Haavoitettu.
Korpraali oli mies, joka ei vaikeimmassakaan tilassa kadottanut
älyänsä. Antaen vihallensa lomaa voimakkaissa valoissa mustia konnia
vastaan, nouti hän hatullaan vettä lähellä olevasta lähteestä ja kaatoi
sitä haavoitetun kasvoille. Sitte tutki hän haavat, joista yksi, joka
oli oikeassa olkapäässä, vuoti verta vahvasti. Hän sitoi ne liinallansa
ja näki suureksi iloksensa, että oli onnistunut seisattaa veren. Hän
nouti taas enemmän vettä, kostutti sen vielä yhä tunnottoman huulia
muutamilla pisaroilla ja näki jonkun ajan kuluttua sanomattomaksi
iloksensa hänen aukaisevan silmänsä. Jonkun ajan perästä tunsi Trevori
itsensä kyllin väkeväksi ylösnousemaan ja meni, korpraalin käsivarteen
nojaten, metsään, katsellaksensa ympärillensä Helenaa. Mutta ei yhtään
elävää sielua ollut siellä, ainoasti useain villien hengettömät ruumiit
makasivat tuolla verisellä ja tallatulla nurmella. Kun korpraali oli
katsahtanut varovaisesti ympärillensä, talutti hän kapteenin tiheän
vesakon reunaan, jossa hän oli suojassa äkilliseltä päällekarkaukselta.
Sitte tutki hän seudun perinpohjin, nähdäksensä eikö joku kätketty
vihollinen löytyisi läheisyydessä taikka eikö nuoren tytön jälkeäkään
voisi keksiä. Mutta kaikki hänen vaivansa oli turha, sillä ei asukasten
eikä Helenan vähintäkään jälkeä voitu selville saada. Hänen täytyi nyt
ajatella haavoitetulle yövuoteen valmistamista. Hän kokosi sentähden
lähimpänä seisovien puiden pehmeimpiä oksia ja valmisti niistä sopivan
vuoteen kapteenille sekä levitti isommista oksista katon sen päälle ja
toimitti siten jotenkin tiheän majan, joka suojeli sateelta ja
pakkaselta. Nyt oli vietä yksi, kuitenkin aivan tärkeä kysymys
vastattavana, nimittäin millä tavalla pidettäisiin huolta
elatusvaroista. Kun korpraali vielä tätä tuumi, näki hän äkkiä ison
kengurun hyppivän huolettomana joen rannalle janoansa sammuttamaan.
Eläin läheni verkalleen, milloin lyhyellä hypyllä, milloin neljän
jalan; silloin tällöin kohottihe se myös täydelliseen pituuteensa ja
lepäsi siinä takajaloillaan, kun pitkä häntä oli sen tukena. Korpraali
tarttui muskettiinsa, taivutti sivulle oksat, jotka kätkivät hänen
saaliinsa häneltä, ja samassa kun eläin ryskeen varoittamana aikoi
paeta keveällä juoksulla, hyppäsi se kuulan satuttamana vielä kerran
ylös ja kaatui sitte raskaasti maahan.
Laukaus säikähdytti kapteenin hänen levottomista unelmistaan ja
hätäisenä katsahti hän ympärillensä, keksiäksensä uuden uhkaavan
vaaran. Pian rauhoittui hän kuitenkin nähdessään uskollisen
seuraajansa, joka läheni läähättäen, ammuttua eläintä kantaessaan. Tämä
rupesi sitte ruokaa laittamaan. Muutamissa minuuteissa oli hän koonnut
ja sytyttänyt kuivan puuaineen, joka makasi ympärinsä maalla. Sitte
leikkasi hän eläimestä parhaat paikat, pisti ne sekä maksan, jota
metsästäjät kuivuutensa tähden käyttävät leivän asemasta,
laahaustukkiinsa, ja käänteli tätä paistinvartaana tulella. Kun liha
oli valmiiksi paistettu, tarjosi hän kapteenille parhaat palat ja alkoi
sitte atrian, joka maistui hänestä paremmalle kuin kaikki, mitä hän oli
nauttinut koko elämässään. Haavoitetussakin, joka kahteen päivään ei
ollut mitään nauttinut, pääsi luonto valloille, mutta kun hän oli
itseänsä vahvistanut muutamilla mehevillä paloilla, vaipui hän syvään
uneen, josta hän vasta auringon noustua heräsi. Rehellinen korpraali
kulki vielä muutamia tuntia vahtina edes-takaisin majan edessä, mutta
viimein voitti väsymys hänenkin ja hän nukkui valkean viereen.
"Ojentakaa minulle kätenne", sanoi Trevori aamulla korpraalille, "minä
nousen ylös ja sitte pitää meidän lyöttäidä matkalle Helenaa
vapauttamaan."
Korpraali autti hänen ylös yövuoteeltaan, mutta huomasi heti, ettei hän
voinut pysyä jaloillansa. "Ei käy laatuun", sanoi hän päätänsä
pudistaen, "ja kuinka ajattelette te marssia, kun ette voi seisoakaan?"
Näin sanoen laski hän hänen jälleen vuoteelle.
Trevori vaipui pian taas levottomaan uneen, hehkuva kuume vetäytyi
hänen kulmillensa ja huulensa kuivivat yhä enemmän. Korpraali huomasi
kauhistuksella enteen vaaralliseen haavakuumeesen, joka vähän sen
jälkeen puhkesikin ja sitte yhä yltyi.