Yhteiskunnallisen velvollisuuden tunne työtätekeviä luokkia kohtaan,
sellainen kuin minä olen huomauttanut, oli hitaasti versomassa
ihmisten mielissä -- kiitos etenkin tasavaltaisen opin levittämisen --
siten varmistaen tulevaisuuden kansan vallankumousta, kun viimeisinä
kolmenakymmenenä vuonna kohosi, varsinkin Ranskassa, ajattelijakoulu,
johon kuului enimmäkseen hyviä ihmisiä ja kansanystäviä, mutta joita
johti liikanainen järjestelmän rakkaus ja yksilöllinen turhamaisuus.
_Sosialismin_ nimellä nuo miehet ajoivat jyrkkiä, liioiteltuja oppeja,
jotka usein asettuivat sotakannalle muitten luokkien jo saavuttamaa
varallisuutta vastaan, ollen taloudellisesti mahdottomia toteuttaa.
Pelotellen alemman keskiluokan joukkoja, ja synnyttäen epäluottamusta
eri kansalaisluokkien välillä, työnsivät he yhteiskunnallisen
kysymyksen syrjään ja jakoivat tasavaltaisen leirin kahtia.
Ranskassa oli tämän epäluottamuksen ja hirmun ensimäisenä tuloksena
_valtiokaappauksen_ helppo voitto.[10]
En saata teidän kanssanne yksitellen tarkastella noita eri
järjestelmiä, joita sanotaan saintsimonismiksi, fourierismiksi,
kommunismiksi j.n.e. Yleensä perustettuina itsessään hyville
_aatteille_, jotka kaikki edistyksen uskon kannattajat hyväksyvät,
turmelivat ja väärensivät niiden ajajat ne kelvottomilla tai
tyrannillisilla toimintatavoilla, joilla he yrittivät sovittaa niitä
käytäntöön. Ja on tarpeellista, että minä lyhyesti osoitan teille,
missä kohdin he ovat erehtyneet, koska nuo, näiden systeemien kansalle
antamat lupaukset ovat niin sokaisevia, että ne helposti saattavat
vietellä teidät harhaan, ja te joutuisitte vaaraan niihin liittyessänne
hidastuttaa tulevaa vapautustanne, jonka te varmasti tulette piankin
saavuttamaan. On totta -- ja sen jo pitäisi riittää herättämään
mielessänne vahvoja epäilyksiä -- että kun olosuhteet kutsuivat
jonkun noista miehistä valtaan, eivät he ryhtyneetkään käytännössä
toimeenpanemaan omia oppejaan. Rohkeuden jättiläisiä kirjoituksissaan,
peräytyivät he tosiasioiden kanssa tekemisiin jouduttuaan.
Jos te joskus tarkkaavasti tutkitte näitä systeemejä ja muistelette
niitä perusviivoja, jotka minä olen teille esittänyt, ja
ihmisluonteeseen eroamattomasti kuuluvia ominaisuuksia, huomaatte te,
että ne kaikki loukkaavat _edistyksen lakia_, sitä tapaa, millä se
ihmiskunnassa täyttyy, ja yhtä tai toista niistä taipumuksista, jotka
kuuluvat ihmiselle.
Edistys täyttyy askel askeleelta, lain voimalla, jota ei mikään
inhimillinen mahti voi murtaa, niiden ainesten _kehityksen_
ja lakkaamattoman _uudistumisen_ avulla, jotka ilmaisevat
elämän toiminnan. Eräinä aikakausina, eräissä maissa, eräiden
ennakkoluulojen ja erehdysten vaikutuksesta ovat ihmiset usein
antaneet yhteiskunnallisen elämän edellytysten nimen seikoille, joiden
juuret eivät ulotu luontoon, vaan ainoastaan erehtyneen yhteiskunnan
sovinnaisuuksiin ja tapoihin, ja jotka katoavat tuon erikoisen
aikakauden kuluttua, tai pysyvät noiden erikoisten maiden rajojen
sisällä. Mutta te opitte huomaamaan, mitkä ihmisluonteesta eroamattomat
oikeat ainekset ovat, kysymällä neuvoa -- niinkuin minä jossakin sanoin
-- sielunne vaistoilta, ja todeten kaikkien kansojen keskuudessa
esiintyvät vaistot omiksenne, siinä määrin kuin ne ovat sellaisia kuin
ihmiskunnan vaistot aina ovat olleet. Ja nuo seikat, mitkä synnynnäinen
ääni -- ja ihmiskunnan suuri ääni -- ilmaisee elämän perustavaksi
ainekseksi, ovat uudistuneet ja jatkuvasti kehittyneet aikakaudesta
aikakauteen, mutta niitä ei voi koskaan hävittää.
Näitten ihmiselimen elämän alkuaineiden joukkoon kuuluu myöskin
yksityisomaisuus, uskonnon, vapauden, yhdistymisen ja muiden tämän
teoksen kulussa mainittujen rinnalla.
