Östra Finland on tästä pienestä teoksesta, joka 63 sivun suuruisena on
ilmestynyt kansanvalistusseuran kustannuksella 13:tena osana, antanut
arvostelunsa. Saattaisi siis näyttää tarpeettomalta puhua kirjaisesta
vielä ja sitä vähemmän järkinään toiseen suntaan, kuin tämä oppinut
lehti on katsonut tarpeelliseksi tehdä.
Vaan kullakin on oma katsantotapansa. Päävika, josta Ö. F. kirjaa
moittii, on, jos olemme arvostelua oikein ymmärtäneet, että tuo vanha
talonpoika elämänvaiheitaan muistellessa tulee myös mainitsemaan
»kansallishengen alkavasta aamukoitosta» kuin myös »suomen kansan
muinaisuudesta ja sen historian perustuksesta» samoin kuin siitä, että
kertoja (talonpoika) näyttää olevan liian tutustunut muinaiseen
suomalaiseen sanomakirjallisuuteen.
Ö. F:n toimittaja, joka luultavasti ei paljon ole ollut Suomen kansan
parissa eikä myöskään tutustunut tämän omituisiin elämäntarpeihin, ei
myöskään toisin voi puhua. Vaan kuka vähänkin tuntee näitä, täytyy
välttämättä myöntää, että suomalainen talonpoika, joka vähänkin on
tarkastanut kirjassa mainittua vanhaa sanomalehti-kirjallisuutta, ja
jolla on ollut varaa sitä hankkia, sekä tuntee yhden että toisen nyt
mainitusta pyrinnöstä henkisen elämän alalla. Puhuttelepas ymmärtävätä
talonpoikaa, niin kyllä hän tuntee, samoin kuin vanha kertoja sekä
»Maamiehen Ystävän» että »T. Viikko Sanomien» ja »Suomettaren» yhtä
hyvin kuin »Mehiläisen». Ei hän myöskään ole vallan tiedoton
»kansallishengen alkavasta aamukoitosta» yhtä vähän kuin »suomen kansan
muinaisuudesta ja sen historian perustuksesta».
Tämänpä vuoksi on varma luulomme, että herra Päivärinnan kirja
»Elämäni» otetaan ilolla suomalaisissa perheissä vastaan. Ainakin me
olemme sen halulla lukeneet. Saattaa olla, että puuttuva sivistys ja
riittämätön esteetillinen aisti estävät meitä huomaamasta liian suuria
virhepuolia siinä; vaan ainakin on varma, että suomalainen sen hyvin
mielellään lukee ei ainoastaan yhden, vaan useammankin kerran. Sen
opetukset ovat liiankin tärkeät ja hyvät, että voitaisiin ne oppia
yhden kerran läpilukemalla. Tosin itse kertovan talonpojan luonne ei
anna lukialle selvää kuvaa, vaan hyvä ylimalkainen vaikutus kuitenkin
on, eikä se jätä luullaksemme konsaan, jolle se on ai'ottu, mitään
pahaa, mutta hyvän ja miellyttävän vaikutuksen.
Olemme liian heikot arvostelemaan kirjaista muutoin. Vaan mitä on
edellä sanottu, sen luulemme, että useammat suomalaiset lukiat, jotka
oikein käsittävät nuo omituiset sanamuodot, myöntävät. Senpä vuoksi
rohkenemmekin kirjalle toivottaa niin laveata leviämistä kuin
mahdollista.
[Yrjö Koskinen]