II

Yhteiskunnallisen velvollisuuden tunne työtätekeviä luokkia kohtaan,

sellainen kuin minä olen huomauttanut, oli hitaasti versomassa

ihmisten mielissä -- kiitos etenkin tasavaltaisen opin levittämisen --

siten varmistaen tulevaisuuden kansan vallankumousta, kun viimeisinä

kolmenakymmenenä vuonna kohosi, varsinkin Ranskassa, ajattelijakoulu,

johon kuului enimmäkseen hyviä ihmisiä ja kansanystäviä, mutta joita

johti liikanainen järjestelmän rakkaus ja yksilöllinen turhamaisuus.

_Sosialismin_ nimellä nuo miehet ajoivat jyrkkiä, liioiteltuja oppeja,

jotka usein asettuivat sotakannalle muitten luokkien jo saavuttamaa

varallisuutta vastaan, ollen taloudellisesti mahdottomia toteuttaa.

Pelotellen alemman keskiluokan joukkoja, ja synnyttäen epäluottamusta

eri kansalaisluokkien välillä, työnsivät he yhteiskunnallisen

kysymyksen syrjään ja jakoivat tasavaltaisen leirin kahtia.

Ranskassa oli tämän epäluottamuksen ja hirmun ensimäisenä tuloksena

_valtiokaappauksen_ helppo voitto.[10]

En saata teidän kanssanne yksitellen tarkastella noita eri

järjestelmiä, joita sanotaan saintsimonismiksi, fourierismiksi,

kommunismiksi j.n.e. Yleensä perustettuina itsessään hyville

_aatteille_, jotka kaikki edistyksen uskon kannattajat hyväksyvät,

turmelivat ja väärensivät niiden ajajat ne kelvottomilla tai

tyrannillisilla toimintatavoilla, joilla he yrittivät sovittaa niitä

käytäntöön. Ja on tarpeellista, että minä lyhyesti osoitan teille,

missä kohdin he ovat erehtyneet, koska nuo, näiden systeemien kansalle

antamat lupaukset ovat niin sokaisevia, että ne helposti saattavat

vietellä teidät harhaan, ja te joutuisitte vaaraan niihin liittyessänne

hidastuttaa tulevaa vapautustanne, jonka te varmasti tulette piankin

saavuttamaan. On totta -- ja sen jo pitäisi riittää herättämään

mielessänne vahvoja epäilyksiä -- että kun olosuhteet kutsuivat

jonkun noista miehistä valtaan, eivät he ryhtyneetkään käytännössä

toimeenpanemaan omia oppejaan. Rohkeuden jättiläisiä kirjoituksissaan,

peräytyivät he tosiasioiden kanssa tekemisiin jouduttuaan.

Jos te joskus tarkkaavasti tutkitte näitä systeemejä ja muistelette

niitä perusviivoja, jotka minä olen teille esittänyt, ja

ihmisluonteeseen eroamattomasti kuuluvia ominaisuuksia, huomaatte te,

että ne kaikki loukkaavat _edistyksen lakia_, sitä tapaa, millä se

ihmiskunnassa täyttyy, ja yhtä tai toista niistä taipumuksista, jotka

kuuluvat ihmiselle.

Edistys täyttyy askel askeleelta, lain voimalla, jota ei mikään

inhimillinen mahti voi murtaa, niiden ainesten _kehityksen_

ja lakkaamattoman _uudistumisen_ avulla, jotka ilmaisevat

elämän toiminnan. Eräinä aikakausina, eräissä maissa, eräiden

ennakkoluulojen ja erehdysten vaikutuksesta ovat ihmiset usein

antaneet yhteiskunnallisen elämän edellytysten nimen seikoille, joiden

juuret eivät ulotu luontoon, vaan ainoastaan erehtyneen yhteiskunnan

sovinnaisuuksiin ja tapoihin, ja jotka katoavat tuon erikoisen

aikakauden kuluttua, tai pysyvät noiden erikoisten maiden rajojen

sisällä. Mutta te opitte huomaamaan, mitkä ihmisluonteesta eroamattomat

oikeat ainekset ovat, kysymällä neuvoa -- niinkuin minä jossakin sanoin

-- sielunne vaistoilta, ja todeten kaikkien kansojen keskuudessa

esiintyvät vaistot omiksenne, siinä määrin kuin ne ovat sellaisia kuin

ihmiskunnan vaistot aina ovat olleet. Ja nuo seikat, mitkä synnynnäinen

ääni -- ja ihmiskunnan suuri ääni -- ilmaisee elämän perustavaksi

ainekseksi, ovat uudistuneet ja jatkuvasti kehittyneet aikakaudesta

aikakauteen, mutta niitä ei voi koskaan hävittää.

Näitten ihmiselimen elämän alkuaineiden joukkoon kuuluu myöskin

yksityisomaisuus, uskonnon, vapauden, yhdistymisen ja muiden tämän

teoksen kulussa mainittujen rinnalla.

