Hurja bonapartelainen. On ottanut aktiivisesti osaa Elban saarelta
palaamiseen. Pidettävä salaisessa säilössä ja hyvin huolellisesti
vartioitava.
Tämä tiedonanto oli kirjoitettu toisella käsialalla ja toisella
musteella kuin muu osa luetteloa. Kirjoitus oli laadittu sen jälkeen
kun hänet oli tuotu vankilaan.
Syytös oli siksi selvä, että sitä vastaan ei voinut mitään väittää.
Tarkastaja kirjoitti sen vuoksi sen alle:
"Ei voi mitään tehdä."
Tämä käynti oli tavallaan virkistänyt Dantèsia. Sen jälkeen kun hän oli
tullut vankilaan, oli hän unohtanut laskea päiviä. Mutta tarkastaja oli
maininnut hänelle uuden päivämäärän, eikä Dantès sitä unohtanut. Hän
kirjoitti taakseen seinään katosta irtaantuneella rappauksen palasella:
"heinäkuun 30. päivä 1816", ja tämän jälkeen hän joka päivä piirsi
viivan, ettei sekaantuisi ajanlaskussa.
Kului päiviä, sitten viikkoja, lopulta kuukausia. Dantès odotti. Hän
oli laskenut pääsevänsä vapaaksi kahden viikon päästä. Kun kaksi
viikkoa oli kulunut, niin hän arveli, ettei tarkastaja voinut ryhtyä
hänen asiaansa ennen Pariisiin-paluutaan eikä palata Pariisiin, ennen
kuin oli tehnyt koko kiertomatkansa joka saattoi kestää kuukauden tai
parikin. Dantès asetti siis määräajaksi kolme kuukautta kahden viikon
asemesta. Kolmen kuukauden kuluttua hän etsi muita perusteita ja siirsi
niiden nojalla ajan kuudeksi kuukaudeksi. Ne kuluivat eikä mikään
muuttunut vankilan oloissa. Hän ei saanut mitään lohduttavaa tietoa.
Jos vartijalta kysyi jotakin, niin hän oli tapansa mukaan vaiti. Dantès
alkoi epäillä omia aistimiaan, alkoi uskoa, että se, mitä hän piti
muistona, oli vain hänen omien aivojensa luoma harhakuva.
Vuoden päästä siirrettiin kuvernööri Hamin linnoituksen päälliköksi.
Hän vei mukanaan monet alemmista virkamiehistään, niiden joukossa
Dantèsin vartijan. Uusi kuvernööri saapui, vankien nimien oppiminen
olisi vienyt liian paljon aikaa, hän esittelytti itselleen vain niiden
numerot. Tässä kamalassa matkustajakodissa oli viisikymmentä huonetta
ja asukkaita nimitettiin huoneittensa numeron mukaan. Tuota onnetonta
nuorta miestä ei enää sanottu Edmondiksi eikä Dantèsiksi. Hänen nimensä
oli nyt numero 34.