Soi huilujen humu!
Soi sitrojen helke!
Käy karkelon kumu!
Näy riemun nyt välke!
Chryseis on löydetty. Päivä on taas.
Oi terve, oi terve, sa tähtönen maas!
MEDON (Tieralle).
Käy, käsitä Lemminkäinen,
ilmoita hänelle: Häntä
Chryseis enempi lempi
kuin hän oisi ansainnunna.
Nyt palaa hän itsestänsä
iloisemmilta ahoilta
etsimähän lohdutusta
kovan kohtalon suruihin.
Sano hänelle, täällä varron
häntä miekoin ja mitata
tahdon loppuun pitkän taiston.
ANEMOTIS.
Terveiset minull' on myöskin.
Nähnet karhun kankahilla
takkuturkkisen, nimeltä
Tiera, niin sano hänelle:
Älköön niin karvainen kuvatus
enää ilmoisna ikänä
esitelkö tuttavuutta
hienommalle henkilölle.
Se oli kunnia hänellä
kerran vasten tahtoani.
Sano, suurella ilolla
jätän nää jäkälärannat,
miss' on päivä turkki päällä,
sammalta inehmo syöpi,
josta pois joka sulotar
karkkoo kauvas tuntureille,
jossa lemmestä mörisi
meille pari raakalaista...
TIERA.
Häpeisit vähäisen, vaimo!
CHRYSEIS (ylevästi).
Anemotis, -- aina muista
Pohjan kohtalon poloa.
Vaan sen vastaisuus on suuri.
Auran rannat, Vantaan varret,
Saimaan sinisen saaret
näkevät vapahan kansan,
silloin kun hautoja urosten
orjat polkee Hellaan maassa.
TIERA (Medonille).
Varsin hyvä. Vaan asia
ei oo aivan helponlainen.
Voipi vierrä viikommankin
ennenkuin käsitän Kaukon.
MEDON.
Näillä tienoin juur' oli hän.
TIERA.
Aivan oikein, vaan hävisi
ja verta noruvi harja.
ANEMOTIS.
Turha on aikoa hukata.
Varmaan on lähellä täällä
laaksossa tai vuorten päällä
torppa, torpassa ihana
tyttö. Siellä on uroomme.
MEDON (Tieralle).
Tyynny. Kun kotona oomme,
kysymme oraakkelilta.
TIERA (miettien).
Taitaa olla tarpeetonta
noidilta niin etäältä
Kaukon vaaroja kysellä.
Löytynee lähempi neuvo.
ANEMOTIS.
Mikä sitten?
TIERA.
Niin mikäkö?
No, sehän on helppo juttu,
joka lapsi sen osaapi.
Sanat kun oikeat osannen,
veden, ilman vallitsijat,
maan, tulenkin, -- tänne voin ma
heidän henkensä manata.
ANEMOTIS.
Hyvä, hyperborealainen!
Sitäpä soma ois nähdä.
Suo, Medon, hänen manata
mahti maageilta Egyptin.
TIERA.
Sie varoja, ettei henget
sulta sulkia kynine.
(Anemotis väistyy säikähtyneenä syrjään.)
MEDON.
Tilaa mahdeille Manalan,
ajan alkuluottehille!
(Kaikki asettuvat puolipiiriin ja Tiera piirtää
keihäällään ympyrän ilmaan)
Yhdeksäs kohtaus.