IX

Kasvatus.

Jumala on tehnyt teidät kasvatukseen taipuviksi. Sen vuoksi onkin

teidän velvollisuutenne hankkia opetusta niin paljon kuin mahdollista

on; ja teidän oikeutenne on taas siinä, ettei yhteiskunta, johon te

kuulutte, saa _estää_ teitä kasvatustyössä, vaan auttaa teitä siinä ja

_hankkia_ teille opetusvälineitä, kun teiltä puuttuu niitä.

Vapautenne, oikeutenne, vapautumisenne kieroista yhteiskunnallisista

elinehdoista, elämäntyö, joka jokaisen teistä tulee suorittaa täällä

maailmassa, riippuu siitä sivistysasteesta, mikä teidän on sallittu

saavuttaa. Kasvatuksetta ette te voi selvästi valita oikean ja väärän

välillä, ette voi hankkia omien oikeuksienne tuntemusta, ette saavuttaa

valtiollisessa elämässä sitä osaa, jota ilman teidän oma vapautuksenne

ei saata menestyä, te ette voi määritellä elämäntehtäväänne

itsellenne. Kasvatus on teidän sielunne leipä. Ilman sitä pysyvät

kykynne herpaantuneina ja hedelmättöminä aivan niin kuin se elollinen

voima, mikä piilee siemenessä, pysyy hedelmättömänä, jos se heitetään

muokkaamattomaan maahan, jos siltä puuttuu kastelun hyvä vaikutus tai

ahkeran maamiehen huolenpito.

Nykypäivinä ei juuri kukaan teistä ole saanut kasvatusta, tai sitten

vain huonoa ja riittämätöntä opetusta, mitä teille ovat antaneet

ihmiset ja vallat, jotka eivät edusta mitään paitsi itseään, eivätkä

noudata minkäänlaista johtavaa periaatetta. Parhaat heistä luulevat

tehneensä kaiken, mitä heiltä vaaditaan, kun he ovat avanneet

hallitsemallaan alueella jonkun määrän epätasaisesti jaettuja kouluja,

joissa teidän lapsenne saavat jonkun verran alkeis-opetusta. Opetukseen

kuuluu pääasiallisesti lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen.

Sitä sanotaan _opetukseksi_, ja se eroaa _kasvatuksesta_ yhtä paljon

kuin teidän elimenne eroavat teidän elämästänne. Teidän elimenne eivät

ole elämää, ne ovat vain sen välineitä ja sen ilmenemiskeinoja. Ne

eivät voi johtaa tai hallita sitä ja ne ovat yhtä hyvin täysin puhtaan

ja täysin turmeltuneen elämän toimintakeinoja. Samaan tapaan hankkii

opetus keinoja, joilla sovitetaan käytäntöön se, mitä kasvatuksella

saavutetaan, mutta se ei voi astua kasvatuksen sijalle.

_Kasvatus_ suuntautuu siveellisiin kykyihin, _opetus älyllisiin_.

Ensinmainittu kehittää ihmisessä velvollisuuksien tuntemusta,

jälkimäinen tekee hänet kykeneväksi täyttämään ne. _Opetuksella_

saattaisi kasvatus liiankin usein olla vaikutukseton, _kasvatuksetta_

olisi _opetus_ vipuvarsi, tukipistettä vailla. Te osaatte lukea: mitäpä

hyötyä siitä olisi, jos ette osaa arvostella mitkä kirjat sisältävät

erheitä, mitkä totuutta? _Te_ kykenette kirjoittamalla esittämään

ajatuksenne veljillenne; mitä apua siitä on, jos teidän ajatuksenne

ilmaisevat vain itsekkyyttä? _Opetus_, niinkuin rikkauskin, saattaa

olla joko hyvän tai pahan lähteenä, riippuen tarkoituksesta, mihin

sitä käytetään. Yleiselle edistykselle omistettuna on se sivistyksen

ja vapauden välikappale, vain henkilökohtaisen edun hyväksi käytettynä

tulee siitä hirmuvallan ja turmeluksen ase. Nykyisessä Euroopassa

on _opetus_, jota ei seuraa vastaava siveellisen edistyksen aste,

hyvin vaarallinen paha. Se pitää yllä eriarvoisuutta saman kansan

eri luokkien välillä ja taivuttaa mielen laskelmiin, itsekkyyteen,

sovitteluihin oikeuden ja vääryyden ja kaikenlaisten kierojen oppien

välillä.

