ULKOMAANMATKA 1851-52 (jatko).
Tübingenissä; paluumatka.
Maanantaina tammikuun 26 p:nä 1852 Kihlman saapui Tübingeniin.
Sinnetulo oli oleva käänteentekevä hänen kehityksessään.
Tübingenissä, jota kaupunkia hän ei vielä ollut maininnutkaan,
kun hän joulun edellä suunnitteli vastaisia matkojaan, hän näet
professori J. T. Beckissä tapasi sen uskon miehen ja opettajan,
jota hän jonkunlaisella aavistavalla kaiholla oli etsinyt. Monesta
kertomukseen liittämästämme Kihlmanin lauselmasta on ilmennyt,
miten innokkaasti ja johdonmukaisesti hän harrasti uskonnollisten
tietojensa syventämistä raamatun s.o. Jumalan sanan perustuksella ja
miten hän pelkäsi joutuvansa harhaan eri puolueitten ja yksityisten
ihmisten mielipiteitten kautta. Kun hän nyt kohtasi miehen, joka ei
ainoastaan yleensä seisonut samalla kannalla, vaan jo oli raamatun
pohjalla rakentanut uskonnollisen järjestelmän, niin onko ihme, että
hän ihastui ja koko henkensä voimalla yritti omaksua mitä oppia, mitä
johtoa tältä opettajalta oli saatavissa. Sitä varten Kihlman jäi
Tübingeniin.
Koska pian saamme tietää, miten Kihlman mieskohtaisen tutustumisen
perustuksella kuvasi opettajaansa, mainittakoon tässä vain
lyhyesti, että Johann Tobias Beck tähän aikaan oli täyttämäisillään
48 vuotta, että hän lähteneenä vaatimattomasta porvarillisesta
kodista (Balingenin pikkukaupungissa Württembergissä) m.m.
äidin vaikutuksesta, joka ei koskaan saanut kylläänsä raamatun
lukemisesta, jo poika iässä oli valinnut elämänuransa ja Urachin
seminaarissa ja Tübingenin yliopistossa, osaksi -- kivulloisuuden
takia -- mitä koettelevimmissa oloissa, valmistunut papiksi sekä
että hän, toimittuaan yhdeksän vuotta pappina Waldthannin pienessä
maalaisseurakunnassa, 1836 oli kutsuttu yliopiston opettajaksi
Baseliin ja sieltä 1843 muuttanut Tübingeniin, missä samalla kertaa
oli vakinainen teologian professori yliopistossa ja saarnaaja.
Kuinka korkealle hänet asetettiin asiantuntijain keskuudessa,
huomaa Bonnin professorin, K. I. Nitzschin arvostelusta, että
nykyajan teologeista ei yksikään raamatun tuntemisessa vetänyt
vertoja Beckille ja sveitsiläisen teologin K. R. Hagenbachin
lauseesta: Luteruksen jälkeen ei kukaan ole pystynyt semmoisella
urkujensoittoa muistuttavalla voimalla tarttumaan Jumalan sanan
soittimiin kuin Beck. [_Eero Hyvärinen_, Johan Tobias Beckin
elämäkerta, Helsingissä 1906. Tästä kirjasesta voi suomenkielinen
lukija oppia tuntemaan Beckin elämänvaiheet ja toiminnan laadun.]
-- Niistä ja muista samankaltaisista arvosteluista päättäen oli
Beckillä jos kellään uudenaikaisella teologilla edellytykset
suurisuuntaiseen kirkolliseen uudistajatoimeen, mutta siihen hän ei
milloinkaan pyrkinyt. Päin vastoin eli hän hiljaista, yksinäistä
opettaja-elämää saaden verraten vähän kannatusta ympäristöltään.
