Se oli pahaenteistä ja kamalaa aikaa. Epämääräinen pelko
jäyti ihmisten mieliä, kuin joku tuntematon kauhea tauti. He
katsoivat toisiaan säikähtynein, epävarmoin silmin ja puhuivat
kuiskaten salaperäisistä ryöstöistä, pommiräjähdyksistä ja
yöllisistä vangitsemisista, joita oudot, naamioidut miehet
olivat panneet -- tai tulisivat panemaan -- toimeen. Poliisi
"paljasti" useita ryöstösuunnitelmia, jotka poikkeuksetta olivat
"vallankumouksellisten" laatimia! -- Kaduilla maleksi luihuja,
epäilyttävän näköisiä miehiä, jotka vilkuilivat levottomasti
ympärilleen ja kuuntelivat ahnaasti, korvat höröllään kulkijoiden
puheita; jos pysähtyi kadulle tai porttikäytävään keskustelemaan,
sai olla varma, että sellainen olio pian hiiviskeli läheisyydessä,
niinkuin shakaali hiipii raadon ympärillä...
Tuona pahaenteisenä ja kamalana aikana oli Suomessa paljon
nuoria venäläisiä, jotka jollakin tavoin olivat ottaneet
osaa vapausliikkeeseen, ja sentähden olivat paenneet omaa
hirmuhallitustaan. He olivat kodittomia, turvattomia, elivät
puutteessa ja kieltäytymisessä, -- heillä ei ollut muuta kuin
aatteensa, hehkuva innostuksensa ja luja uskonsa totuuden ja oikeuden
lopulliseen voittoon... Heidän ainoa rikoksensa oli se, että he
tahtoivat levittää tietoa ja valistusta, tahtoivat parempaa olotilaa
ja rakastivat vapautta enempi kuin omaa henkeänsä!... He olivat
luulleet täällä saavansa olla ...pelastuvansa ainakin hirsipuusta!
-- mutta monet, monet saivat katkerasti pettyä! Suomalainen hallitus
ryhtyi, Venäjän hallituksen huomautuksesta, järjestelmälliseen
ajojahtiin näitä turvattomia ihmisiä vastaan. Juuri _heidän_ syykseen
sysättiin salaperäiset roistoteot, joita palkatut provokaattorit
tekivät; juuri etupäässä heitä seurasivat salaperäiset miehet --
venäläiset urkkijat kuin verikoirat, tai varjot...
Ja kun nuo vainotut nukkuivat rauhatonta untaan, tapahtui usein,
että nuo tummat miehet tunkeutuivat väkisin heidän asuntoonsa
ja vangitsivat heidät -- lukuisan suomalaisen poliisijoukon
avustamana. Vastustus sellaista ylivoimaa vastaan oli turha --
eivätkä he tahtoneetkaan väkivallalla täällä ruveta vastarintaan
-- ja huhuttiinpa, että eräs nuori mies, joka ryhtyi vastarintaan,
kannettiin pois revolverin kuulan lävistämänä ja hän kuoli toisena
päivänä... Heidät vietiin aina vankilaan, sieltä parin päivän
perästä kaikessa hiljaisuudessa Pietariin vietäväksi, jossa
heitä useita tuomittiin viattomina, kuten Venäjällä on tapana --
hirteen. Sanomalehdet kertoivat näistä yöllisistä vangitsemisista
tuhkatiheään, mutta paljon hävyttömän paljon -- tapahtui niin, ettei
niistä julkisuudessa tiedetty mitään.
Sellaista oli silloin!
Niinpä oli kaupungissa sinäkin yönä, kun aamulla Sadovsky
vangittiin, pantu toimeen oikea ajometsästys: kuuteen eri asuntoon
oli tunkeuduttu ja vangittu kahdeksan eri henkilöä. -- Korpela
luuli nähneensä aamulla jo niin paljo raakuutta, ettei häntä enää
liikuttaisi mikään, mutta hän ihan kiehui raivosta kuullessaan, miten
poliisit yöllä olivat menetelleet! Eräänkin venäläisen asunnossa
oli ainoastaan nuori vaimo vastasyntyneen lapsensa kanssa kotona,
kun poliisit sydänyöllä tulivat vaatimaan sisälle. Vaimoparka oli
vallan jähmettynyt kauhusta eikä uskaltanut laskea, vaan alkoi
sydäntäsärkevästi huutaa apua. Poliisit särkivät hirmuisella
ryskeellä oven säpäleiksi, tunkeutuivat sisälle ja tarkastivat kaikki
perinpohjin. Vaimoraukka sai pelästyksestä ja kauhusta ankaran
hermokohtauksen -- ja jälestäpäin tuli hän mielipuoleksi...
Kaupungin työväenlehti leimasikin sellaiset raakamaisuudet teoiksi,
jotka vetävät vertoja venäläisen poliisin hirmutoimille -- jopa
muutkin lehdet paheksuivat sellaista petomaisuutta... Sitäpaitsi veti
Sadovskyn vangitseminen erikoista huomiota ja osanottoa puoleensa...
Mielet olivat kiihdyksissä...