ROUVA ALVING. Ja sitte ajattelin päivästä toiseen sitä seikkaa, että
Regina oikeastaan kuului tähän taloon -- samoin kuin oma poikani.
OSVALD (kääntyy nopeasti). Regina --!
REGINA (hypähtää ylös ja kysyy pidättäen). Minä --!
ROUVA ALVING. Niin, nyt tiedätte sen molemmat.
OSVALD. Regina!
REGINA (itsekseen). Vai oli äiti siis semmoinen.
ROUVA ALVING. Äitisi oli hyvä monessa kohdin, Regina.
REGINA. Niin, mutta hän oli semmoinen kuitenkin. Niin, olen kyllä
ajatellut sitä joskus; mutta --. Niin, rouva, saanko mina sitte
matkustaa heti paikalla?
ROUVA ALVING. Aiotko todellakin lähteä, Regina?
REGINA. Aion.