Erotus niiden henkilöiden välillä, jotka tarjoavat teille enemmän

tai vähemmän _opetusta_ ja niiden, jotka julistavat _kasvatusta_, on

syvempi kuin te luulettekaan, ja minun täytyy uhrata muutama sana

erikoisesti tälle aiheelle.

Kaksi ajatussuuntaa jakaa kahtia niiden leirin, jotka taistelevat

vapauden puolesta väkivaltaa vastaan. Toiset selittävät, että

_yliherruus_ piilee _yksilössä_, toiset väittävät, että se kuuluu

ainoastaan _yhteiskunnalle_ ja hallitsee enemmistön ilmaistun

tahdon avulla. Edelliset kuvittelevat, että he ovat täyttäneet

erikoistehtävänsä, kun he ovat julistaneet oletettujen _oikeuksien_

olevan oleellisia ihmisluonteelle, ja pelastaneet vapauden. Jälkimäiset

ottavat melkein yksinomaan huomioon _yhteyden_ ja johtavat jokaisen

yksilön oikeudet sopimuksesta, mikä on _yhtymyksen_ perusteena.

Edelliset eivät näe kauemmaksi kuin siihen, mitä me sanoimme

_opetukseksi_, koska _opetus_ tosiasiassa pyrkii helpottamaan

yksilöllisten kykyjen kehitystä, kuitenkin ilman yleistä, määrättyä

suuntaa. Jälkimäiset käsittävät sellaisen _kasvatuksen_ tärkeyden, joka

heidän mielestään on _yhteiskunnallinen_ ohjelmajulistus. Edellisten

mielipide johtaa ehdottomasti siveelliseen anarkiaan, jälkimäinen

pyrkii unohtamaan vapauden oikeudet ja on vaarassa johtaa enemmistön

hirmuvaltaan.

Edelliseen näistä oppisuunnista kuuluivat ne, joita Ranskassa sanottiin

_doktrinääreiksi_.[8] He pettivät kansanjoukot 1830:n vallankumouksen

jälkeen, ja julistamalla _opetuksen vapauden_, eikä mitään enempää,

jättivät he taas edelleen hallitsemisen yksinoikeuden _keskiluokalle_,

jolla on jokseenkin paljon keinoja yksilöllisten kykyjensä

kehittämiseksi. Jälkimäistä edustavat nykyaikana valitettavasti

vain lahkot ja vanhoista vakaumuksista riippuvat vallat, jotka ovat

vihamielisiä tulevaisuuden _edistykselle_.

Molemmat oppisuunnat erehtyvät liian ahtaan ja yksipuolisen

tarkoituksensa vuoksi.

Totuus on tämä: Kaikki yliherruus on Jumalalla, siveellisellä

lailla, maailmaa johtavalla kaitselmuksellisella tarkoituksella, --

jonka asteettain ilmaisee sankariluonteisten ihmisten innoitus ja

ihmiskunnan erilaiset pyrkimykset sen elämän eri kausina -- ja vielä

piilee yliherruus siinä päämäärässä, joka meidän on saavutettava,

kutsumuksessa, jota meidän on seurattava. Yksilöllä ei ole

minkäänlaista yliherruutta, samoin kuin ei yhteiskunnallakaan, paitsi

silloin kun jompikumpi mukautuu tähän tarkoitukseen, tähän lakiin,

ja ohjaa toimintansa tuon tarkoituksen saavuttamiseksi. Hallitseva

yksilö on joko siveellisen lain paras tulkitsija ja hallitsee sen

nimessä, taikka sitten kukistettava vallan anastaja. Enemmistön puhdas

äänioikeus ei perusta yliherruutta, jos se on selvästi korkeimman

siveellisen lain vastainen, tai harkiten sulkee tien tulevalta

edistykseltä. Yhteiskunnallinen hyvinvointi, vapaus, edistys! Näiden

kolmen sanan ulkopuolella ei saata olla yliherruutta.

Kasvatus opettaa mitä yhteiskunnallinen hyvinvointi on.

