Sillä aikaa olivat alukseen jääneet miehet soutaneet jaalalla maihin
kolmekin kertaa, tuoden mukanaan joka kerralla isompia ja pienempiä
esineitä, sellaisia, joita ei oikein voinut näyttää tullimiehelle.
Kaljaasi huojui saaren, eli 'maan' ympäri käyvässä ummikkaassa
ankkuriinsa vangittuna parin sadan metrin päässä rannasta, eräässä
lahdessa.
Pian oli tullivartija hakijansa kanssa rannalla. Hänen vanha
merimiehensilmänsä kiintyi heti kahteen seikkaan: Ensiksi, kaljaasin
ankkurin, ketju riippui jyrkästi alas keulasta, joka merkitsi,
että sitä oli laskettu vain vähän; toiseksi, aluksen peräpurje,
pohjareivissä, oli ylhäällä. Nämä kaksi merkkiä herättivät
tullimiehessä eräitä epäilyksiä. Hänen mielikuvituksessaan risteili
kymmeniä kysymyksiä. Niistä valikoi hän yhden, jonka sinkautti
hakijalleen: "Ankkuroiminen näyttää olevan toimitettu hyvin lyhyeksi
ajaksi?"
"Niin -- no -- eihän se ankkuri mikään ijankaikkinen pohjassaolija
olekaan. -- Yhden kerran siellä, toisen kerran täällä. -- Aina asiain
mukaan."
Pian oltiin aluksen kannella. Tarkastus ei kestänyt kauan.
Tullivartija: "Tyhjänä Virosta?" Laivuri: "Tyhjänä. Painolastissa."
Varmuuden vuoksi kuitenkin tullimies tarkasti lähemmin laivan joka
paikan. Mitään epäilyttävää ei löytynyt. Laivuri tarjosi tupakan.
Seisottiin kannella ja tupakoitiin. Pitkään aikaan ei vaihdettu
sanaakaan.
"Purjeet käärimättä ja peräpurje ylhäällä?" sanoi lopulta tullimies.
"No -- jätettiin käärimättä, ettet epäilisi niihin mitään käärityn",
sanoi laivuri, tekeytyen leikilliseksi ja nauraen. Sydämessään hän
kirosi ja sanoi vartijalle: "Menisit nyt jo matkaasi, kun olet
nuuskimisesi nuuskinut, että tässä paremmat ihmiset pääsisivät
jatkamaan matkaansa." Sitten hän lisäsi ääneen, kun näki, että
tullimies sittenkin epäilee jotain itseltään salattavan: "Ja suoraan
sanoen, kyllähän tässä miehissä vähän sitäkin tuumittiin, että jos
purjehdittaisiin vielä satamaan, yhtä mittaa. Taitaa tuo tuuli vetää
etelään ja ehkä länteenkin. Se on jo vähän heittänyt. Taitaapa jo
satamaankin päästä. Jos vahtimestarille sopii, niin mennään yhtä
matkaa..."