Kumminkin kerääntyi hänen kateederinsa juurelle yhä enemmän hartaita
kuulijoita ei ainoastaan Saksasta, vaan aikaa voittaen kaikista
europpalaisista ja kaukaisemmistakin maista, missä protestantteja
elää, ja kaikissa oppilaissaan Beck, huolimatta siitä, että
hän ulkonaiselta olennoltaan oli enemmän karkealuontoinen kuin
rakastettava tavallisessa merkityksessä, herätti syvintä kunnioitusta
ja rakkautta. Näin todistaa Kihlman, ensimäinen suomalainen Beckin
oppilaista, ja niin myös J. A. Cederberg [_J. A. Cederberg_: En
blick på J. T. Becks riktning i Finland. Teol. Aikakausk. 1909. siv.
136 ss.], joka monen muun jälkeen viimeisenä meikäläisenä kuuli
hänen opetustaan 1877-78. "En ole ennen enkä myöhemmin", lausuu
jälkimäinen, "nähnyt semmoista profeetallista personallisuutta kuin J.
T. Beck oli. Bengelistä on sanottu, että hänellä oli jotakin autuasta
ijäisyysvaloa kasvoissaan; saman syvän, vakavan ijäisyysvaikutelman
sai Beckistäkin."
* * * * *
Ensi iltapäivänä -- jonka Kihlman luultavasti vietti yksin vieraassa
kaupungissa -- hän sanoo vähän kärsineensä "Ystadin tautia" s.o.
koti-ikävää, josta hän Saksassa yleensä oli ollut vapaa. Hän oli
ottanut asunnon hotellissa "Zum Printz Carl", missä sitten asui
kesään asti, nähtävästi eläen aika mukavasti. Eineeksi hän joi
pari kuppia islanninjäkälästä ja lakritsijuuresta keitettyä teetä,
päivälliseksi hän söi kaksi, jopa joskus kolmekin lajia liharuokaa
sekä lääkärin kehotuksesta juomalasin (ei päihdyttävää) viiniä, ja
illalliseksi liemiruokaa taikka pihvipaistia sekä pullon olutta,
joka hänestä oli verrattomasti parempaa kuin Suomessa saatava.
Tästä ravintojärjestyksestä sekä tietenkin lauhkeasta ilmanalasta
hän toivoi, eikä turhaan, terveytensä parantuvan. Vanhemmilleen hän
tosin kirjoitti, ettei hänen terveytensä ollut mainittavasti parempi,
jollei huonompikaan: jos hän veisasi pari virttä, tunsi hän jo
olevansa väsynyt; tuskia hänellä ei sentään ollut eikä käveleminen
erittäin hengästyttänyt häntä. Täysin terve hän ei siis ollut, mutta
siitä huolimatta Kihlman kokonaan antautui henkisiin harrastuksiin.
Seuraavat päiväkirjaotteet osottavat, miten Kihlman perehtyi uuteen
ympäristöönsä ja elämäänsä:
_Tammikuun_ 27 p. "Kuulin Beckin luennoivan dogmatiikkaa ja
Efesiläiskirjeestä. Hän ei hävennyt paikoittain esitykseensä liittää
sydämeen tunkeutuvia kehotuksia. Semmoista en ole koskaan kuullut
kateederista. Milloin alentuvat oppineet meillä niin alhaalle?
Kävelin Ege ja Klett ystävien kanssa, joihin olin tutustunut
Lämmertillä. Puhuttiin repetenttitoimesta."
28 p. "Kuulin jälleen Beckiä Kristuksen synnittömyydestä. Sain
selityksen yhteen arvoitukseen, joka on ollut minulle hämärä ja
johon turhaan olen hakenut valoa. -- I.p:llä kävelin Beckin,
Egen ja Klettin kanssa [jälkimäiset olivat kai esittäneet hänet
professorille]. Keskusteltiin nykyajasta ja tulevaisuudesta: kaikki
liha on häviävä, kaikki kansat ovat kuritettavat."
