ENGSTRAND. Minä olen itse pitänyt pieniä hartaushetkiä siellä alaalla
iltasittain --
PASTORI MANDERS. Oletteko?
ENGSTRAND. Olen, aina välistä: semmoista pientä ylösrakennuksen
nimellistä. Mutta minähän olen halpa, yksinkertainen mies, eikä minulla
ole oikein lahjoja, jumala parantakoon, -- ja siksi ajattelin, että
koska herra pastori Manders juuri on täällä maalla, niin --
PASTORI MANDERS. Niin, näettekös, puuseppä Engstrand, minun pitää ensin
tehdä teille eräs kysymys. Onko teillä oikea mieliala semmoiseen
kokoukseen? Tunnetteko omantuntonne vapaaksi ja keveäksi?
ENGSTRAND. Oo jumala meitä parantakoon, ei juuri kannnata haastaa
omastatunnosta, herra pastori.
PASTORI MANDERS. Ei, siitäpä meidän juuri pitää puhua. Mitä te siis
vastaatte?
ENGSTRAND. Niin, omatunto -- se voi olla kehno, se, toisin kuuroin.
PASTORI MANDERS. No, sen tunnustatte siis kumminkin. Mutta tahdotteko
suoraan sanoa minulle, -- mitenkä on Reginan laita?
ROUVA ALVING (nopeasti). Pastori Manders!