REGINA. Ette, synti olisi sitä sanoa tosiaan! Jos olisin tiennyt, että
Osvald oli kivuloinen, niin --. Ja kuin nyt sitte ei voi tulla mitään
todentekoa välillemme --. Ei, en todellakaan voi nahjustella täällä
ulkona maalla ja kuluttaa itseäni sairaitten ihmisten vuoksi.
OSVALD. Etkö semmoisenkaan vuoksi, joka on sinua niin lähellä?
REGINA. En totisesti voikkaan. Köyhä tyttö saa käyttää nuoruuttaan;
muuten voi joutua kuivalle kankaalle, ennenkuin aavistaakaan. Ja
minussa on myös elämän-iloa, minussa, rouva!
ROUVA ALVING. Niin, paha kyllä; mutta elä vaan heittäydy hunninkoille,
Regina.
REGINA. O, jos niin käy, niin on se varmaan niin oleva. Jos Osvald
tulee isäänsä, niin tulen minä äitiini, luultavasti --. Saanko kysyä
rouvalta, onko pastori Mandersilla tietoa tästä näin minun kanssani?
ROUVA ALVING. Pastori Manders tietää kaikki tyyni.
REGINA (rupee kiireesti laittamaan kaulaliinaansa). Niin, sitte saan
kyllä koettaa päästä lähtemään höyryveneellä niin pian kuin suinkin.
Pastori on niin kiltti pidellä; ja mielestäni olen minä aivan yhtä
likellä saamaan hiukan noita rahoja, kuin hänkin -- tuo iljettävä
puuseppä.
ROUVA ALVING. Se on sinulle kyllä suotu, Regina.
REGINA (katsoo tuikeasti häneen). Rouva olisi kyllä voinut kasvattaa
minua paremman miehen lapsena; se olisi sopinut minulle paremmin,
(keikauttaa päätään.) Mutta ykskaikki, -- samapa tuo on! (heittää
katkeran sivukatseen korkattuun pulloon.) Ehkäpä minäkin vielä kerta
pääsen juomaan sampanjaa parempien ihmisten kanssa.
ROUVA ALVING. Ja jos kaipaat kotia, Regina, niin tule minun luokseni.
REGINA. Ei, paljo kiitoksia, rouva. Pastori Manders pitää kyllä huolen
minusta, hän. Ja jos oikein hullusti kävisi, niin tiedänhän talon,
jossa minun kotini on oleva.
ROUVA ALVING. Minkä talon?
REGINA. Kamariherra Alvingin turvakodin.
ROUVA ALVING. Regina, -- nyt huomaan, -- sinä joudut turmiolle!