Ensimmäinen kohtaus.
Dunsinan. Huone linnassa.
(Lääkäri ja kamarirouva tulevat.)
LÄÄKÄRI.
Kaksi yötä olen kanssanne valvonut, mutta en saata kertomustanne
todeksi huomata. Milloin hän viimeksi unissaan kulki?
ROUVA.
Sitten kun hänen majesteettinsa sotaan läksi, olen nähnyt hänen
vuoteeltaan nousevan, yönuttuun pukeuvan, menevän kamariinsa, ottavan
paperia, kääntävän sitä, kirjoittavan, lukevan, sinetillä sen
lukitsevan ja taasen käyvän maata, ja koko ajan sikeimmässä unessa.
LÄÄKÄRI.
Suuri on häiriö luonnossa, kun yht'aikaa saattaa unen hyvyyttä nauttia
ja valvovan töitä toimitella. Mutta -- paitse kävelemistä ja muuta
toimimista -- oletteko kuullut hänen tuossa unen hyörinässä mitään
puhuvan?
ROUVA.
Olen, ja semmoista, jota en tahdo matkia hänen jälkeensä.
LÄÄKÄRI.
Minulle sen voitte sanoa; ja hyvä, jos sen tekisitte.
ROUVA. En teille, enkä muille: ei ole mulla sanoilleni todistajaa.
(Lady Macbeth tulee, kynttilä kädessä.)
Nähkääs, tuossa hän tulee! Tuo on aivan hänen tapaansa; ja sikeimmässä
unessa, niin totta kuin elän. Tarkastelkaa häntä; hiljaa!
LÄÄKÄRI.
Mistä hän on kynttilän saanut?
ROUVA. Se oli hänen vuoteensa vieressä. Hänellä pitää aina olla
kynttilä palamassa: se on hänen käskynsä.
LÄÄKÄRI.
Näettekö, hänen silmänsä ovat auki.
ROUVA.
Niin, mutta näkö on ummessa.
LÄÄKÄRI.
Mitä hän nyt tekee? Kas, kuinka hän hieroo käsiänsä.
ROUVA. Hänen tapansa on menetellä, ikäänkuin hän käsiänsä pesisi. Olen
nähnyt hänen sitä tekevän neljänneksen tuntia yhteen mittaan.
LADY MACBETH.
Vielä tuossa sittenkin on pilkku.
LÄÄKÄRI.
Vait! Hän puhuu! Tahdon, muistin avuksi, kirjaan panna mitä hän sanoo.
LADY MACBETH.
Pois, kirottu pilkku! Pois, sanon minä! -- Yks, kaks: nyt on aika
käsissä. -- Helvetti on pimeä! -- Hyi, mylord, hyi! soturiko, ja
pelkuri? -- Mitä me sitä pelkäämme, kuka sen tietää, kun ei kelläkään
ole voimaa vaatia meitä tilille? -- Mutta kukapa olisi uskonut siinä
vanhuksessa niin paljon verta olevan?
LÄÄKÄRI.
Kuuletteko tuota?
LADY MACBETH.
Fifen thanilla oli vaimo: missä hän nyt on? -- Mitä? Eikö nämä kädet
koskaan tule puhtaiksi? -- Pois nuo, mylord, pois nuo! Te pilaatte
kaikki tuolla säikyllänne.
LÄÄKÄRI.
Vai niin, vai niin! Olette saanut tietää
mitä teidän ei pitäisi.
ROUVA.
Hän on puhunut mitä hänen ei pitäisi, siitä olen varma. Taivas tiesi,
mitä hän lie saanut tietää.
LADY MACBETH.
Aina vaan se vereltä haisee; kaikki Arabian höysteet eivät voisi tuota
pientä kättä hyvänhajuiseksi saada. Oh, oh, oh!
LÄÄKÄRI.
Sepä vasta huokaus? Hänellä on raskas paino sydämellänsä.
ROUVA.