Opetus varaa yksilölle vapaan valinnan niihin keinoihin nähden, joilla

saavutetaan yhtämittainen edistys yhteiskunnallisen hyvinvoinnin

käsitteen rajoissa.

Teille on erikoisen tärkeää, että te saatte oppia tietämään mitkä

ovat ne vallitsevat periaatteet ja vakaumukset, jotka johtavat teidän

tovereittenne elämää heidän omassa maassaan, mikä on heidän kansansa

siveellinen, yhteiskunnallinen ja valtiollinen ohjelma, mikä on sen

lainsäädännön henki, jonka mukaan heidän tekojaan tullaan tuomitsemaan,

mikä se edistysaste, jonka ihmiskunta jo on saavuttanut ja se, mikä

sen vielä tulisi saavuttaa. Ja teille on hyvin tärkeää, että te jo

aikaisimmista ajoista tuntisitte kuuluvanne yhteen yhdenvertaisuuden

ja yhteisen päämäärän rakkauden hengessä miljoonien veljienne kanssa,

jotka Jumala on teille antanut.

Kasvatus, joka antaa teidän lapsillenne sellaista opetusta, saattaa

tulla vain isänmaalta.

Nykyinen siveysopetus on vain anarkiaa. Ainoastaan vanhemmille

jätettynä on se mitätöntä, sillä missä köyhyys ja melkein lakkaamaton

aineellisen raadannan pakko riistää heiltä ajan opettaa itse lapsiaan

ja keinot hankkia heille muita opettajia; se on turmiollista, missä

itsekkyys ja rappiotila ovat pilanneet ja saastuttaneet perheen. Kun

mahdollisuuksia on ollut olemassa, ovat nuoret imeneet sieluunsa

taikauskoisia tai materialistisia aatteita, pyrkimyksiä vapauteen

tai pelkurimaiseen alistumiseen, ylimysmielisyyteen tai ylimystön

vastustukseen, riippuen siitä, minkä maallikon tai papin isällinen

mieltymys on opettajaksi valinnut. Kuinka voisivat siis he, näin

opetettuina, kun ovat ylenneet miehen ikään, yhtyä veljelliseen

liittoon yhteistä tehtävää varten ja itse henkilökohtaisesti edustaa

isänmaanne ykseyttä?

Yhteiskunta kutsuu heitä edistämään yhteisajatuksen kehittämistä,

johon heitä ei koskaan ole opetettu. Yhteiskunta rankaisee heitä

lainrikoksista, lain, josta he kuitenkin ovat tietämättömiä, ja jonka

henkeä ja tarkoitusta yhteiskunta ei koskaan ole opettanut jäsenilleen.

Yhteiskunta vaatii heiltä yhteistyötä ja uhrautumista tarkoituksen

hyväksi, jota mikään opettaja ei ole heille selittänyt, kun he astuvat

elämään kansalaisina. Omituista kyllä, tuo _doktrinäärinen_ oppisuunta,

jonka ylempänä mainitsin, tunnustaa oikeuden johtaa ja opettaa

nuorisoa _yksilöinä_, mutta ei kaikkien muodostamana _liittona_, ei

kansakuntana. Heidän huutonsa, _opetuksen vapaus_, ottaa isänmaalta sen

siveellisen johdon oikeuden. He selittivät, että rahajärjestelmän ja

mittojen ja painojen yhtäläisyys on tärkeä ennen kaikkea, mutta niiden

periaatteiden yhtäläisyys, joille kansallinen elämä tulisi rakentaa ja

kehittää, ei heistä ole minkään arvoinen. Älkää antako pettää itseänne

tuon huudon, jota useimmat perustuslaillisen hallitusmuodon kannattajat

nykyään toinen toisensa jälkeen toistelevat.

Ilman kansallista kasvatusta, sitä ainoaa, mistä kansallinen itsetunto

voi nousta, ei kansalla ole minkäänlaista siveellistä olemassaolon

oikeutta.

Ilman kansallista kasvatusta, joka olisi yhteinen kaikille

kansalaisille, on _velvollisuuksien_ ja _oikeuksien_ tasa-arvoisuus

ajatukseton lauseparsi. Velvollisuuksien tunteminen ja oikeuksien

harjoittamisen kyky ovat jätetyt onnen vaihtelujen, tai niiden

mielivaltaisen tahdon varaan, jotka valitsevat opettajat.

