Kun mahla on puussa makeimmillaan, kun mehu koivun suonissa vuotaa kuin
viini ja kun lehti tuoreimmillaan tuoksahtaa--silloin se kaadetaan...
Aamulla varhain, kun kevätaurinko hellästi paistaa, kun käki kaikkien
vaarojen rinteillä kukahtelee ja peippo pihakoivussa ensi sävelensä
virittää, astuu hän, matalan majansa ainoa mies, sivuitse saunan ja
ohitse riihen, ja käy, kirves olallaan ja selässä kontti, kulkemaan
polkua, joka lehteville rinteille nousee.
Solakkoina seisovat vaaleat koivut, pihlaja tuoksuu täydessä kukassaan,
ja tuomi tervehtii häntä herttaisimmalla lemullaan. Ota meidät!
Hän ottaa heidät kuin omansa. Tuuhea lehvistö tutajaa, kun hän
keveällä, tottuneella kädellä runkoja pykältelee, ja humahtaen ja vähän
huudahtaen niinkuin tyttö, joka keinussa heilahtaa, vaipuvat koivut
limikkäin maahan, pihlajat putoavat toistensa helmaan, haavat vielä
maassakin lehtiään ystävällisesti lepattelevat, ja tuomet vielä
kaatuneinakin kukkiensa tuoksu-uhria suitsuttavat. Kaski on kaadettu
... ja kun iltatuuli saapuu suurien salojen yli, löytää se avonaisen
paikan ennen läpipääsemättömässä metsässä ja siinä liotellen
pyörähtelee....
Ja kun aurinko seuraavana aamuna nousee, pääsee se mustaa maata
lämmittämään, ja hikevä höyry kohoo iäti kosteista happamista juurista.
Mutta suuri on ilo matalassa majassa, joka on katosta lattiaan, ulkoa
ja sisältä, kotiin kannetuilla kerpuilla koristeltu, ja runsaita satoja
aavistellen asuu mieli kasken tulevissa antimissa.
Hiljalleen vaipuvat kasken kaadetut puut ikuiseen uneensa kesäisen
helteen paahteessa, tuomien ja pihlajain kukat lakastuvat, lehdet
ruskettuvat ja oksat ja rungot kuivavat. Punaisena pälvenä helottaa
kasken paikka syksyn kaiken tummanvihreän vaaran rinteeltä saloja
vaeltavan metsämiehen silmään, mutta talvella se valkeana aukkona
paistaa, ja jänöt kyykkivät rytöjen välissä kaadetuita haapoja jyrsien,
ja metsäkanat tekevät polkujaan runkojen alle.
Mutta kun on tullut kesä taas, niin paksuna, valkeana patsaana kumpuaa
palavan kasken sauhu korkeutta kohti. Kuivuneiden lehtien lemu on kuin
uuteen eloon vironnut, kuihtuneiden tuomen ja pihlajankukkien tuoksu
täyttää uudelleen ilman ja tunkee autereisen kaskisavun kantamana
metsiin, leviää soille ja huljuilee iltaisen ilmanhengen mukana järvien
rannoille ja luhtaisille niityille. Mielihyvällä hengittävät sitä
saunatietä astuessaan matalan majan asukkaat ja haaveksivat vaivainsa
palkkioksi hedelmällistä satoa ja vehkatonta viljaa. Ilta on ihana ja
lämmin, ja köyhänkin aitta on toiveita täynnä.
On uusi kesä taas, ja kaski on toiveet toteuttanut. Sakeana kuin
kaislikko mutapohjaisen järven lahdelmassa kasvaa palolla pensova ruis
ja heilimoi siinä tyynenä heinäkuun sunnuntaina, kun matalan majan mies
aitaa vasten nojaten työnsä aloja tarkastelee. Käki kukkuu vaaran
rinteellä, laulurastas laulelee notkossa, ja västäräkki keikuttaa
seipään päässä pyrstöään. Hiljainen tuulen huokaus taivuttaa halmeen
tähkiä, ja tähkät huokaisevat ilmoille utuisen pilven, joka kantaa
helmassaan kaiken sen tuoksun, jonka kaadettu metsä kätki, joka on
koottu pihlajain kukkasista ja tuomien tertuista, jossa on kaikki lemu,
minkä neitseellinen lehto oli satain vuosien aikana poveensa koonnut ja
jonka se nyt rukiin heilimöinä levittää viljelijän eteen. Ja viljelijä
seisoo siinä onnellisena hymähtäen itsekseen ja katselee yli
huojahtelevan halmeen ja yli alempana olevien puitten latvojen kauas
vastaisen vaaran rinteille, jonka takana vielä toisia rinteitä siintää.
Ja mille hän niin onnellisena hymähtää?
Hän hymähtää sille, mitä hänellä on, ja sille, mitä toivoo saavansa.
Hänellä on tupansa tuolla, missä lapsensa ilakoiden huhuavat, on
pienoinen saunansa ja vähäiset elantonsa, ja on tulevan vuoden turvattu
vilja;--ja hän rakentaa jo aatoksissaan uuden tuvan ja suuremman saunan
ja toivoo suurempia satoja uudesta suuremmasta kaskesta. Maa häntä
näyttää suosivan ja lehto lempivän, parhaita aarteitaan hänelle
luvaten.
Verkalleen poistuu hän kivistä polkua ja kotiinsa laskeutuu.
Ja kaski jää siihen tuleentumistaan odottamaan, ja ruis kahahtaa
hänelle suopeaksi vastaukseksi, leudon suvituulen tähkäpäitä hellästi
silitellessä.