Omaisuuden _periaatteella_, sen alkuperällä, on juurensa itse
inhimillisessä luonteessa, ja se edustaa tuon aineellisen elämän
tarpeita, jonka ylläpitäminen on yksilön velvollisuus. Niin kuin
_yksilö_ on kutsuttu uskonnon, tieteen, vapauden avulla uudistamaan,
parantamaan ja johtamaan _siveellistä_ ja _älyllistä_ maailmaa, niin
on hän myöskin kutsuttu uudistamaan, parantamaan ja hallitsemaan
_fyysillistä_ maailmaa aineellisella _työllä_. Ja omaisuus on tuon
kutsumuksen täyttymisen _merkki_ ja edustaa sitä _työmäärää_, jolla
yksilö on uudistanut, kehittänyt ja kasvattanut luonnon tuottavia
voimia.
Omaisuus on siis ikuinen _periaatteensa_ puolesta, ja te huomaatte
ihmiskunnan koko olemassaolon suojelevan ja säilyttävän sitä. Mutta ne
menettelytavat, joilla omaisuutta hallitaan, ovat muutoksen alaisia
ja määrätyt, niinkuin kaikki muutkin inhimillisen elämän ilmiöt,
tottelemaan _edistyksen_ lakia. Ne, jotka selittävät, huomatessaan
omaisuuden jo vakiintuneen määrättyyn muotoon, tuon muodon olevan
loukkaamattoman ja vastustavan kaikkia muutosyrityksiä, kieltävät
itse edistyksen. Tarvitsee vain avata pari historiallista, kahta eri
aikakautta käsittelevää teosta, löytääkseen molemmissa muutoksia
omaisuuden olemuksessa. Ja ne, jotka selittävät, huomatessaan sen
huonosti järjestetyksi määrättynä ajanjaksona, että se tulisi hävittää
ja pyyhkiä pois yhteiskunnallisesta järjestelmästä, kieltävät erään
inhimillisen luonteen peruspiirteistä. Ja jos he milloin pääsisivät
kulkemaan omaa polkuaan, onnistuisi heidän vain hidastuttaa edistystä
elämää silpomalla. Omaisuus tulisi ehdottomasti jälleen ilmenemään
lyhyen hetken kuluttua samassa muodossa kuin häviönsä hetkelläkin.
Yksityisomaisuus on huonosti järjestetty nykyaikana, koska sen nykyinen
jakaantuminen on saanut alkuperänsä, yleisesti puhuen, anastuksesta,
väkivallasta, jolla kaukaisina aikoina muutamat maahantunkeutuvat
kansat riistivät itselleen muille kuuluvaa maata ja työn hedelmiä.
Omaisuus on huonosti järjestetty, koska jakoperuste omistajan ja
työntekijän välillä molempien yhteisiä työntuloksia jaettaessa ei
pysy oikealla ja tasaisella kannalla itse työhön verrattuna. Omaisuus
on huonosti järjestetty, koska annettaessa niille, jotka omistavat
sitä, valtiollisia ja lainsäädännöllisiä oikeuksia, jotka työmieheltä
kielletään, se pyrkii olemaan harvojen yksityisoikeutena ja suuremman
puolen saavuttamattomissa. Omaisuus on huonosti järjestetty, koska
verotusjärjestelmä on huonosti laadittu ja pyrkii pysyttämään omistajan
hallussa vallan yksityisoikeuden, sortaen köyhempiä luokkia ja ottaen
heiltä kaikki säästämisen mahdollisuudet. Mutta jos, sen sijaan
että epäkohtia korjattaisiin ja hitaasti uudistettaisiin omaisuuden
järjestelyä, pyrkisitte hävittämään sen, sulkisitte te varallisuuden,
kilpailun ja toiminnan lähteen, ja te olisitte kuin villejä, jotka
hedelmiä kootakseen kaatavat puun.
Ei ole välttämätöntä hävittää omaisuutta, vaikka sitä nykyään on
ainoastaan muutamilla, vaan täytyy avata teitä, joilla useammatkin
saattaisivat sitä hankkia.
Meidän tulee palata periaatteihin, jotka tekevät sen luvalliseksi, ja
järjestää asiat niin, että ainoastaan työllä voi hankkia omaisuutta.
Yhteiskuntaa tulee johtaa kohti tasapuolisempaa korvausperustaa
omistajan tai kapitalistin ja työmiehen välillä.
Verotusjärjestelmää tulee korjata niin, ettei se koskisi tuloja,
jotka riittävät vain toimeentuloon, ja että se jättäisi köyhällekin
mahdollisuuden säästöjen kokoamiseen, ja siten vähittäiseen omaisuuden
hankkimiseen. Ja tämän aikaansaamiseksi tulisi omaisuudelle myönnetyt
etuoikeudet hävittää, ja _kaikkien_ tulisi saada ottaa osaa
lainsäädäntötyöhön.
Nämä kaikki ovat mahdollisia ja oikeudenmukaisia. Kasvattaessanne
itseänne ja järjestyessänne vaatimaan niitä tarmokkaasti ja
päättäessänne ne hankkia, saavutatte te ne. Mutta pyrkiessänne
tuhoamaan omaisuuden, teette te vääryyttä niille, jotka ovat ansainneet
sen omalla työllään, ja te vähennätte tuotantoa, sen sijaan että
saisitte sen kohoamaan.