Kuin sudet ja lampaat kerran keskenänsä sotivat, pääsivät lampaat
koirain avulla voiton puolelle. Hädässään toimittivat sudet airuen
(lähettilään) lampaitten pakinoille, niiltä rauhaa pyytämään. Pian
tuliki rauha aikuiseksi, jonka vakuudeksi sudet ehdottelivat, että
kumpainenki puolue alamaisiansa vaihetuksiin panisi: lampaat susille
koiransa, sudet lampaille penikkansa. Tähän tuumaan lampaatki
mielellään suostuivat, sillä tavalla muka luullen, ikuisen rauhan
tekevänsä. Mutta kuin suden penikat lammasten laumassa isommaksi olivat
kasvaneet, rupesivat he suden ääneen ulvomaan. Tämän kuultua hyökäsivät
sudet heti luokse, väittivät lammasten heidän pentujansa tappavan ja
sen kautta rauhan rikkoneen. Siitä sota uudellensa kiihtyi; sudet
karkasivat kilvalla lammasten niskaan ja tappoivat heitä tappamistaan.
Koirat olivat he jo aikoja sitten suuhunsa syöneet, jonkavuoksi myös
lammasten puoli ei ollenkaan käynyt. Nyt vasta kuolema-hetkellänsä
havaitsivat siis lammasraiskat tuhmin tehneensä, kuin koiransa susille
antoivat ja vielä niiden pentujaki keskellänsä kasvattivat, jotka
vanhempainsa kanssa heitä kilvoin ketistivät.
Lähde sutta pakoon,
Tulee karhu vastaasi.