Henkilöt, jotka julistavat vastustavansa kasvatuksen yhtäläisyyttä

vetoavat vapauteen. Kenen vapauteen? Isienkö vai lastenko? Lasten

vapautta loukataan, heidän järjestelmässään, vanhempien käskynvallalla;

nuoremman polven vapaus uhrataan vanhoille; edistyksen vapaudesta

tulee harhaluulo. Pelkästään yksilöllisiä vakaumuksia, ehkäpä vääriä

ja edistykselle vihamielisiäkin, siirretään nuorisolle isällisen

arvovallan painolla, iällä, jolloin niiden tarkastelu on mahdoton.

Myöhemmin estää kohtalo, joka kahlitsee useimmat teistä aineelliseen

työhön koko päiviksi, nuoria sieluja, joihin nuo uskomukset jo ovat

tarttuneet, vertailemasta niitä muihin tai uudistamasta niitä. Tuon

valheellisen vapauden nimessä tuo anarkinen järjestelmä, josta

minä juuri puhuin, pyrkii perustamaan ja tukemaan kaikkein pahinta

hirmuvaltaa, moraalista kastijakoa.

Sitä, mitä tuo järjestelmä puolustaa, pitäisi oikeastaan sanoa

omavaltaiseksi tahdoksi eikä vapaudeksi. Oikeaa vapautta ei voi olla

olemassa ilman tasa-arvoisuutta, eivätkä ne voi olla tasa-arvoisia,

joiden toiminta ei nouse samalta perustalta, yhteisestä periaatteesta,

yhteisestä velvollisuuden tunnosta johtuen. Tuon velvollisuuden tunnon

ulkopuolella ei voi olla vapautta. Minä selitin teille muutamaa

sivua aiemmin, ettei todellinen vapaus saa olla oikeutena valita

_pahaa_, vaan oikeutena valita joku niistä poluista, jotka johtavat

_hyvään_. Vapaus, johon väärät filosofit vetoavat, on isälle annettu

mielivaltainen oikeus valita pojalle huonompi tie. Mitä? Jos isä

uhkaisi jollakin tavoin vahingoittaa tai silpoa poikansa ruumista,

astuisi yhteiskunta väliin yleisen mielipiteen kehoituksesta. Tulisiko

siis tuon olennon _sielun_ tai mielen olla vähemmän arvoinen kuin

ruumis? Eikö yhteiskunnan tule suojella sitä sen kykyjen silvonnalta.

tietämättömyydeltä, siveellisen tunteen turmelemiselta ja taikauskolta?

Tuo huuto opetuksen vapaudesta palveli hyödyllistä tarkoitusta silloin

kun se ensiksi kohosi, ja on hyödyllinen vielä nykyäänkin siellä missä

siveellinen kasvatus on yksinvaltaisen hallituksen, taantumuksellisen

luokan, tai papiston yksityisoikeutena, sellaisen papiston, joka

dogmiensa luonteen perusteella vastustaa edistystä. Se oli ase

hirmuvaltaa vastaan, ja vapautuksen epätäydellinen, mutta välttämätön

tunnussana. Ottakaa se käytäntöön siellä, missä te olette orjia.

Mutta minä puhun teille ajasta, jolloin uskonnollinen vakaumus tulee

kirjoittamaan sanan _edistys_ temppelinsä ovelle, ja jokainen julkinen

laitos tulee toistamaan samaa sanaa eri muodoissa. Puhun ajasta,

jolloin kansallinen kasvatus tulee opetuksen loputtua hyvästelemään

oppilaitaan seuraavin sanoin: _Teille, jotka olette määrätyt elämään

yhteisessä liitossa meidän kanssamme, olemme me opettaneet tuon liiton

perustavat opit, ne periaatteet, joihin teidän kansanne nyt uskoo.

Mutta muistakaa, että ensimäinen näistä periaatteista on edistys.

Muistakaa, että teidän tehtävänne ihmisinä ja kansalaisina on parantaa

veljienne mielet ja sydämet, missä hyvänsä voitte. Menkää, tutkikaa

ja vertailkaa, ja jos löydätte totuuden, joka on korkeampi kuin

omistamamme, julaiskaa se rohkeasti ja te saatte maanne siunauksen_.

