Vapaus.
Te elätte. Se elämä, joka teissä on, ei ole sattuman ansio.
Sattuma sanalla ei ole minkäänlaista merkitystä ja se keksittiin
vain peittämään ihmisten tietämättömyyttä muutamista asioista. Se
elämä, joka teissä on, tulee Jumalalta ja ilmaisee asteettaisella
kehityksellään järjellisen _aivoituksen_. Teidän elämällänne on siis
välttämättömästi joku määrä, joku tarkoitus.
Se viimeinen päämäärä, jota varten meidät luotiin, on meille nykyään
tuntematon, eikä toisin saata ollakaan, mutta siitä syystä emme saa
kieltää sitä. Voisiko pienokainen tietää sen tarkoituksen, johon
hänen täytyy pyrkiä perheen, isänmaan, ihmiskunnan kautta? Ei, mutta
tuo tarkoitus on olemassa, ja me alamme tuntea sen hänen sijastaan
häntä varten. Ihmiskunta on Jumalan lapsi. Se tuntee sen määrän,
jota kohti sen tulee kehittyä. Ihmiskunta alkaa juuri nyt käsittää,
että _edistys_ on sen laki, se alkaa juuri nyt epäselvästi ymmärtää
jotakin maailmankaikkeudesta ympärillään, ja suurin osa siihen
kuuluvia yksilöitä on tosin melkein kelvoton raakuuden, orjuuden
ja täydellisen sivistyksenpuutteen vuoksi tutkimaan tuota lakia ja
maailman kaikkeutta, seikka, joka on välttämätön, ennen kuin me
saatamme ymmärtää itseämmekään. Vain vähemmistö niistä miehistä, jotka
asuvat meidän pienessä Euroopassamme, on kykenevä kehittämään älyllisiä
ominaisuuksiaan, tietojen hankkiminen tarkoituksena.
Teissä itsessännekin -- useimmat teistä kun ovat opetuksesta
eristettyjä ja pakotettuja elämään huonosti järjestetyllä
ruumiillisella työllä -- nukkuvat nuo kyvyt, eivätkä kykene kantamaan
osaansa tiedon pyramiidin rakennukseen. Kuinka me siis nyt luulisimme
voivamme tietää sen, mikä vaatii kaikkien yhteistyötä? Kuinka siis
nousta kapinaan, kun ei vielä ole saavutettu huippua, mikä on maallisen
edistyksemme viimeisin askel, kun vain muutamat meistä, ja hekin
hajallaan, alkavat vasta sopertaa tuota pyhää, hedelmöittävää sanaa?
Tyytykäämme siis olemaan tietämättä niitä seikkoja, jotka pakostakin
ovat saavutettavissamme vasta pitkän ajan kuluttua, älkäämmekä luopuko
lapsellisen kiivauden vallassa tutkimasta sitä, minkä me kykenemme
saavuttamaan.
Totuuden löytäminen edellyttää vaatimattomuutta ja itsensä
hillitsemistä yhtä paljon kuin lujuutta. Paljon enemmän sieluja on
kadotettu tai johdettu harhaan oikealta tieltä kärsimättömyydellä ja
inhimillisellä ylpeydellä kuin tarkoituksellisella pahuudella. Tätä
totuutta tahtovat muinaisajan viisaat opettaa meille kertomalla,
kuinka ylpeä hirmuvaltias taivaita tavoitellessaan kykeni rakentamaan
vain sekaannuksen tornin, ja kuinka jättiläiset, jotka yrittivät
hyökkäyksellä vallata Olympon, jäivät salaman lyöminä makaamaan meidän
tuliperäisten vuortemme uumeniin.
Meidän on tärkeä päästä vakautuneiksi siitä, että oli _tarkoitus_,
mihin meidät on määrätty, mikä hyvänsä, saatamme me vain keksiä ja
saavuttaa sen älyllisiä kykyjämme asteettaisesti kehittämällä ja
harjoittamalla. Meidän kykymme ovat Jumalan meille antamia työkaluja.
Sen vuoksi on välttämätöntä, että niiden kehitystä avustetaan ja
edistetään, ja että niiden käyttö on vapaata ja suojattua. Vapaudetta
ette te voi täyttää mitään velvollisuuksianne; teillä on siis vapauden
oikeus ja velvollisuus vallata se kaikin keinoin mahdilta, joka kieltää
sen teiltä.
