PASTORI MANDERS. Tahdotteko ehkä olla niin hyvä, että haette rouvan?
REGINA. Hän tulee heti, herra pastori.
(Menee ulos vasemmalle.)
PASTORI MANDERS (kävelee pari kertaa edestakaisin tuvassa, seisoo
hetkisen taka-alalla kädet seljän takana ja katselee ulos puistoon. Sen
jälkeen tulee hän taas pöydän likelle, ottaa kirjan ja katsoo
nimilehteä, säpsähtää ja katsoo usempia.) Hm, -- vai niin?
(Rouva Alving tulee sisään vasemmanpuolisen oven kautta.
Häntä seuraa Regina, joka heti menee ulos etummaien
oikeanpuolisen oven kautta.)
ROUVA ALVING (ojentaa pastori Mandersille kätensä). Terve tuloa, herra
pastori.
PASTORI MANDERS. Hyvää päivää, rouva. Tässä olen, niinkuin lupasin.
ROUVA ALVING. Aivan kellonlyömällä.
PASTORI MANDERS. Mutta voitte uskoa, tiukalle otti, ennenkuin pääsin
pois. Kaikki ne siunatut komisoonit ja toimikunnat, joissa olen
kiinni --
ROUVA ALVING. Sitä kiltimmästi teitte, kuin tulitte niin ajoissa. Nyt
voimme saada asiamme selville, ennenkuin syömme päivällistä. Mutta
missä on kapsäkkinne?
PASTORI MANDERS (nopeasti). Kapineeni ovat alaaila kauppiaan luona.
Olen siellä yötä.
ROUVA ALVING (pidättäen hymyänsä). Ettekö todellakaan suostu olemaan
yötä minun luonani tälläkään kertaa?
PASTORI MANDERS. Ei, ei, rouva; muuten hyvin paljo kiitoksia; minä
pysyn siellä alaaila, niinkuin tapani on. Se on niin mukavata, kuin on
mentävä laivaan taas.
ROUVA ALVING. No, tehkää tahtonne. Minusta muuten vaan me kaksi vanhaa
ihmistä --
PASTORI MANDERS. No, herra varjelkoon, teidän pilapuheitanne. Niin,
olette luonnollisesti ylenmäärin iloinen tänään. Ensiksi juhlapäivä
huomenna, ja sittehän olette saanut Osvaldin kotia.
ROUVA ALVING. Niin, aatelkaa, mikä onni minulle! Siitä on nyt yli kaksi
vuotta, kuin hän oli viimeksi kotona. Ja sitte hän on luvannut jäädä
luokseni koko talveksi.
PASTORI MANDERS. Ei nyt, onko hän luvannut? Siinä hän teki kauniisti ja
niinkuin lapsen tulee. Sillä kokonaan toisella lailla luulisin sentään
Rooman ja Pariisin elämän viehättävän.
ROUVA ALVING. Niin, mutta täällä kotona on hänellä äitinsä, näettekös.
O, sitä rakasta, siunattua poikaa, hänellä on kyllä sydäntä äidilleen,
hänellä.
PASTORI MANDERS. Sehän olisikin kovin surullista, jos erilläolo ja
askaroiminen semmoisissa asioissa kuin taide, tylsentäisi niin
luonnolliset tunteet.
ROUVA ALVING. Niin, sanokaappa muuta. Mutta siitä ei ole pelkoa hänen
suhteensa. Niin, onpa minun oikein hauska nähdä, tunnetteko häntä
vielä. Hän tulee alas sitte; nyt hän makaa vaan yläällä, leväten hiukan
sohvalla. -- Mutta istukaahan, hyvä pastori.
PASTORI MANDERS. Kiitoksia. Teillä on siis aikaa --?