TJOELDE. Ei, ei, pyyhi pois polisimestari. (Mutisee) Ei voi aina olla
tarpeeksi varova.
HAMAR. Polisimestari pyyhitty.
TJOELDE. Joko pappi on siellä?
HAMAR. Hän on N:o 1.
TJOELDE. Aivan oikein.
HAMAR. Mutta pormestari?
TJOELDE. Ei, hän asuu liian kaukana. Paitsi sitä -- kun ei hän vain
aina saa olla kukkopoikana -- ja aina ikävystyttäviä käräjä-juttuja ja
palkanlisäys-jaarituksia -- -- -- Ei! Mutta -- annappas olla: --
Knutzen z:lla.
HAMAR. Knutzen -- z:lla.
TJOELDE. Ja vaikkapa -- no, niin -- myöskin Knudsen s:llä.
HAMAR. Knudsen s:llä.
TJOELDE. Montako niitä jo on?
HAMAR. Pappi, Ring, Holm, pölisi --, ei, polisimestari pyyhitty.
Knutzen z:lla, Knudsen s:llä, niitä on 1, 2, 3, 4, 5, 6.
TJOELDE. -- -- ja Finne, sinä, minä, se on yhdeksän. Meitä pitää olla
kaksitoista.
HAMAR. Naiset?
TJOELDE. Ei -- naiset eivät sovi kauppiaiden seuraan. -- Mutta kenen
me -- --?
HAMAR. Tuo uusi asianajaja? Soma mies; mikä hänen nimensä taas
onkaan -- --?
TJOELDE. Ei, hän kietoilee itseään ihmisten suosioon pitämällä pitkiä
puheita. -- Ylä-tullipalvelia Pram!
HAMAR. Mutta hän? Hän juopi aina itsensä humalaan.
TJOELDE. Niin, mutta se on semmoista sisällistä juopumista. Hän ei tee
mitään vahinkoa, -- päinvastoin! Ylä-tullipalvelia Pram!
HAMAR. Yiä-tullipalvelia Pram.
TJOELDE. On vaikeata näin pienessä kaupungissa, kun pitää olla hieno
seura, -- kuuleppas (näpäyttää sormiaan). Falbe, asiamies Falbe! Hyvin
soma eikä ajatuksia.
HAMAR. Somat vaatteet tarkoitat kai?
TJOELDE (mutisee). Niin -- no, myöskin ne. Mutta minä tarkoitin noin
ylimalkaan. -- Kahdestoista? Morten Schultz?
HAMAR (hämmästyen). Morten Schultz! (nousee juhlallisesti). Ei,
tiedätkö mitä; sitä otan minä vastustellakseni! -- Viime kerralla, kun
hän oli täällä suuressa seurassa, -- tiedätkö mitä hän teki? Keskellä
päivällistä, päivällispöydässä (osoittaa käsillään) otti hän mällin
suustaan ja näytteli sitä vieraille. Hän tahtoi antaa sen käydä ympäri!
Jos _se_ on hienoa seuraa, niin -- -- --!
TJOELDE. Niin, hän on raaka. Mutta hän on tämän seudun rikkain mies.
HAMAR (on istunut). Pitäisi hänellä sitte olla varoja ostaa itselleen
uusi peruukki! Eihän hänen vieressään voi kukaan ihminen istua!
TJOELDE. Niin, niin, hän on hävytön; mutta näetkös, nuori ystäväni,
rikkaimmalle annetaan yhtä ja toista anteeksi. Siitä saattaa olla
hyötyä.
HAMAR. Min'en ymmärrä, mitä hyötyä _sinulla_ voipi olla hänestä?
TJOELDE. Hm, hm! -- Ei, ehk'ei kelpaa.
HAMAR. Ei, ei, se on varma!
TJOELDE (mutisee). -- -- Vaikka konsuli Lind ymmärtäisi tarkoituksen
Morten Schultz'in -- -- --!
HAMAR. -- -- Ja hänen kanssapuheensa! Eiväthän naiset voi -- --!
TJOELDE. Niin, oikeassa olet; (mutisee) enhän minä oikeitaan enää häntä
tarvitsekkaan. -- Mutta kahdestoista? -- Maltapas -- --?
HAMAR. Kristoffer Hansen?
TJOELDE. Hyi, peijakas, sittehän saamme valtiollista! Ei, annappas --?
(pysähtyy) Niin, minä luulen, minä uskallan? Hm, hm, hm -- -- juuri
hän! (Paino joka tavulle) Oluenpania Jakobsen.
