Tuon nuoren äänen, joka aina iltaisin hyräili, jossa oli pehmeyttä ja
lämpöä.
Kuinka se kiusasikaan häntä.
Hän tiesi, ettei se taukoaisi, ettei hyräily koko iltana lakkaisi, ja
ettei hän voisi olla sitä kuuntelematta. Hän tahtoi paeta sitä. Hän
lähtisi retkelleen, ei tavalliselle iltakävelylleen puutarhaan, vaan
kauaksi pois.