Kotka hätyytti kerran jänistä ajamalla, ett'ei tämä viimen tiennyt,
mihin pa'eta, vaan kellistyi paikalle ja huokui raskaasti. Sen näki
varpuinen lähimmästä puusta ja rupesi siitä häntä pilkkaamaan sanoen:
"noh, Jussi kulta, kunnes nyt muinen keviät jalkasi heitit, miks'et
laukata piipottele? Ei sinussa ainakaan taida kotkalle vastustajata
olla!" Mutta par'aikaa kuin varpuinen jänistä näin onnettomuudestansa
pilkkasi, kävi kotka hoksaamatta häntä itsiänsäki niskaan, ja söi sen
alkupalaksensa.
Siksi toista pilkkaat,
Kuin käypi omaan nilkkaan.