Kun pieneen, noin neljäsataa metriä leveään ja noin kolme metriä
syvään satamaan kaadettiin niinkin suuri pirtumäärä, muuttui pintavesi
tietysti viinaksi. Meriveden suolaisuus kuului lisänneen vain tuon
uuden viinalajin tehoisuutta ja nautittavuutta.
Tämä viina kerääntyi erääseen lammikkoon, sillä puolella satamaa, jonne
laineet kävivät. Hiekkarannalla oli pengermä. Noin joka kymmenes laine
kävi sen yli, muodostaen sinne lammikon. Näin joutui viina talteen,
ennenkuin oli ennättänyt levitä ja laimeta kaiken maailman meriin.
Kulki siitä ohi pari miestä, jotka nousevan kuun valossa tahtoivat
silmätä satamassa olevia aluksiaan, tapaavatko ne yhteen toisten
kanssa, kun tuuli oli hiukan kääntynyt ja yhä kääntyi, sekoittaen
satamassa alkuperäisen ankkurijärjestyksen.
Jostain tuli viinan haju. He seurasivat tämän hajun opastusta ja
saapuivat sillä tavalla mainitun lammikon luokse. He eivät voineet
käsittää, mistä lammikkoon oli viinaa tullut, mutta sen he kyllä
käsittivät, ettei meri saa jatkuvasti käydä yli penkereen. He loivat
käsineen ja jalkoineen hiekkaa korkeammaksi penkereeksi, että se
väliaikaisesti suojeli viinalammikon.
Sitten he maistoivat sitä viinaa.
Se oli mitä parhainta tavaraa.
He menivät kiireesti kotiinsa, johon oli matkaa parisataa metriä,
hakemaan lapioita -- kiittääkseen penkereen täysin luotettavaksi -- ja
juoma-astioita.
Kylän rannassa he tapasivat muutamia luotettavia ystäviään, joille
kuiskasivat salaisuutensa. Näillä oli taas kullakin ikä- ja
luottotoverinsa, jonka kutsui mukaan pitoihin, ja niin edespäin, läpi
kylän.
Pian olivat kylän kaikki miehet särpimässä merivettä, joka jollain
salaperäsellä tavalla oli muuttunut viinaksi. Kellä oli ämpäri, kellä
viskain, kellä vanha kivivati, lautanen, muki ja mikä milläkin. Ne,
joilla ei ollut mitään astiaa, kävivät vatsalleen lammikon reunalle ja
joivat suoraan siitä. Ämpärimiehet taas muodostivat pieniä ryhmiä ja
seuroja, jotka siirtyivät vähän syrjemmä, metsän reunaan, jossa ämpäri
kiersi miehestä mieheen. Ämpäriä käytiin aina täyttämässä, milloin
tyhjeni -- ja se tapahtui monta kertaa sinä yönä.
Myöskin kerääntyi siihen muutamia kymmeniä hyljekoiria, jotka iloisesti
silmiään vilkutellen latkivat mukavaa nestettä. -- Tunnettua on, että
hyljekoirat tappelevat hurjasti selväpäisinä ollessaan. Sen sijaan
lienee vähemmän tunnettua, kuinka ystävällisiksi ja hempeämielisiksi ne
muuttuvat humalluttuaan.
Perästä päin huhuttiin, että siellä olisi ollut pari lehmääkin, jotka
sieniretkellään olivat myöhästyneet metsään ja nyt iltapimeällä vasta
palasivat kotiinpäin, joutuivat lammikolle, rupesivat siitä juomaan,
humaltuivat ja nukahtivat hiekalle, josta löydettiin aamulla. Tämä
tietysti ei voinut olla totta. Pitkän aikaa kiisteltiin ja riideltiin
Kalkutassa, mistä kummasta tuollainen häväistysjuttu olisi saanut
alkunsa. Se tietysti ei voinut muuta olla, kuin Honolulun tullimiehen
levittämä parjausjuttu -- niitä levisi sinä syksynä toinen toistaan
kummempia -- kostoksi siitä, että hänet jätettiin kokonaan osattomaksi
saaliin jaossa, vaikka hänhän se oikeastaan hommasi koko saaliin ilmi.
"Kiittämättömyys on maailman palkka" toteutui tässäkin.
Korkealle noussut kuu hymyili alas maan päälle, nähdessään lastensa
onnen. Mutta toisilla silmillä katseli rannalla ja läheisessä metsässä
makaavaa joukkoa kirkkoon menevät naiset seuraavana aurinkoisena
sunnuntaiaamuna. Sinä sunnuntaina ei kirkossa ollutkaan muita
miehiä kuin pappi. Kaikki muut olivat hairahtuneet synnin teille.
Eileniltaisen viinalammikon lähimmässä ympäristössä makasivat
sikin sokin saarikunnan lukkari, suntio, kaikki kirkkoneuvoston
jäsenet, puhumattakaan tavallisista maallikoista. Siellä makasi myös
parikymmentä koiraa.
Kirkkoon vaeltava naisväki kulki äänettömänä. Häpeä oli yhteinen. Joka
talosta oli mies tai kaksi ollut osallisena öiseen juopotteluun. Kukaan
ei voinut siis juoruta muista, eikä kehua omia miehiään tai poikiaan.
Kaikkien yhteisen ajatuksen lie kuitenkin julkaissut lukkarin emäntä,
tuumiessaan kirkonportilla toisille ja viitatessaan rantaan:
"Taisivat kerrankin saada tarpeekseen."
Papinkello alkoi soida. Suntion emäntä siellä toimitti palvelusta
miehensä puolesta. Naiset astuivat sisään Herran huoneeseen.