En tahtoisi semmoista sydäntä rintaani, vaikka koko hänen korkean
arvonsa saisin.
LÄÄKÄRI.
Hyvä, hyvä!
ROUVA.
Suokoon Jumala, että niin olisi!
LÄÄKÄRI.
Tälle taudille ei minun taitoni voi mitään. Olen toki ihmisiä nähnyt,
jotka ovat unissaan käyneet ja kuitenkin Herrassa nukkuneet omaan
vuoteeseensa.
LADY MACBETH.
Peskää kätenne! Yönuttu yllenne! Pois tuo kalpea muoto! -- Sanon
vieläkin kerran: Banquo on haudattuna; hän ei voi haudastaan päästä.
LÄÄKÄRI.
Todellakin?
LADY MACBETH.
Maata, maata! Portilla kolkutetaan. Pois, pois, pois, pois! Kätenne
mulle! Tehtyä ei voi tekemättömäksi tehdä. Maata, maata, maata!
(Lähtee.)
LÄÄKÄRI.
Meneekö hän maata nyt?
ROUVA. Suoraa päätä.
LÄÄKÄRI.
Käy huhut julmat. Teko luonnoton
Tuo luonnottoman tuskan. Salaisuuttaan
Miel' arka kuuroon pielukseensa purkaa.
Ei lääkäri, vaan pappi täss' ois tarpeen.
Suo, Jumal', anteeks meille kaikillen!
Silmäilkää häntä! Piiloon kaikki, mitä
Tuhokseen hän vois käyttää! Silmät auki! --
Nyt hyvää yötä! Mielen turmellut
Hän multa on ja näön hurmannut.
Mit' aattelen, en ilmoittaa ma tohdi.
ROUVA.
Hyv' yötä, herra tohtori!
(Lähtevät.)
Toinen kohtaus.
Tasanko lähellä Dunsinania.
(Menteth, Cathness, Angus, Lenox ja sotamiehiä
tulee rumpuinensa, lippuinensa.)
MENTETH.
Englantilaiset saapuu; heitä johtaa
Malcolm ja Siward, hänen setänsä,
Ja Macduff urho. Kosto heissä hehkuu;
Syy moinen hurjaan verileikkiin veisi
Pyhimyksenkin.
ANGUS.
Birnam-metsän luona
Tapaamme heidät; sieltä tulevat he.
CATHNESS.
Muassa onko Donalbain, ken tietää?
LENOX.
Ei varmaankaan. Mull' ylhäisist' on lista:
Siwardin poika siis' on, ynnä monta
Parrattomaa, jotk' ensi urostyötään
Nyt näyttävät.
MENTETH.
Tyranni mitä tehnee?
CATHNESS.
Varustaa vahvaks lujan Dunsinanin.
Sanovat toiset häntä hulluks; toiset,
Vähemmän vihaiset, sen nimittävät
Urouden raivoks. Varma vaan on, ett'ei
Hän järjestyksen vyöhön pingoittaa voi
Kipeät' asiaansa.
ANGUS.
Nyt hän tuntee,
Kuink' istuu käteen salamurha; nyt hänt'
Ainainen kapina pattoudesta soimaa;
Ei käskyläitä töissään johda lempi,
Vaan pelko. Nyt hän tuntee, kuinka arvo
On höllässä, kuin jättiläisen nuttu
On varas-kerin päällä.
MENTEITH.
Ei siis kummaa,
Jos sielu kurja säpsähtää ja säikkyy,
Kun kaikki siinä itseänsä kiroo
Siit' että ompi siinä.
CATHNESS.
Matkaan nyt,
Ja arvo sille, kelle arvo tulee.
Pois sairaan valtakunnan lääkärille;
Ja hänen kanssaan pelastukseks maamme
Veremme viime tilkkaan uhratkaamme!
LENOX.
Ei enempää, kuin että siitä kostuu
Kuninkaan kukka vaan, ja ruuhkat poistuu.
Nyt Birnamia kohti!
(Lähtevät, marssien.)