Koira kulki kerran porrasta myöten poikki joen, aika lihamuru
hampaissa. Allensa vetehen katsoissa, näki hän siellä oman varjonsa,
jonka suussa lihapalanen vielä isommalta näytti. Heti luuli hän siis
toisen koiran siellä olevan, jolla olisi isompi lihapala, kuin hänellä.
Tästäkös himo hiilitöin hallissa nousi! Irvillä suin ja persovin silmin
hyppäsi hän paikalla portaalta alas ja koppasi omaan varjoonsa, siltä
muka, tapaansa myöten, lihamurua ryöstämään. Mutta tuskin aukasi hän
leukansa, ennenkuin lihamuru suusta veteen putosi ja meni pohjaan.
Jokeen taas tullessa, ei hänellä sielläkään ollut muu, kuin virtaava
vesi vastassa. Harmilla ja hävyllä havaitsi hän siis, että, pyytä
pyytämään lähtenynnä, koppelon kotoansa oli kadottanut.
Parempi palanen suussa,
Kuin kymmenen kylässä, ja
Ei liika lihota,
Jos ei kohtuus elätä.