Silloin, mutta ei ennemmin, luopukaa vaatimasta _opetuksen vapautta_,

koska se ei vastaa tarpeitanne ja on vaarallinen maanne yhteydelle.

Pyytäkää ja vaatikaa sellaisen vapaan kansallisen kasvatuksen

säätämistä, joka olisi pakollinen kaikille.

Kansakunnan velvollisuus on tehdä ohjelmansa tunnetuksi jokaiselle

kansalaiselle. Jokaisen kansalaisen tulee saada kouluissa

moraali-opetusta, läpikäydä kurssi kansakuntien historiassa,

johon liittyy nopea katsaus ihmiskunnan edistykseen. Hänen tulee

tutustua oman maansa historiaan, kuulla kansantajuinen esitys niistä

periaatteista, jotka hallitsevat maan lainsäädäntöä, ja saada

alkuopetusta, josta ei ole erimielisyyttä. Jokaisen kansalaisen tulee

näissä kouluissa oppia oikeamielisyyttä ja rakkautta.

Kun tämä ohjelma kerran tulee kansalaisten tietoon, valloittaa vapaus

oikeutensa takaisin. Ei ainoastaan perheen opetus, vaan kaikki

muukin on pyhää. Joka ihmisellä on rajaton oikeus tutustuttaa toisia

omiin aatteisiinsa, jokaisella ihmisellä on oikeus kuunnella toista.

Yhteiskunnan tulee suojella ja rohkaista ajatuksen vapaata ilmaisua

sen kaikissa muodoissa ja avata kaikki tiet yhteiskunnallisen ohjelman

kehittämiselle ja uudistamiselle Hyvää kohti.

X

Yhdistyminen -- Edistys.

Jumala on tehnyt teidät yhteyttä harrastaviksi ja edistyviksi

olennoiksi. Teidän velvollisuutenne on siis liittyä yhteen ja edistyä

niin paljon kuin mahdollista siinä toimintapiirissä, johon olosuhteet

ovat asettaneet teidät, ja teillä on oikeus vaatia, että yhteiskunta,

johon te kuulutte, ei saa estää teidän yhdistys- ja edistystyötänne,

vaan sen tulee _auttaa_ teitä yhdistys- ja edistysvälineillä, jos te

niitä kaipaatte.

Vapaus antaa teille vallan valita hyvän ja pahan välillä, se on,

velvollisuuden ja itsekkyyden välillä. _Kasvatus_ saa opettaa teille,

kuinka on _valittava. Yhdistymisen_ tulee antaa teille ne keinot,

joilla te voitte sovelluttaa valintanne käytäntöön. _Edistys_ on

se _päämäärä_, joka teillä tulee olla silmienne edessä valintaa

tehdessänne, ja se on samalla kertaa, kun se selvästi on perille

viety, todiste siitä, että te ette ole erehtyneet valinnassanne. Kun

jokukaan näistä ehdoista jätetään täyttämättä tai syrjäytetään, ei ole

olemassa _ihmistä_ eikä _kansalaistakaan_, tai ne ovat olemassa vain

kehkeytymättömässä tilassa, kehityksessään pysähtyneinä.

Teidän tulee siis taistella näiden kaikkien ja etenkin

yhdistymisoikeuden puolesta, jota paitsi vapaus ja kasvatus olisivat

hyödyttömiä.

Yhdistymisvapaus on yhtä pyhä kuin uskonto, joka on sielujen liityntää.

Te olette kaikki Jumalan lapsia, ja siksi te olette veljiä. Eikö siis

ole rikos rajoittaa yhdistymisvapautta, veljien _uskonyhteyttä_?

Sanan _uskonyhteys_, jota tässä on tahallaan käytetty,[9] lausui teille

tuo kristinusko, jota ihmiset muinoin julistivat muuttumattomana

totuutena, mutta joka todellisuudessa on ainoastaan yksi aste

ihmiskunnan uskonnollisten mielenilmaisujen nousevassa sarjassa. Ja

se on pyhä sana. Se opetti ihmisille, että he ovat yhtä perhettä,

yhdenvertaisia Jumalan edessä; se yhdisti herrat ja orjat samalla

pelastusajatuksella, samalla toivolla, ja samalla taivaan rakkaudella.