HAMAR (toivotonna). Mutta Jakobsen --?
TJOELDE. Hm, hm, hm! -- Jakobsen tekee hyvää. Minä tunnen hänet.
HAMAR. Hän on kelpo poika, senhän tietää jokainen; -- mutta hienossa
seurassa --?
TJOELDE. Hm, hm, hm! -- Kirjoita vain Jakobsen!
HAMAR. Jakobsen! -- Kas niin! (nousee).
TJOELDE. Anna Skogstad'in mennä viemään sitä! Muista klo 3 --
täsmälleen! Pian! (huutaa hänen jälkeensä). Ja tule takaisin, jos
täällä olisi vielä jotain.
(Hamar menee etumaisesta sivu-ovesta).
TJOELDE (yksin). Aivan totta! (ottaa kirjeen taskustaan). Lähetänköhän
minä samalla tarkastelmani asianajaja Berent'ille -- --? Min'en
tarvitse pankeilta apua. -- Mutta, se ei toki vielä ole aivan varma. --
Ja tarkastelma on kaikissa tapauksissa hyvin tehty! -- Konsuli Holst
saapi nähdä sen; se voipi olla hyödyllistä; -- -- ehkä se häntä vähän
kiusoittaakin. -- Paitsi sitä: Jos _en_ minä sitä lähetä, luulevat ne
kenties minun olleen hädässä, kun sen lupasin, -- ja päässeen siitä nyt
Lind'in kautta. Paras on lähettää tarkastelmani. (Hamar palajaa).
Kuuleppas, anna hänen samalla viedä tämä kirje asianajaja Berent'ille,
"Victoriaan".
HAMAR. Onko se kutsumus? Sitte meitä tulee kolmetoista?
TJOELDE. Ei se ole kutsumus. Kiiruhda, ennenkuin hän ehtii menemään!
(Hamar jälleen pois).
TJOELDE (yksin). Oi, jospa nyt kaikki onnistuisi! Konsuli Lind'in voipi
kyllä voittaa puolelleen! Ja hän pitää, hän pitää voitettaman! Mulla on
(katsoo kelloon) kokonaista neljä tuntia ainoastaan häntä varten.
Näin täynnä toivoa en ole ollut -- -- en ainakaan -- -- -- (vaipuu
mietteisin. Sitte hiljemmin). Toisen onnettomuus on toki toisinaan hyvä
asia, suuri aalto, joka auttaa toista yli! Nyt on kaikkien huomio
herännyt, kaikki kiiruhtavat pelastamaan omaansa, (huokauksella) --
niin, jospa nyt minä vain pääsisin kaikkine asioineni onnellisesti
perille, -- niin ett'ei kukaan sitä huomaisi! Tämä pelko ja ahdistus!
jok'ainoa yö, jok'ainoa päivä! -- -- Tämä epätieto, nämät keksinnöt,
tämä salaileminen, tämä teeskenteleminen -- oi! Mutta nythän minä juuri
jälleen olen uudessa samanlaisessa kohdassa! Tämä ilkeä vastaan
Ottaminen -- --? Niin, niin, niin -- mitä _minä_ tahdon, sillä on aina
kaksi puolta; -- -- mitä minä lasken, sillä viisi arvoa; minä elän
ihmisten ja asioitteni keskellä kuni unissa! -- (toivotonna) Mutta tämä
olkoonkin viimeinen kerta, -- viimeinen teeskentely, ja sitte -- --
loppu! -- Apuahan minä vain tarvitsen, -- ja nyt minä sitä saan! -- --
Niin, saankohan minä? Kas, siinäpä solmu! -- -- Jospa tästälähin
saisin, -- oi, jospa saisin maistaa ainoankaan yön levollista,
virkistävää unta ja herätä ainoanakin aamuna huoletonna! Istua pöytään
vapaana, tulla illalla kotiin iloisella mielellä! -- Oi, jos jälleen
saisin seistä maatilkulla, jonka kaikinpuolin voisin sanoa omakseni, --
vakaasti omakseni, omakseni, omakseni (polkien jalkaansa), -- voi,
sitäpä tuskin saatan toivoakkaan, -- minä olen liian monta kertaa
tullut petetyksi!
HAMAR (tulee). Kas niin!
TJOELDE. Kiusa ja kuolema -- kruutia! Häntä pitää kunnioittaa!
HAMAR. _Onhan_ meillä kruutia.
TJOELDE. Lähetä heti sana jollekkin tykkimiehelle! (menee).