ENGSTRAND. Keginan! Kiesus, kuinka minua säikäytättekään! (katsoo rouva
Alvingiin.) Eihän vaan suinkaan ole hullusti Reginan laita?
PASTORI MANDERS. Sitä toivomme. Mutta minä tarkoitan, mitenkä on teidän
ja Reginan välin laita? Tehän olette olevinanne hänen isänsä. No?
ENGSTRAND (epävarmana). Niin -- hm -- tietäähän herra pastori tämän
näin minun ja Johanna-vainaan välillä.
PASTORI MANDERS. Ei mitään totuuden vääntelemisiä enää. Vaimovainajanne
ilmaisi rouva Alvingille oikean asianlaidan ennen lähtöänsä
palveluksesta.
ENGSTRAND. Olisiko siis --! Tekikö hän sen kummiakin?
PASTORI MANDERS. Olette siis paljastettu, Engstrand.
ENGSTRAND. Ja hän kuin sekä vannoi että kirosi niin pyhästi --.
PASTORI MANDERS. Kirosiko hän!
ENGSTRAND. Ei, hän vaan vannoi, mutta niin sydämmellisen vilpittömästi.
PASTORI MANDERS. Ja kaikki nämä vuodet olette te salannut totuutta
minulta. Salannut sitä minuita, joka niin ehdottomasti olen luottanut
teihin pienimmässäkin.
ENGSTRAND. Niin, sen pahempi, niin kyllä olen.
PASTORI MANDERS. Olenko ansainnut tätä teiltä, Engstrand? Enkö aina ole
ollut valmis auttamaan teitä neuvolla ja työllä, sen minkä voinut olen?
Vastatkaa! Enkö ole?
ENGSTRAND. Olisin maar' minä ollut usein ahtaalla, joll'ei minulla
olisi ollut pastori Mandersia.
PASTORI MANDERS. Ja sitte palkitsette minut sillä lailla. Panette minut
viemään epävarmoja tietoja ministrialikirjaan ja salaatte minulta sitte
vuosikausia tiedot, jotka olitte sekä minulle että totuudelle velkaa.
Menettelynne on ollut aivan puolustamatoin, Engstrand; ja tästä alkaen
on välimme kuitti.
ENGSTRAND (huoahtaen). Niin, niin se kai on, voin huomata.
PASTORI MANDERS. Niin, sillä mitenkä voisitte mielestänne puhdistaa
puolenne?
ENGSTRAND. Mutta olisiko hänen sitte pitänyt häpäisemän itsensä vielä
enemmän, juttelemalla siitä? Ajatelkaapa, herra pastori, nyt vaan,
olleenne samassa tilassa, kuin Johanna-vainaja --
PASTORI MANDERS. Minä!
ENGSTRAND. Kiesus, kiesus, en tarkoita niin aivan tesmälleen. Mutta
minä tarkoitan, että pastorilla olisi jotakin hävettävää ihmisten
silmissä, niinkuin sanotaan. Meidän, miehisten ihmisten, ei pidä
tuomita vaimopoloista liian ankarasti, herra pastori.
PASTORI MANDERS. Mutta enhän sitä teekkään. Teitä vastaanhan nuhteeni
asetan.
ENGSTRAND. Voisinko saada luvan tehdä herra pastorille pikkaraisen
kysymyksen?
PASTORI MANDERS. No jaa, kysykää.
ENGSTRAND. Eikö mies tee oikein ja kohtuullisesti, nostaessaan
langennutta?
PASTORI MANDERS. Tekee, luonnollisesti.
ENGSTRAND. Ja eikö mies ole velkapää pitämään vakaisen sanansa?