Entisinä aikoina oli tämä ääretön edistysaskel, kansan ja filosofien

uskoessa, että kansalaisten ja orjien sielut olivat eri luonnetta.

Tämän käsityksen kumoaminen oli kylliksi kristinuskolle. _Uskonyhteys_

oli sielujen veljeyden ja tasa-arvoisuuden symbooli; ihmiskunnan

tehtäväksi jäi laajentaa ja kehittää tuossa symboolissa piilevää

totuutta.

Kirkko ei voinut eikä osannut tehdä sitä. Arkana ja epävarmana

alussa, liitossa ruhtinaiden ja ajallisten voimien kanssa myöhemmin,

ja oman edun haun täyttämänä, ylimyksellisten pyrkimysten rinnalla,

jotka olivat vieraita sen perustajan hengelle, erkani se oikealta

tieltä ja peräytyi niin paljon, että se vähensi ehtoollisen arvoa,

supistaen maallikoiden aterian vain leipään ja pidättäen vain papeille

kaksiaineksisen ehtoollisen.

Siitä saakka kuului niiden vaatimus, jotka tunnustivat koko

ihmisperheen oikeuden rajoittamattomaan ehtoolliseen, tekemättä

erotusta maallikoiden ja pappien välillä: _Kaksiaineksista ehtoollista

kansalle! Kalkki kansallekin!_ Neljätoistasata-luvulla oli tuo

vaatimus kapinaan nousseen joukon huutoa, uskonnollisen uudistuksen

marttyyriuden pyhittämää alkusoittoa. Eräs pyhä mies, böömiläinen Johan

Huss, sortui inkvisitionin sytyttämiin liekkeihin. Monet teistä eivät

tunne historiaa, eikä noita entisiä taisteluita, tai he luulevat, että

ne olivat vain uskonkiihkon riitoja puhtaasti jumaluusopillisista

kysymyksistä. Mutta kun kansallisen kasvatuksen tajuttavaksi tekemä

historia on opettanut teille, että jokainen uskonnollisen ajatuksen

edistysaskel tuo mukanaan vastaavan edistysmäärän kansallisessa

elämässä, opitte te ymmärtämään näiden murtokohtien todellisen arvon,

ja kunnioittamaan noiden marttyyrien muistoa hyväntekijöinänne.

Heille ja heidän edellään käyneille marttyyreille olemme me velkaa

nykyisen tietomme, ettei Jumalan ja ihmisten välillä ole etuoikeutettua

luokkaa, ja että meidän joukostamme kunnoltaan ja inhimillisten ja

jumalallisten asiain tuntemukseltaan paraan tulee ja täytyykin neuvoa

ja johtaa meitä oikealle tielle, mutta ilman vallan erikoisoikeutta

tai minkäänlaista luokkaylemmyyttä, ja että kaikilla on samanlainen

uskonyhteyden oikeus. Mikä on pyhää taivaassa, on pyhää maankin

päällä. Ja ihmisten uskonyhteydestä Jumalassa johtuu ihmisten yhteys

maisessa elämässä. Sielujen uskonnollisesta yhteydestä kehittyy

yhteysoikeus kykyihin ja töihin nähden, joka taas muuttaa _ajatuksen

todellisuudeksi_.

Pitäkää siis yhdistymistä velvollisuutenanne ja oikeutenanne.

Ne, jotka tahtovat rajoittaa kansalaisten yhdistymisvapautta,

sanovat teille, että oikea yhtymä on valtio, kansa, että te olette

ja teidän tuleekin olla sen jäseniä, ja että sen vuoksi kaikenlaiset

erikois-yhtymät teidän keskuudessanne ovat joko valtionvastaisia tai

tarpeettomia.

Mutta valtio ja kansa edustavat ainoastaan kansalaisyhtymiä sellaisten

seikkojen ja sellaisten päämäärien vuoksi, jotka ovat yhteisiä

_kaikille_ niihin kuuluville jäsenille. On olemassa tarkoituksia ja

päämääriä, jotka eivät koske _kaikkia_ kansalaisia, vaan ainoastaan

määrättyä lukua. Ja niinkuin kaikille yhteiset tarkoitukset ja

päämäärät pitävät kansakuntaa koossa, niin vaativat vain _muutamille_

kansalaisille yhteiset tarkoitukset ja pyrinnöt muodostamaan

_erikoisia_ yhtymiä.

