Aluksen miehistö oli sangen toivorikkaalla mielellä. He uskoivat,
että pahin on nyt ohi. "Ensin näytti, kuin tullimies olisi epäillyt
jotain: kyseli joutavia ja jäipä rannalle vielä töllistelemään.
Lähti kuitenkin lopulta laputtamaan kotiinsa, jossa nyt parhaillaan
ottanee lauantailöylyjä kaikessa rauhassa." Se oli miesten
keskustelujen sisältö hiedan purjehtiessaan hyvää vauhtia ja sangen
rattoisalla mielellä satamaa kohti, johon, saaren pohjoispään ympäri,
ankkuripaikalta oli matkaa yli kymmenen kilometriä.
Tullimies, nähtyään kaiken, ei mennytkään kotiinsa, vaan suoraa päätä
Kalkuttaan, johon siitä paikasta oli maisin noin kuusi ja puoli
kilometriä.
Kun Honolulusta Kalkuttaan ei ollut puhelinta, oli hänen itsensä
mentävä viemään sanaa. Että hän ennättäisi sinne ennen kaljaasia, ja se
oli ihan välttämätöntä, muuten hän joutuu loppuiäkseen noiden lurjusten
naurettavaksi, oli hänen juostava, missä se suinkin kävi päinsä.
Kun hän laskeutui alas vuoren rinnettä, jonka juurella satama oli,
oli hänen ilonsa suuri, kun kysymyksessä olevaa kaljaasia, nimeltä
_Merenneito_, ei vielä satamassa ollutkaan. -- "Ellei se pakana
purjehtisikin suoraa päätä johonkin Suomen mantereelle", päivitteli
tullimies.
Kim hän pääsi alas sataman rantahiekalle, oli jo iltahämärä. Kalkutan
taloista loistivat jo tulet. Saunoista löyhki löylyn ja vihtojen tuoksu.
Tullipäällysmies oli juuri tullut saunasta ja joi teetä, kun Honolulun
vartija hikisenä, väsyneenä ja sääret sinelmillä kompastuksista,
läähättäen tuli sisään ja sai vaivaloisesti sanotuksi:
"_Merenneito_ on tulossa satamaan ja luulen sillä olevan kieltotavaraa
-- paljonkin, ainakin pari kolme jollan lastia."
Sitten hän kertoi kaiken, mitä asiasta tiesi, mitä oli nähnyt ja mitä
itse arveli.
"Jaaha. -- Jaaha. -- Jassoo. -- Milloin se _Merenneito_ läksi sieltä
Lounatlahdesta?"
"Samalla kertaa kuin minäkin. Juoksin suurimman osan matkaa ja ennätin
ennen _Merenneitoa_ tänne, mutta luulen olevan vähän kiireen mennä
satamaan sitä vastaan ottamaan."
"Jaaha. -- Jassoo. Kyllä sitten on kiire. Mennään vain tarkastamaan.
Ehkä te tulette mukaan?"
"Ei se taida olla oikein soveliasta. Ehkä se tepsii miehiin paremmin,
jos kapteeni menee tämän kylän vartijain kanssa ikäänkuin omasta
aloitteestaan. Olisi parempi, ettei minun täällä käynnistäni kukaan
saisi tietää. Ne ovat saman kylän miehiä... Naapurisopu -- -- hm --
Kapteeni ymmärtää --. Olisi ilkeää, jos ne tietäisivät, että minä olen
heitä urkkinut ja antanut ilmi. Olisi parempi, jos minä saisin mennä
kotiin..."
"Jaaha. -- Menkää vain. Ehkä on parempi, että minä toimin ikäänkuin
omasta aloitteestani. Menkää vain. Menkää vain."
Honolulun vartija, miesparka, jonka halu oli palvella kahta herraa,
tullia ja -- salakuljettajia, palasi kotiinsa, johon saapui sangen
vaivaloisen pimeässä kiipeilyn perästä.