HAMAR. Olin, tuolla saarten toisella puolella; viivyin koko yön --
palasin vasta aamulla kalastajien seurassa; -- se oli mainio retki!
TJOELDE. Niin, jospa olisi aikaa senlaiseen!
HAMAR. Mutta tuohan on vain pelkkää luulettelua, ettei sulla koskaan
ole aikaa?
TJOELDE. No, ehkäpä aikaakin; vaan ei halua.
SIGNE. Niin, mitenkäs siellä oli laita, siellä mistä tulit?
TJOELDE. Huonosti!
VALBORG. Tervetuloa, isä!
TJOELDE. Kiitos!
HAMAR. Etkö voi mitään saamisistasi pelastaa?
TJOELDE. Toistaiseksi en; ja siinäpä juuri pahin pulma.
HAMAR. Voilakka on siis kaikki, mitä voit koko konkurssi-pesästä saada?
TJOELDE. Tiedäppäs, minä saatan sanoa, että tuo hevonen maksaa mulle
noin 15-20,000 speciedaler'ia.
HAMAR. Niin, mutta sehän onkin sen ainoa virhe! Ja koska nyt niin
hullusti on, ja sun varasi sen kannattavat -- tuosta hevosesta ei ole
mikään hinta kylliksi! --
TJOELDE (kääntyy, panee pois hattunsa ja saalinsa; ottaa hansikkaat
kädestään).
SIGNE. Suloista on kuulla, millä hengästyttävällä innolla sinä puhelet
hevosista. -- Sinulla ei taida ollakkaan muuta, kuin hevonen.
HAMAR. Niin, ellen olisi kavalleristi, soisin olevani hevonen!