Sen lisäksi -- ja se on yhdistymisoikeuden peruskivi -- on yhdistyminen

edistyksen vakuutena. Valtio edustaa erikoista periaateryhmää ja

-määrää, jotka kansalaisten yleinen mielipide on hyväksynyt valtiota

perustettaessa. Otaksukaapa, että muutamat kansalaiset keksivät uuden

ja oikean periaatteen, uuden ja järjellisen, valtiolle elämää antavien

totuuksien kehitysmuodon: kuinka voitaisiin levittää sen tuntemista

ilman yhdistymistä? Otaksukaapa, että tieteellisten keksintöjen

johdosta on avattu uusia yhdysteitä kahden kansan välillä, tai että

jostakin muusta syystä jotkut valtioon kuuluvat henkilöt saavat

selville _uuden_ etua tuottavan seikan; kuinka saattaisivat ne,

jotka ovat ensimäiseksi huomanneet sen, saada sille paikan jo kauan

vaikuttaneiden etujen rinnalla, paitsi yhdistämällä yksilölliset

keinonsa ja voimansa? Kykenemättömyys ja tyytyväisyys jo vallitsevaan

asioiden tilaan, jonka ihmisten yleinen hyväksyminen on pyhittänyt,

ovat liiankin luonnollisia ihmisluonteelle yksityisten henkilöiden

ilman muuta horjuteltaviksi tai voitettaviksi. Mutta joka päivä

kasvavan vähemmistön yhteenliittyminen saattaa tehdä sen. Yhdistyminen

on tulevaisuuden toimintakeinoja. Ilman sitä pysyisi valtio

paikoillaan, kahlittuna silloin saavuttamaansa sivistysasteeseen.

Yhtymisen tarkoituksen tulee olla niitä totuuksia edistävä,

jotka ihmiskunnan ja kansan yleinen hyväksyminen on ainaisesti

tunnustanut, eikä niiden _vastainen_. Yhtymä, joka on perustettu

helpottamaan toisten kansojen omaisuuden ryöstöä, yhtymä, joka määrää

moniavioisuuden pakolliseksi jäsenilleen, yhtymä, joka kannattaa

kansakunnan hajoittamista tai itsevaltiuden voimaan saattamista, olisi

laiton. Kansakunnalla on oikeus sanoa sen jäsenille: "Me emme voi

suvaita, että meidän keskuudessamme levitetään oppeja, jotka loukkaavat

ihmisluonteen perushyveitä, siveellisyyttä tai isänmaata. Menkää pois

ja perustakaa keskuuteenne, omien rajojenne sisälle, sellainen yhtymä,

mihin teidän pyrkimyksenne viittaavat."

Yhtymän pitää olla luonteeltaan rauhallinen. Siinä ei saisi käyttää

muita aseita kuin puhuttua tai kirjoitettua sanaa. Sen tarkoituksen

tulee olla kehoittava, ei pakoiltava.

Yhtymän pitää olla _julkinen_. Salaiset yhdistykset ovat laillisen

taistelun aseita silloin kun vapautta ja isänmaata ei ole olemassa,

mutta ne ovat laittomia ja kansakunnan tulee hajoittaa ne, kun vapaus

on tunnustettu oikeus ja isänmaa suojelee ajatuksen kehitystä ja

loukkaamattomuutta. Silloinkin, kun yhtymä pyrkii avaamaan tietä

edistykselle, tulee sen olla kaikkien tarkastuksen ja tuomion alainen.

Ja lopulta tulee yhtymän toisissakin kunnioittaa niitä oikeuksia,

jotka johtuvat ihmisluonteen oleellisesta laadusta. Yhtymän, joka

keskiaikaisten yhdistysten tavoin loukkaisi työn vapautta, tai pyrkisi

suorastaan supistamaan omantunnon vapautta, on kansakunta hallituksensa

avulla oikeutettu kukistamaan.

