"Kukahan lyhentäis vähän tuota mun tukkaani?" sanoi Taavetti aamulla,
kun piti pappilaan lähteä.
"Kyllä minä", sanoi Mari.
"Kukas muu kuin puhemies", sanoi Olli.
"Ole niin hyvä ja ota liika pois!"
"Annapas, Mari, sakset, niin mä karsallan pois siltä mökäpäältä tukan."
Mari toi sakset.
"Istupas tuohon tuolille, niin näet kohta, että minä olen aika
parturi."
Silloin se tukka lenteli pitkin laattiaa. "Älä suinkaan korvia
leikkaa!"
"Paremminhan kuulet mitä pappi sanoo, kun otetaan liiat pois."
"Kiitoksia! Hyvä siitä tulikin."
"Ajetaanko parta kanssa?"
"Mitäs siitä ajetaan, kun ei sitä vielä olekaan olemassa."
Silloin panivat miehet parasta päälleen ja astuivat Pynnölään. Täällä
isäntä jo oli vaate päällä vieraita odottamassa.
"Panin minäkin päälleni, vaikk'ei siellä minua juuri tarvita", sanoi
isäntä.
"Kyllä se parempi on että isäntäkin tulee."
"Niinhän tuota minäkin ajattelin. Jokos Taavetin kirjat ovat pappilassa
kaupunkimatkan jälkeen?"
"Täällä ne vielä ovat taskussani. Missä Leena on?"
"Täällä olen", vastasi Leena peräkamarista.
Taavetti raotti ovea.
"Kestääkö liitto? Ettei turhaa tarvitse mennä pappilaan."
"Kyllä, minun puolestani", vastasi Leena.
"No, ei sitte hätää", sanoi Taavetti ja painoi oven kiinni.
"Odottakaa vieraat! Pannaan vieterirattaat ja voikko laukkaamaan." Sen
sanottuaan, meni isäntä hevosta valjastamaan. Vieraat menivät myöskin
pihalle.
Pian oli voikko kääsyjen edessä, isäntä alkoi ajaa. Tie kulki Töyryn
pellon aita-viertä muutamassa paikassa ja Töyryn Heikki, joka Leenalta
oli rukkaset saanut, kynti siinä lähellä pellolla. Hän huusi heidät
nähtyänsä:
"Kerjäläiskuormako Pynnöläisellä on, vaiko Mustalaisjoukkio?"
"Molemmat!" vastasi Pynnöläinen, ja lyödä hotaisi vähän hevosta. Niin
jäi pian Töyryn pelto ja sen Heikki, ja tuot' hätään oltiin pappilassa.
"Voi kuinka minun pistää sapelleni se Töyryn Heikki," sanoi Taavetti,
kun laskeusi kääsyistä pappilan pihalla.
"Älä tuota miksikään pane," sanoi Olli.--"Mies nimeä kantaa, koira
nimen antaa." Tiedäthän sananlaskun.
"Niinhän tuo on," sanoi Taavetti, ja niin menivät kaikin pappilan
kamariin.
Täällä se istui uutta testamenttia lukemassa vanha valkea päinen
rovasti.
"Päivää! Mitäs Pynnölä nyt asioipi?" kysyi hän tulijoilta.
"Kuulutusta vaan, herra rovasti."
"Leenalleko?"
"Niin, tämän satulamaakarin kisällin Taavetti Rahkosen kanssa."
"Kuka siinä on puhemiessä."