Omaisuuden _periaatteella_, sen alkuperällä, on juurensa itse

inhimillisessä luonteessa, ja se edustaa tuon aineellisen elämän

tarpeita, jonka ylläpitäminen on yksilön velvollisuus. Niin kuin

_yksilö_ on kutsuttu uskonnon, tieteen, vapauden avulla uudistamaan,

parantamaan ja johtamaan _siveellistä_ ja _älyllistä_ maailmaa, niin

on hän myöskin kutsuttu uudistamaan, parantamaan ja hallitsemaan

_fyysillistä_ maailmaa aineellisella _työllä_. Ja omaisuus on tuon

kutsumuksen täyttymisen _merkki_ ja edustaa sitä _työmäärää_, jolla

yksilö on uudistanut, kehittänyt ja kasvattanut luonnon tuottavia

voimia.

Omaisuus on siis ikuinen _periaatteensa_ puolesta, ja te huomaatte

ihmiskunnan koko olemassaolon suojelevan ja säilyttävän sitä. Mutta ne

menettelytavat, joilla omaisuutta hallitaan, ovat muutoksen alaisia

ja määrätyt, niinkuin kaikki muutkin inhimillisen elämän ilmiöt,

tottelemaan _edistyksen_ lakia. Ne, jotka selittävät, huomatessaan

omaisuuden jo vakiintuneen määrättyyn muotoon, tuon muodon olevan

loukkaamattoman ja vastustavan kaikkia muutosyrityksiä, kieltävät

itse edistyksen. Tarvitsee vain avata pari historiallista, kahta eri

aikakautta käsittelevää teosta, löytääkseen molemmissa muutoksia

omaisuuden olemuksessa. Ja ne, jotka selittävät, huomatessaan sen

huonosti järjestetyksi määrättynä ajanjaksona, että se tulisi hävittää

ja pyyhkiä pois yhteiskunnallisesta järjestelmästä, kieltävät erään

inhimillisen luonteen peruspiirteistä. Ja jos he milloin pääsisivät

kulkemaan omaa polkuaan, onnistuisi heidän vain hidastuttaa edistystä

elämää silpomalla. Omaisuus tulisi ehdottomasti jälleen ilmenemään

lyhyen hetken kuluttua samassa muodossa kuin häviönsä hetkelläkin.

Yksityisomaisuus on huonosti järjestetty nykyaikana, koska sen nykyinen

jakaantuminen on saanut alkuperänsä, yleisesti puhuen, anastuksesta,

väkivallasta, jolla kaukaisina aikoina muutamat maahantunkeutuvat

kansat riistivät itselleen muille kuuluvaa maata ja työn hedelmiä.

Omaisuus on huonosti järjestetty, koska jakoperuste omistajan ja

työntekijän välillä molempien yhteisiä työntuloksia jaettaessa ei

pysy oikealla ja tasaisella kannalla itse työhön verrattuna. Omaisuus

on huonosti järjestetty, koska annettaessa niille, jotka omistavat

sitä, valtiollisia ja lainsäädännöllisiä oikeuksia, jotka työmieheltä

kielletään, se pyrkii olemaan harvojen yksityisoikeutena ja suuremman

puolen saavuttamattomissa. Omaisuus on huonosti järjestetty, koska

verotusjärjestelmä on huonosti laadittu ja pyrkii pysyttämään omistajan

hallussa vallan yksityisoikeuden, sortaen köyhempiä luokkia ja ottaen

heiltä kaikki säästämisen mahdollisuudet. Mutta jos, sen sijaan

että epäkohtia korjattaisiin ja hitaasti uudistettaisiin omaisuuden

järjestelyä, pyrkisitte hävittämään sen, sulkisitte te varallisuuden,

kilpailun ja toiminnan lähteen, ja te olisitte kuin villejä, jotka

hedelmiä kootakseen kaatavat puun.

Ei ole välttämätöntä hävittää omaisuutta, vaikka sitä nykyään on

ainoastaan muutamilla, vaan täytyy avata teitä, joilla useammatkin

saattaisivat sitä hankkia.

Meidän tulee palata periaatteihin, jotka tekevät sen luvalliseksi, ja

järjestää asiat niin, että ainoastaan työllä voi hankkia omaisuutta.

Yhteiskuntaa tulee johtaa kohti tasapuolisempaa korvausperustaa

omistajan tai kapitalistin ja työmiehen välillä.

Verotusjärjestelmää tulee korjata niin, ettei se koskisi tuloja,

jotka riittävät vain toimeentuloon, ja että se jättäisi köyhällekin

mahdollisuuden säästöjen kokoamiseen, ja siten vähittäiseen omaisuuden

hankkimiseen. Ja tämän aikaansaamiseksi tulisi omaisuudelle myönnetyt

etuoikeudet hävittää, ja _kaikkien_ tulisi saada ottaa osaa

lainsäädäntötyöhön.

Nämä kaikki ovat mahdollisia ja oikeudenmukaisia. Kasvattaessanne

itseänne ja järjestyessänne vaatimaan niitä tarmokkaasti ja

päättäessänne ne hankkia, saavutatte te ne. Mutta pyrkiessänne

tuhoamaan omaisuuden, teette te vääryyttä niille, jotka ovat ansainneet

sen omalla työllään, ja te vähennätte tuotantoa, sen sijaan että

saisitte sen kohoamaan.

Ihmisen velvollisuudet · 第 16 / 20 题