Ilman _vapautta_ ei moraalia ole olemassa, sillä jollei ole valinnan
vapautta hyvän ja pahan, yhteisen edistysinnon ja itsekkyyden
hengen välillä, ei ole vastuunalaisuuttakaan. Vapaudetta ei oikeaa
yhteiskuntaa ole olemassa, koska vapaiden miesten ja orjien välillä ei
voi olla _yhteyttä_, vaan toiset ovat toisten vallan alaisia. Vapaus
on pyhä, niinkuin se yksilö, jonka elämää se edustaa, on vapaa. Missä
vapautta ei ole, on elämä supistunut vain elimellisiksi toimiksi.
Mies, joka sallii vapauttaan loukattavan, on kierossa suhteessa omaan
luonteeseensa ja kapinoi Jumalan käskyjä vastaan.
Siellä ei ole vapautta, missä luokka, perhe tai mies anastaa vallan
toisten yli luuloteltujen jumalallisten oikeuksien nimessä tai
syntyperästä ja vallasta johtuneiden etuoikeuksien perusteella.
Vapauden täytyy olla olemassa kaikkia varten ja kaikkien
saavutettavissa. Jumala ei ole myöntänyt yliherruutta kellekään
yksilölle, sen yliherruuden määrän, mikä meidän maailmassamme
saattaa olla edustettuna, on Jumala uskonut ihmiskunnalle, kansalle,
yhteiskunnalle. Ja tämäkin lakkaa ja hylkää ihmiskunnan yhteisryhmät,
jolleivät ne käytä sitä hyvän eduksi, kaitselmuksellisen tarkoituksen
täyttämiseksi. Siis ei _oikeuksien_ yliherruutta saata olla
kenelläkään, yliherruus riippuu päämäärästä ja toiminnasta, joka siihen
vie.
Pyrinnöt ja päämäärä, jota kohti me etenemme, täytyy alistaa kaikkien
arvostelulle. Ei ole, eikä saatakaan olla _pysyväistä_ yliherruutta.
Se laitos, jota me nimitämme hallitukseksi, on vain _johtokunta_,
muutamille uskottu tehtävä, sillä käskyllä, että se nopeammin
saavuttaisi kansakunnan päämäärät, ja jos sen jäsenet eivät ole
oikeamielisiä, täytyy tuon harvoille uskotun vallan lakata. Jokainen
hallitukseen kutsuttu on yhteisen tahdon täyttäjä. Hänen täytyy tulla
_valituksi_ ja olla velvollinen eroamaan milloin hyvänsä hän käsittää
väärin tai asettuu tuota tahtoa vastustamaan. Siis ei voi olla
olemassa, minä toistan sen, luokkaa tai perhettä, joka pitäisi valtaa
omalla oikeudellaan loukkaamatta teidän vapauttanne. Kuinka voitte
sanoa olevanne vapaita, kun on olemassa henkilöitä, joilla on valta
käskeä teitä, teidän suostumuksettanne? Tasavalta on ainoa oikeutettu
ja johdonmukainen hallitusmuoto.
Teillä ei ole muuta herraa kuin Jumala taivaissa ja kansa maanpäällä.
Kun te olette keksineet rivinkin laista, Jumalan tahdosta, tulee
teidän siunata ja totella sitä. Kun kansa, tuo teidän tovereittenne
yhteisruumis, selittää, että se kannattaa jotakin vakaumusta, täytyy
teidän taivuttaa päänne ja luopua kaikista kapinallisista hankkeista.
Mutta on olemassa seikkoja, joista teidän yksilöllinen olemuksenne
muodostuu, ja jotka ovat oleellisia inhimilliselle elämälle. Ja niihin
ei kansallakaan ole oikeutta kajota. Ei enemmistö, eikä yhteisvoima voi
ryöstää teiltä sitä, mikä tekee teidät _ihmisiksi_. Ei mikään enemmistö
voi julistaa tyranniutta voimaan, eikä sammuttaa tai poistaa omaa
vapauttaan. Kansaa vastaan, joka haluaisi tehdä sellaisen itsemurhan,
ette te voi käyttää voimaa, vaan vastalauseoikeutta, joka elää,
mihin sitten olosuhteet johtanevatkin, ja on elävä jokaisessa teissä
ikuisesti.
Te haluatte vapautta ja kaikkea, mikä on tarpeellista elämän
siveellistä ja aineellista ylläpitoa varten.
