Se oli Aapelinkin käsitys, kun hän aamulla varhain tuli katsomaan
perunamaataan ja löysi sen varisten raiskaamana.
Hän oli siihen asti ollut verrattain ystävällisessä suhteessa
variksiin ja ylimalkaan hän arvosteli ankarasti niitä, jotka --
hänen mielestään kevytmielisesti -- ampuivat variksia. Hänen nyt
seisoessaan perunamaallaan ja katsellessaan varisten konnantyötä riehui
hänen sielussaan myrsky, joka ajan rahdussa kokonaan muutti hänen
suhtautumisensa variksiin. Hän julisti säälimättömän sodan variksia
vastaan. Sinä päivänä hän ampuikin niitä viisi kappaletta. Varikset
kävivät entistä varovaisemmiksi. Ne välttivät koko sitä puolta kylää,
rantaa ja lähimetsiäkin. Jos niiden oli lennettävä yli sen paikan,
missä Aapelin talo oli, ja näkivät Aapelin liikkeellä, ottivat ne heti
toisen suunnan ja ääneti lensivät pakoon. Läheisen metsän puissa istui
aina piiloutuneena joku varis vahdissa. Heti kun Aapeli ilmaantui
näkyviin, nousi se siiville ja vaakkui varoitushuutonsa toisille.
Niin välttivät varikset enemmät uhrit puoleltaan. -- Aapelin emännän
liikkuminen ja näyttäytyminen ei sen sijaan herättänyt variksissa
mitään huomiota. Vieläpä rohkeimmat, entisen totutun tavan mukaan,
lähestyivät puulta puulle ja oksalta oksalle Aapelin sikopahnaa,
päästäkseen osallisiksi niistä herkuista, sopan ja puuron tähteistä
ynnä muista, joita Aapelin emäntä toi sialleen.