III

Yksityisomaisuuden hävittäminen on kuitenkin monien _sosialististen_

järjestelmien, joista minä olen puhunut, ja etenkin kommunismin

ehdottama parannuskeino. Toiset menevät kauemmaksi, ja huomatessaan

uskonnollisten erehdysten, luokkaetujen ja hallitsijahuoneiden

itsekkyyden turmelleen uskonnollisen käsityksen hallituksesta ja

isänmaasta, vaativat he kaiken uskonnon, kaiken hallituksen, kaiken

kansallisuuden hävittämistä. Tämä on lasten ja raakalaisten menettelyä.

Eiköhän olisi yhtä järkevää koettaa hävittää kaikki hengitettävät

kaasut, siksi että turmeltunut ilma usein synnyttää tauteja?

Mutta te ette kaipaa minun puoleltani mitään niiden erehdyksen vääräksi

todistamista, jotka vapauden nimessä pyrkivät perustamaan _anarkian_

ja hävittämään _yhteiskunnan_, jättämällä ainoastaan _yksilön_

oikeuksiinsa. Minun koko toimintani kohdistuu tuota mielipuolista

unta vastaan, joka kieltää edistyksen, velvollisuudet, inhimillisen

veljeyden, kansojen yhteistunnon, kaiken sen, mitä te ja minä

kunnioitamme. Mutta niitten pyrkimys, jotka taloudelliseen kysymykseen

rajoittuen vaativat yksityisomaisuuden hävittämistä ja kommunismin

julistamista, koskettaa kaukaisimpia äärimmäisyyksiä, kieltää

_yksilöllisyyden_, kieltää _vapauden_, sulkee tien edistykseltä ja niin

sanoakseni jähmetyttää yhteiskunnan.

Kommunismin yleinen tunnuslause on seuraava: kaikkien

tuotantovälineiden omistus, kuten maan, pääoman, koneiden, ja kaikkien

työkalujen j.n.e., tulee keskittää valtiolle; valtion tulee määrätä

jokaiselle työalansa, ja sen tulee järjestää palkkiot, -- muutamain

mielestä täydellisen tasavertaisiksi, toisten mielestä suhteellisiksi

tarpeihin. Sellainen elämä, jos se olisi mahdollinen, olisi majavien,

eikä ihmisten elämää. Vapaus, arvokkuus, yksilön itsetunto katoaisi

kokonaan tuottavien koneiden järjestöön. Se tyydyttäisi kyllä

fyysillistä elämää, mutta siveellinen ja älyllinen elämä katoaisi, ja

sen mukana kilpailu, toiminnan vapaa valinta, menestyksen ilot, vapaa

yhdistyminen, tuotannon kiihotin, ja kaikki edistyksen yllykkeet.

Sellaisen järjestelmän vallitessa tulisi ihmisperheestä lauma, joka

ei kaipaisi mitään muuta kuin riittäviä laitumia. Kuka teistä ottaisi

taipuakseen sellaiseen järjestelmään?

Tasaisuus tulisi siten taatuksi, sanovat he. Kuinka?

Yhdenvertaisuudella työn jaossako? Se on mahdotonta. Työ on erilaista,

eikä sitä voi määritellä työajan pituuden tai tunnissa saavutetun

tuloksen mukaan, se riippuu työn vaikeudesta, suuremmasta tai

pienemmästä epämiellyttävyydestä, sen vaatimasta elämän kulutuksesta,

hyödystä, minkä se yhteiskunnalle tuottaa. Kuinka voitte te mitata

eron kivihiilikaivoksessa vietetyn tunnin tai suossa pilaantuneen

veden puhdistamiseksi tai kehruulaitoksessa menetetyn tunnin

välillä? Sellaisen laskun mahdottomuus on saattanut muutamat näiden

järjestelmien perustajat ajattelemaan yritystä panna jokainen

vuorostaan suorittamaan määrätty työpaljous hyödyllisen teollisuuden

eri aloilla. Kelvoton parannuskeino, joka tekisi kunnollisen

tuotannon mahdottomaksi, koska siten ei onnistuttaisi poistamaan eroa

heikon ja vahvan, älykkään kyvyn ja tylsä-älyisen, hidasluontoisen

ja kiivasluontoisen välillä. Työ, joka toisesta on mukavaa ja

miellyttävää, on toisesta raskasta ja vaikeaa.

Tasaisuudella tuotteiden jaossako? Se on mahdotonta. Kaiken

tasavertaisuuden tulisi olla täydellistä, ja siinä olisi ääretön

vääryys, kun se ei tekisi eroa eri tarpeiden välillä, jotka johtuvat

elimistöjen erilaisuudesta, ei velvollisuuden tunnosta johtuvan vallan

ja kykyjen, eikä suoraan luonnosta, ilman omaa ansiota saatujen

välillä. Taikka sitten tulisi eron olla suhteellinen ja sovellutettu

erilaisten tarpeiden mukaan. Ottamatta huomioon inhimillistä tuotantoa

loukkaisi se niitä omaisuuden oikeuksia, joitten tulisi kuulua

työntekijälle hänen työnsä hedelminä.

Ja kukapa sitten rupeisi antamaan lausuntonsa joka yksilön tarpeista?

Valtioko?

Työmiehet, veljeni, oletteko te halukkaat hyväksymään hengenvallan,

jota pitäisivät yhteisen omaisuuden? herrat ja mestarit -- sielujen

haltijat ahtaan kasvatuksen kautta, ruumiin herrat, omistaen vallan

_määrätä_ työnne, taipumuksenne ja tarpeenne? Eikö täten mennä takaisin

entiseen orjuuteen? Eikö noita valtiaita, niin suuria tarpeita

edustaen, tempaisi mukaansa _hyödyn_ teoria, ja heidän omiin käsiinsä

keskitetty voima houkuttelisi taas perustamaan entisten kastien

perinnöllistä diktaattorivaltaa?

Ei, kommunismi ei tuottaisi työmiehille tasa-arvoisuutta, se ei lisäisi

tuotantoa, mikä on nykypäivien suuri välttämättömyys -- sillä niin

pian kuin elinehdot ovat taatut, on ihmisluonto -- ainakin keskimäärin

-- tyydytetty, ja pyrkimys siihen, että tuotannon kasvu jakaantuisi

kaikkien yhteiskunnan jäsenten kesken, tulee niin vähäiseksi, ettei se

edes riitä virkistämään ihmisen taipumuksia.[11] Tuotannon laatu ei

paranisi. Ei olisi mitään, joka innostaisi edistykseen keksinnöissä,

eikä yleisen järjestön yhteinen, epävarma ja epä-älykäs johto voisi

avustaa edistyksen kulkua. Kommunismin ainoa keino kansan lapsia

rasittavia epäkohtia vastaan on heidän suojaamisensa nälältä. Saattaako

sen tehdä, saattaako työmiehen työn ja elämän oikeuden turvata

kaatamatta koko yhteiskunnallista järjestystä, tekemättä tuotantoa

hedelmättömäksi, hävittämättä yksilön vapautta ja sitomatta häntä

yksinvaltaiseen järjestelmään?

Ihmisen velvollisuudet · 第 17 / 20 题