Näitten rajojen ulkopuolella on yhdistymisvapaus kansalaisten

keskuudessa yhtä pyhä ja loukkaamaton kuin edistys, jolle se

antaa elämän. Hallitus, joka yrittäisi rajoittaa sitä, pettäisi

yhteiskunnallisen tehtävänsä. Kansan velvollisuus olisi ensiksi

varoittaa sitä, ja sitten kun kaikki rauhalliset keinot ovat koetellut,

musertaa se.

Ja nämä, oi veljeni, ovat ne pääasialliset perusteet, joille teidän

velvollisuutenne rakentuvat, ne lähteet, joista teidän oikeutenne

johtuvat. Te saatatte yksityisessä elämässänne kohdata lukemattoman

määrän erikoiskysymyksiä, mutta tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole

etukäteen selvittää tai auttaa teitä ratkaisemaan niitä. Minun teokseni

ainoana tehtävänä on osoittaa teille ne _periaatteet_, jotka soihtuina

polullanne johtavat teitä näitä kysymyksiä harkitessa, ja jotka

tunnollisesti käytäntöön sovellettuina antavat teille aina keinoja

niiden ratkaisemiseksi. Ja sen luulen minä tehneeni.

Minä olen viitannut Jumalaan teidän yhdenvertaisuutenne lähteenä ja

huoltajana, siveelliseen lakiin kaiken kansalaislain lähteenä, sinä

ohjeena, jonka mukaan teidän tulee arvostella niiden toimintaa, jotka

säätävät lakeja; kansaan, teihin itseenne, kansalaisten yhteistuntoon,

josta kansakunta syntyy, ainoana oikeutettuna lain tulkitsijana,

valtiollisen vaikutusvallan lähteenä.

Olen sanonut teille, että lain pohjimmainen luonne on _edistys_, ajasta

aikaan rajaton ja jatkuva edistys, edistys kaikilla inhimillisen

toiminnan aloilla, ajatuksen kaikissa ilmausmuodoissa, uskonnosta

teollisuuteen ja varallisuuden jakautumiseen.

Minä olen huomauttanut teille, mitkä teidän velvollisuutenne

ihmiskuntaa, isänmaata, perhettä ja teitä itseänne kohtaan ovat.

Ja minä olen johtanut nuo velvollisuudet niistä luonnepiirteistä,

jotka ovat ominaisia ihmisolennolle, ja joita teitä vaaditaan

kehittämään. Nämä joka ihmisessä loukkaamattomat luonnepiirteet ovat:

vapaus, taipuvaisuus kasvatukseen, yhteiskunnalliset pyrkimykset,

edistymisen välttämättömyys ja kykeneväisyys. Ja näistä oleellisista

ominaisuuksista, joita ilman ihmisolento ei ole mies eikä kansalainen,

olen minä johtanut teidän velvollisuutenne, teidän oikeutenne, ja sen

hallituksen yleisen luonteen, jota teidän on omaa isänmaatanne varten

haettava. Älkää koskaan unohtako näitä periaatteita. Pitäkää huolta,

ettei niitä koskaan saa loukata. Juokaa ne veriinne ja te tulette

olemaan vapaita ja edistytte.

Työ, johon teidän vuoksenne olen ryhtynyt, olisi siis valmis,

jollei teitä estäisi näitä velvollisuuksia täyttämästä ja oikeuksia

harjoittamasta peloittava este suoraan yhteiskunnan sydämestä

sellaisena kuin se nykyään on. Ja tuo este on _keinojen_ epäsuhtaisuus.

Velvollisuuksienne täyttämistä, oikeuksienne harjoittamista varten,

on kolme seikkaa tarpeen: aikaa, älyllistä kehitystä, ja taattu

aineellinen toimeentulo.

Nyt, nykypäivinä, ei kovinkaan monella teistä ole noita edistyksen

alkeita. Teidän elämänne on kestävää, epävarmaa taistelua hankkiaksenne

keinoja aineellisen olemassaolon kannattamiseksi. Teihin nähden ei ole

kysymyksessä _edistyminen_, vaan _eläminen_.

Yhteiskunnassa, sellaisena kuin se nykyään on, piilee siis syvä ja

juurtunut epäkohta. Ja minun työni olisi hyödytön, jollen minä voisi

määritellä tuota epäkohtaa ja osoittaa teille tietä sen korjaamiseksi.

_Taloudellinen_ kysymys tulee siis olemaan teokseni loppuosan aiheena.