Veno pieni lasketahan lainehille,
Siin' on pientä seuraa, kallist' omaisille,
Joiden onnentoivotukset hartahasti
Lähtijöitä seuraa matkan päähän asti.
Perään istuu miesi, mela kätehensä,
Soutamahan toiset, hänen etehensä,
Aallot telmii, hyrskii, paljo kuorma painaa,
Paljo, tarvitahan soutaessa voimaa.
Tie on pitkä, sill' on salakarejakin,
Tyyntä, tuulta saatte, joskus sadettakin;
Hämäräkin teidät usein yllättääpi,
Epäilyksen vesihiisi peljättääpi.
Voima vankka tarvitahan soutajissa,
Ahkeruus ja into purres' istujissa,
Perämiehen ansioksi arvatahan
Kunnolla kun matkan päähän saavutahan.
Mutta vankkaa varustettu matkallanne
Evästä ja virvokett' on vakkahanne:
Se on Suomen kansan voimaa, ystävyyttä,
Siitä nauttikaatte voimaa, kestävyyttä.
Minne matkan suunta, siit' ei myöskään huolta,
Vastahanne johtotähti tuikkaa tuolta:
Siihen satamaan se teidät johdattaapi,
Josta Suomen kansa valistuksen saapi.
Teitä Suomen kansa seuraa silmillänsä,
Matkakustannukset maksaa hiellänsä;
Muistakaa te työllä uutteralla aina
Maksaa kansallenne tämä kallis laina!
Onnella jos vihdoin saatte satamahan.
Mahtavasti matkavaivat palkitahan:
Kunnioitus teille kansaltanne kaikuu.
Jos vaan teistä kerran kelpomiehet paisuu.