Henkilökohtainen vapaus, liikuntavapaus, uskonnollisen vakaumuksen
vapaus, mielipiteitten vapaus kaikissa suhteissa, vapaus ilmaista
mielipiteensä painetun sanan avulla, yhdistymisvapaus, niin että
voisitte viljellä sielunkykyjänne kosketuksessa toisiin sieluihin,
ajatustenne ja käsienne tuotteiden kaupan vapaus -- nämä kaikki ovat
seikkoja, joita ei kukaan saa riistää teiltä, -- paitsi muutamissa
harvoissa tapauksissa, joita ei lie tarpeellista tässä mainita, --
tekemättä suurta vääryyttä, herättämättä teissä vastaansanomisen
velvollisuutta.
Kellään ei ole oikeutta yhteiskunnan nimessä vangita teitä, tai
toimittaa teitä pakon ja urkinnan alaiseksi mainitsematta teille niin
pian kuin mahdollista syytä siihen ja asettamatta teitä heti maan
oikeusvallan eteen. Kellään ei ole oikeutta passeilla tai muilla
rajoituksilla estää teitä liikkumasta syntymämaassanne. Kellään ei
ole oikeutta vainota teitä, olla suvaitsematta, tai lainsäädännöllä
eristää teitä uskonnollisten mielipiteittenne takia. Ei millään, paitsi
ihmiskunnan suurella, rauhallisella äänellä ole oikeutta asettua
Jumalan ja teidän omantuntonne välille. Jumala on antanut teille
ajatuksen, siis ei kellään ole oikeutta rajoittaa sitä, tai kieltää
ilmitulemasta sitä, mikä on teidän ja veljienne sielun yhdysside ja
ainoa kehitystie, mitä meillä on.
Sanomalehdistön pitää olla aivan vapaa. Älyn oikeudet ovat
loukkaamattomia, ja kaikenlainen ennakkosensuuri on hirmuvaltaa.
Rangaiskoon yhteiskunta vain kynän rikokset, niin kuin rikollisuuteen
kehoittamisen ja selvään epäsiveellisyyteen opettamisen, samoin kuin se
rankaisee muutkin siveyden loukkaukset. Juhlallisen, julkisen tuomion
langettama rangaistus on inhimillisen vastuunalaisuuden seuraus, mutta
kaikenlainen väliintulo _etukäteen_ on vapauden kieltämistä.
Rauhallinen _yhdistyminen_ on pyhä, niinkuin ajatuskin. Jumala istutti
teihin yhdistymispyrkimyksen ikuiseksi edistyskeinoksi, sen yhteyden
pantiksi, jonka ihmiskunta lopulta on määrätty saavuttamaan, ja sitä
ei millään mahdilla ole oikeutta estää tai rajoittaa. Teidän jokaisen
velvollisuutena on käyttää elämää, jonka Jumala teille antoi, säilyttää
ja kehittää sitä. Jokainen teistä on siis elämälle velkaa työtä, joka
on ainoa aineellisen pystyssä pysymisen keino. Työ on pyhää. Kellään ei
ole oikeutta estää sen tuotteiden vapaata vaihtoa. Teidän synnyinmaanne
on teidän markkinapaikkanne, jonka yhdestäkään osasta teitä ei saa
karkoittaa pois.
Mutta kun te olette saavuttaneet sen, että nämä vapaudet tunnustetaan
teille ja pidetään pyhinä, kun te lopulta olette perustaneet valtion
kaikkien äänioikeudelle niin että kaikki inhimillisten taipumusten
kehitykseen johtavat tiet ovat avoinna _yksilölle_, muistakaa silloin,
että jokaisen teidän edessänne on yhä tuo suuri päämäärä, jonka
saavuttaminen on velvollisuutenne: itsenne ja toisten siveellinen
parantaminen ja yhä läheisempi, yhä laajempi yhteys kaikkien
inhimillisen perheen jäsenten välillä, niin että se kerran, jonakin
päivänä tulevaisuudessa, tuntee ainoastaan yhden lain.
/#
"Teidän tehtävänne on muodostaa yhteisperhe, rakentaa Jumalan
kaupunki, ja yhtämittaisella työllä asteettain muuttaa hänen
työnsä ihmiskunnassa tosiasioiksi.
