Nousee niemekkeeltä savu sankka,
Liekki liehuin roivioita syö.
Onko taasen maassa sota rankka? --
Ei, nyt täss' on huima kasken työ.
Uutterana tässä korvenpoika
Tuhkaan valaa hikikarpaloita,
Siemenen hän siihen sitten lyö.
Kas, jo kasvaa vilja notkuvainen,
Ihanasti pelto kellertää
Leikkiellen kanssa rannan laineen. --
Halla Pohjolasta peljättää,
Mutta aallost' Ahti nostaa päätä
Häätämähän hyisen Pohjan jäätä;
Täytelääksi varttuu tähkäpää.
Pirtti pieni pellon penkerelle
Ihmis-asunnoksi kohoaa;
Ilmestyypi lauma laitumelle,
Paimentorvi korven kai'uttaa.
Lahden vettä viiltää ruuhellansa
Miesi, laskee, nostaa verkkojansa;
Lapset rannikolla rallattaa.
Aiatarpa valpas tämän huomaa,
Luokse luontelihe lausuen:
"Täs'pä tannert' ompi Luojan luomaa
Asemaksi ihmisrientojen.
Aavat aallot, salmet tässä hohtaa,
Jotka avaralta voivat johtaa
Korven kansan näille rannoillen."
"Iki-kaski tässä kasvakohon
Hengen viljojakin kantaen!
Tähän kirkot, koulut kohotkohon
Valistusta maalle antaen!
Kauas tästä siirry korpi musta.
Väisty ihmisvoiman ponnistusta!
Nöyrry auttajaksi ihmisen!" --
Näin se lausui Aiatar, ei suotta,
Kaikki voimat häntä tottelee;
Työtä johti tässä sata vuotta,
Siitäpä nyt kansa riemuitsee,
Ett' on työ ja vaiva siunattuna,
Hedelmän on kauniin kantanunna
Kaski kallahalla Kallaveen.