (aikoen juoda Lind'in maljan). Hra konsuli, saanko kunnian!
USEAT. Hss!
TJOELDE. Niin, hyvät herrat, kaikessa, mikä toteutuu, on hänen nimensä.
PRAM. -- Hänen nimensä.
TJOELDE. Eikö hän siis ole ruhtinas?
KIMEÄ ÄÄNI. (Falben) On!
TJOELDE. Hyvät herrat! Nytkin vaikuttaa tämä nimi jälleen mahtavasti,
voin sanoa luomisvoimalla oloihimme. Minä sanon, tällä hetkellä on hän
maamme suurin hyväntekiä.
PRAM. Suurellista.
TJOELDE. Hälle malja! Kukoistakoon hänen elämänsä ikuisesti, olkoon
hänen nimensä kuolematon Norjan maassa! Eläköön hra konsuli Lind!
KAIKKI. Eläköön hra Konsuli Lind!
(Kilistellään yleisesti).
TJOELDE (Hamar'ille, jonka vähän epähellästi vetää esiin, toisien
katsoessa parastaan). Mutta minne jäi kunnia-laukaus?
HAMAR. (Kauhistuen) Totta sekin! (Syöksyy ikkunan ääreen, takaisin).
Minull' ei ole nenäliinaa. Minä panin sen varmaankin takaisin tuonne
pöydälle.
TJOELDE. Ota minun! (Etsii sitä). Sinuun ei voi vähintäkään luottaa!
Nyt tulee kunnialaukaus myöhään. Nuhjus!
(Hamar viittaa hurjasti nenäliinallaan. Vihdoinkin kuuluu laukaus.
Kauppiaat seisovat ryhmässä, desserti-lautaset kädessä).
HOLM. Tuo taisi tulla vähän myöhään.