OSVALD. Mutta se ei ollut sitä; sen huomasin pian. Minä en voinut tehdä
työtä enää. Minä tahdoin alottaa erästä uutta suurta kuvaa; mutta
tuntui niinkuin voimani olisivat hervahtuneet; kaikki tarmoni oli
niinkuin lamassa; en voinut koota mielessäni selviä kuvitelmia; minua
huimasi, -- pyörrytti. Oo, se oli kauhea tila! Lopuksi laitoin hakemaan
lääkäriä, -- ja häneltä sain selvän vastauksen.
ROUVA ALVING. Mitenkä, tarkoitat?
OSVALD. Hän oli paraita lääkäriä siellä alaalla. Minun piti silloin
kertoa hänelle, miltä tautini tuntui; ja sitte rupesi hän tekemään
minulle koko joukon kysymyksiä, jotka eivät minusta ollenkaan kuuluneet
asiaan; en käsittänyt mihinkä mies pyrki.
ROUVA ALVING. No!
OSVALD. Lopuksi sanoi hän: teissä on syntymästä alkain ollut jotain
madonsyömää; -- hän käytti juuri sanaa "vermoulu".
ROUVA ALVING (kiihkeänä). Mitä hän tarkoitti sillä?
OSVALD. En minäkään sitä ymmärtänyt, ja pyysin häneltä lähempää
selitystä. Ja silloin sanoi tuo vanha kyynikko -- (puristaa nyrkkiään.)
Oo --!
ROUVA ALVING. Mitä hän sanoi?
OSVALD. Hän sanoi: isäin pahat teot etsitään lasten päälle.