"Nimittäkää sitä miksi haluatte ja vetäkää minut oikeuteen."
Ryder aikoi vastata, mutta yskänkohtaus keskeytti sen. Itsensä
hillinneenä sanoi hän sitten: "Te ette toki voi vetää julkisuuteen,
mitä olette kuullut meidän uskottuna neuvonantajanamme. Ettekö liene
unohtanut tässä huoneessa antamaanne vaitiololupausta."
"En ole sitä unohtanut", vastasi Montague. "Ja asiaa olen erittäin
huolellisesti miettinyt. Te olette rikkonut sopimuksen. Se oli
tarkotuksennekin jo alun pitäin. Te ette aikoneetkaan rehellistä
komentoa. Minua käytitte vain saadaksenne radan käsiinne ostamatta
vanhoja osakkeita. Nyt haluatte minusta päästä. Mutta minulla ei
leikitä. Minä en eroa enkä luovu omaisuudestani --"
Ryder keskeytti: "Myönnän, että teillä on oikeus vaatia ostettaviksi
omat osakkeenne. Eikö se ole kohtuullista?"
"Tuollainen tarjous on loukkaus minua vastaan. Minä en voi tinkiä."
Ja nousten jatkoi hän: "Ei teidän tarvitse heti ratkaista. Haluatte
kai neuvotella herra Pricen kanssa. Pyydän tietoa huomiseen
puolipäivään mennessä." Hän kumarsi virallisesti ja lähti.
Seuraavana aamuna sai hän Davenantilta kirjeen, jossa D. ilmoittaa,
että kun on kuullut Montaguella olevan myytävänä 3,500 Northern
Missisippin osaketta 50 dollarista kappaleen, on hän valmis ne
ostamaan. Saatuaan postissa tarvitsemansa paperit meni Montague
Davenantin toimistoon. Asianajaja oli virallinen, mutta hänen
silmäkulmassaan vilkkuva ilme sanoi, että hän piti tätä pilaa hyvänä.
Saatuaan Montaguen viimeisen nimikirjoituksen sanoi hän:
"Asia on sitä myöten selvä. Ja sallikaa minun sanoa, herra Montague,
että te olette kykenevä liikemies."
"Pidän tunnustustanne arvossa", sanoi Montague kuivasti.