29 p. "Illalla kokous erään ylioppilaan luona. Ege puhui lämpimästi
ja nöyrästi Mark. Ev:n 14: 1-25:stä. Seurassa oli noin 20
ylioppilasta. Oi! oli aika, jolloin istutus, nuori ja kukoistava,
nousi Helsingissäkin. Silloin kokoonnuttiin samoin ja oltiin iloisia
ja onnellisia Jumalassa, vapahtajassa. Mutta sitten tapahtui, että
varustauduttiin maailmaa vastaan, osaamatta olla varuillaan itseänsä
ja ystäviänsä kohtaan. Jälkimäiseltä puolelta näet vihollinen
hyökkäsi. Ihmissana ja -kunnioitus johti pois Jumalan sanasta,
ja samalla hävisi hengellinen voima. Puolue-etujen, yksityisten
inhimillisten aatteiden ja toivomusten vuoksi uhrattiin Jumalan pyhä
asia."
31 p. "Kuuntelin a.p:llä prof. Landererin luennon dogmien
historiassa. Illalla Ege, Klett ja prof. Schmid alakerran
ravintolasalissa. Kysymys Palestinan matkasta -- evättiin."
_Helmikuun_ 1 p. "Kuulin ensikerran prof. Beckin saarnaavan. Teksti
Joh. 4: 15-26. Ihmiset ajattelevat usein, että kaikki jumalanpelko
on hyvä. Mutta niin ei ole laita. Niiden, jotka rukoilevat Isää,
tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Saarna oli hyvä, mutta olin
parempaa odottanut. I.p:llä luin Bengelin puheita ja veisasin
muutamia virsiä. Aina tulee minusta Jumala niin suureksi ja ihanaksi,
maailma niin pieneksi ja turhaksi, ijäisyys niin tärkeäksi ja taivas
niin toivottavaksi, kun luen Bengelin ilmestyksestä. -- Illalla
olivat Ege, Klett ja Schmid minun luonani. Ege kuvasi kohtauksia 1848
v:n vallankumouksen ajoilta. Oli opettavaa ja mielenkiintoista. Kansa
oli uhmailevaa ja ylimielistä vallankumouskiihkossaan, mutta kun
huhu vihollisesta levisi, oli rohkeus poissa, kuoleman pelko valtasi
uhmailijat. -- -- Kansa ei ole sen jälkeen parantunut, tarvitaan vain
kipinä, niin on kaikki taas ilmitulessa."
3 p. "Aloin lukea Stierin: Efesiläiskirje sekä Beckin [Die
christliche] Lehrwissenschaft [nach den biblischen Urkunden]."
4 p. "Kävin Eforus Hofmannin luona, hyvin kohtelias. Puhuttiin
virolaisista oloista: talonpojat itse tahtoivat muuttaa uskontoa,
syystä että heidän evankelisina täytyi maksaa niin suuria veroja.
Papit laiminlöivät heitä ennen (juttu papista, joka löi vetoa
aatelismiehen kanssa, kumpi heistä söisi enemmän, jälkimäinen kuoli,
ja pappi löi lukkarin kanssa korttia ruumisarkun päällä). Myöskin
suomalaisista oloista: luterilaisessa kirkossa aina eri mieliä
vanhurskauttamisopista. I.p:llä kävin prof. Schmidin luona."
5 p. "Kävin prof. Beckin luona." [Silloin tapahtui se keskustelu
Suomen oloista, jonka Kihlman, niinkuin alempana näkyy, selosti
kirjeessä Essenille.] "I.p:llä Klett luonani. Sain häneltä
vahvistusta mielipiteilleni eri henkilöistä. -- -- -- Eihän saa
noudattaa mieskohtaisia vaikutelmiaan, sillä helposti tapahtuu, että
tekee itsensä malliksi ja tahtoo muovailla kaikki oman mielensä
mukaan, jopa voi tulla siihen, että ankarasti arvostelee toisia
ihmisiä vain sen vuoksi, että heillä on toisenlainen mielenlaatu;
mutta ei pidä myöskään halveksia salaista varoitusta taikka
houkutusta, jonka tuntee sisässään. Olen usein huomannut sen olevan
perustetun."--