"Kun te rakastatte toisianne veljellisesti ja kohtelette
toisianne molemminpuolisesti veljinä, ja jokainen, etsien omaa
hyväänsä toisten onnessa, sulattaa oman elämänsä kaikkien
elämään, omat etunsa kaikkien etuihin, ollen aina valmis
uhraamaan itsensä yhteisen perheen kaikkien jäsenten puolesta,
ja he taas yhtä valmiita hänen puolestaan uhrautumaan, tulevat
useimmat epäkohdat, jotka nyt painavat ihmisrotua, katoamaan
niinkuin katoavat näköpiiriin kokoontuneet paksut usvapilvet
auringon noustessa. Ollen Jumalan tahtoa tulee tuo rakkaus
vähitellen ja yhä lähemmin yhdistämään ihmiskunnan hajalliset
ainekset, yhdistämään ne yhteen ruumiiseen, ja ihmiskunta tulee
olemaan yksi, niinkuin Jumala on yksi".[7]
#/
Älkää koskaan, veljeni, jättäkö mielestänne näitä sanoja! Ne lausui
mies, joka eli ja kuoli kuin pyhimys ja rakasti kansaa ja sen
tulevaisuutta äärettömällä rakkaudella. Vapaus on vain _keino_; on
teidän ja tulevaisuutenne onnettomuus, jos te milloin totuttaudutte
pitämään sitä päämääränä. Teidän yksilölliseen olemukseenne kuuluu
oikeuksia ja velvollisuuksia, joita ei koskaan saa luovuttaa
kenellekään. Mutta teille ja tulevaisuudellenne on onnettomuudeksi,
jos tuo kunnioitus, jota te tunnette sitä kohtaan, mikä muodostaa
teidän _yksilöllisen_ elämänne, joskus turmeltuisi kohtalokkaaksi
_itsekkyydeksi_! Teidän vapautenne ei ole kaiken laillisen vallan
kieltämistä, se on hylkäämistä kaiken sellaisen mahdin, mikä ei edusta
kansakunnan yhteistä tarkoitusta, ja joka pyrkii rakentautumaan,
pysyttäytymään millä hyvänsä muulla perusteella kuin teidän omalla
vapaalla ja välittömällä suostumuksellanne.
Kasuistien opit ovat viime aikoina turmelleet vapauden pyhää
käsitettä. Muutamat ovat supistaneet sen halvaksi ja epämoraaliseksi
_individualismiksi_ sanoen, että _Minä_ on kaikki kaikessa, ja
että inhimillisen työn ja yhteiskunnallisen järjestelmän ainoana
tarkoituksena tulee olla yksilön halujen tyydyttäminen. Toiset
taas ovat julistaneet, että _kaikki_ hallinto, _kaikki_ valta on
välttämätöntä pahaa ja että sitä täytyy supistaa ja kahlita niin
paljon kuin mahdollista: että vapaudella ei ole rajoja, että jokaisen
yhteiskunnan ainoana tehtävänä on laajentaa sitä loppumattomiin;
että ihmisellä on oikeus käyttää vapautta oikein tai väärin, kunhan
hänen toimensa vain eivät suorastaan tuota vahinkoa muille, ja ettei
hallituksella ole muuta tehtävää kuin _estää_ yksilöä tekemästä
_vääryyttä_ toiselle. Hylätkää nuo väärät opit, oi veljeni! Ne, ne
saattoivat turmiolle Italian, kun se juuri oli kulkemassa tulevaa
suuruuttaan kohti.
Ensinmainitut synnyttivät luokka-itsekkyyden, toiset tekivät
yhteiskunnasta, joka hyvin järjestettynä olisi pyrkinyt edustamaan
teidän yhteistarkoituksianne ja elämäänne, tekivät siitä vain sotilas-
tai poliisivirkailijan, jonka tehtävänä on säilyttää näennäinen rauha.
Molemmat alensivat _vapauden anarkiaksi_. Ne hävittivät yhteisen,
moraalisen uudistuksen aatteen, hävittivät opetuksen ja edistyksen
tehtävän, jonka yhteiskunta itse halusi ottaa suoritettavakseen. Jos
te ymmärtäisitte vapauden tällä lailla, edistäisitte sen kadottamista
ja kadottaisittekin sen ennemmin tai myöhemmin. Teidän vapautenne
tulee olemaan pyhä niin kauan kuin se kehittyy velvollisuuden ja uskon
hallitsevan aatteen vaikutuksen alla yhteisessä täydellistymisessä.
Teidän vapautenne tulee kukoistamaan Jumalan ja ihmisten suojelemana
niin kauan kuin te ette pidä sitä oikeutena käyttää oikein tai väärin
kykyjänne sillä tavalla kuin te mieluimmin haluatte, vaan oikeutena
_valita vapaasti ja sopusoinnussa yksityisten taipumustenne kanssa
keino, jolla voitte tehdä hyvää_.