Loordi Glenvarloch pysähtyi toviksi miettimään ja rypisti paperin
kokoon -- sitte hän taas avasi sen ja luki tarkkaavasti -- rypisti
otsaansa -- harkitsi hetkisen ja huudahti sitte repien sen
siekaleiksi: "Pois kehno parjaus! Mutta tahdonpa pitää silmällä --
tarkata --"
Ajatus toisensa jälkeen juolahti hänen mieleensä, mutta ylimalkaan
oli Glenvarloch niin vähän tyytyväinen aprikoimisensa tulokseen, että
päätti häivyttää mietteensä kävelyllä puistossa. Ottaen viittansa ja
hattunsa hän siis läksi sinne.