Suuri huone Tjoelden luona avonaisine verantoineen;
verannan ympäri on kukkaisia kiertynyt. Perällä luoto,
jonka saarien välitse puolisumuisessa ilmassa näkyy
pursia risteilevän. Aivan verannan edessä oikealla suuri
pursi levitettyine purjeineen. Huone on uhkea, kukkasia
ylt'ympäri. Vasemmalla kaksi ikkunaa, jotka alkavat aivan
lattiasta; oikealla kaksi ovea. Keskellä pöytä, sivuilla
noja- ja keinutuoleja. Etu-alalla, oikealla, sohva.
Ensimäinen kohtaus.
Luutnantti, Signe; (sitten) rouva Tjoelde; (sittemmin) Valborg.
LUUTNANTTI HAMAR (makaa sohvalla). Minkähän huvin keksisimme täksi
päivää?
SIGNE (keinuen) Hm! (Äänettömyys).
HAMAR. Viime öinen purjehdusretkemme oli suloisen hupaisa.
(Haukotellen) Mutta tänään olenkin siitä väsyksissä. -- Menemmekö vähän
ratsastamaan?
SIGNE. Hm! (Äänettömyys).
HAMAR. Tässä on kuuma. -- Pitää muuttaa asemaa! (Tekee niin).
SIGNE (alkaa hyräillä, keinuessaan).
HAMAR. Soitteleppas pikkusen, Signe.
SIGNE (puoleksi laulaen). Pianoni ompi virittämätön.
HAMAR. No, luehan sitte jotain.
SIGNE (kuin ennen; katsoen ulos ikkunasta). Tuolla, tuolla uiskentelee
hevoset- hevo- hevoset uiskentelevat.
HAMAR. Minä luulen, ett'on minunkin paras mennä uimaan. -- Taikka --
minä menen vasta päivällisen edellä.
SIGNE (kuin ennen). Niin, niin, sitten onkin paljon parempi ruoka-halu
-- ruokahalu -- niin!
ROUVA TJOELDE (tulee vitkaan oikealla).
HAMAR. Ohho, kuinka sinä näytät mietiskelevältä!
ROUVA. Niin; min'en käsitä mitä uutta nyt jälleen saisin kokoon.
SIGNE (kuin ennen). Päivälliseksi sä tarkoittanet, päivälliseksi ja
päivälliseksi?
ROUVA. Niin.
HAMAR. Tuleeko tänne vieraita?
ROUVA. Tulee; isä kirjoittaa, että Finnen tulevat tänään.
SIGNE (puhuen). Niin, eipä ikävystyttävämpiä ihmisiä juuri voi
tullakkaan.
ROUVA. Mitäs arvelet, jos hankkisimme lohta ja kanapaistia?
SIGNE. No, niitähän meillä oli vast'ikään.
ROUVA (huokaen). Meillä oli kaikkea vast'ikään. Nykyään on torillakin
kovin vähän tavaraa.
SIGNE. Sitte täytyy lähettää hakemaan Kristianiasta.
ROUVA. Niin, niin -- tuo ruoka, tuo ruoka!
HAMAR (haukotellen). Se on kuitenkin paras kaikesta maailmassa.
SIGNE. Syödä, niin, -- mutt'ei laittaa; minä en koskaan tahdo laittaa
ruokaa.
ROUVA (istuu pöydän ääreen). Laittaminen voipi kyllä käydä laatuun;
mutta yhä keksiä uutta -- se on vaikeata.
HAMAR. Olenhan minä jo niin monesti sanonut: ottakaa taitava
ravintola-kokki.
ROUVA. No, olemmehan me jo sitäkin koettaneet. Siitä on vain enemmän ja
enemmän puuhaa.
HAMAR. Niin, siksi, ett'ei hän ollut kekseliäs. Ottakaa franskalainen.
ROUVA. Sitte saan seistä hänen vieressään kielen-kääntäjänä. -- En --
min'en milloinkaan pääse ruokaa tuonnemmaksi. -- Ja viimmeaikoina olen
tullut yhä kivulloisemmaksi!
HAMAR. Min'en ole missään maailmassa kuullut niin paljon keskusteltavan
ruo'asta kuin tässä talossa.
ROUVA. Te ehk'ette ole koskaan ennen ollut suuressa kauppahuoneessa.
Meidän ystävämme ovat enimmästi kauppiaita -- ja useammille niistä on
ruoka suurin nautinto.
SIGNE. Niin, se on varma.
ROUVA. Onko sulla tuo lenninki ylläsi tänään?
SIGNE. On.
ROUVA. Siis eri lenninki joka päivä.
SIGNE. Niin no -- kun ei Hamar kärsi sinistä eikä harmaatakaan -- niin
mitäs minä sitte teen?
HAMAR. Noo -- en minä tuotakaan sen enempää ihantele.
SIGNE. Kas niin! -- No, sitte saat, toden totta, itse valita minulle
lenningin oman mielesi mukaan.
HAMAR. Tuleppas Kristianiaan!
SIGNE. Niin, äiti, Hamar ja minä olemme tuumailleet, että meidän
jälleen pitäisi päästä Kristianiaan.
ROUVA. Olittehan te siellä neljätoista päivää sitten.
HAMAR. Täsmälleen neljätoista päivää liian kauvan sitten --!
ROUVA (ajatuksissaan). Ei -- mutta mitähän minä nyt keksisin.
VALBORG (näkyy verannalta, noustessaan vasemmalta).
SIGNE (kääntihe juuri samassa). Tuolta tulee hänen korkeutensa.
HAMAR (käännäikse). Kukkaisvihko kädessä? Oho! Sen minä olen jo
ennenkin nähnyt.
SIGNE. Vai niin? -- Ehkäpä olet itse antanut sen hänelle?
HAMAR. Enkä, vaan kun äsken tulin lehtimajojen sivutse, näin sen
Valborgin lehtimajan pöydällä. -- Onko tänään sinun syntymäpäiväsi?
VALBORG. Ei.
HAMAR. Enkä minä niin luullutkaan. -- Nyt lie joku muu juhlallisuus
tekeillä?
VALBORG. Eikä.
SIGNE (äkkiä). Hahaha!
HAMAR. Mikä sua naurattaa?
SIGNE. Ymmärrykseni! Hahaha!
HAMAR. No, mitä sinä ymmärrät?
SIGNE. Niin, minä kyllä jo ymmärrän, mitkä kädet ovat alttarin
maalanneet! Hahahaha!
HAMAR. Sinä luulet kai, että ne ovat minun -- --?
SIGNE. Empähän; -- eräät toiset kädet, paljon punaisemmat kuin sinun!
Hahahaha!
VALBORG (viskaa kukkavihon maahan).
SIGNE. Oho! Oh! -- Ei ole hyvä nauraa kovin paljon näin kuumalla. Oh!
-- Se on toki oivaa. Mies on jo ryhtynyt rohkeaan yritykseensä? --
Hahahaha!
HAMAR (riemuten). Oisikohan -- --?