PASTORI MANDERS. Isänne ei ole mikään oikein vahva luonne, neitsyt
Engstrand. Hän kaipaa niin syvästi johtavaa kättä.
REGINA. No niin, voipi kyllä niin olla.
PASTORI MANDERS. Hän kaipaa jotakin luonaan, josta hän voisi pitää, ja
jonka mielipiteelle hän voisi panna arvoa. Hän tunnusti sen itse niin
avosydämmisesti, viimeksi ollessaan minun luonani.
REGINA, Niin, hän on puhunut minulle vähä sinnepäin. Mutta en tiedä,
tahtooko rouva Alving päästää minua pois, -- varsinkaan nyt, kuin
saamme sen uuden lastenkodon hoidettavaksemme. Enkä tahtoisi mielelläni
lähteä rouva Alvinginkaan luota, kuin hän on aina ollut niin hyvä minua
kohtaan.
PASTORI MANDERS. Mutta tyttärellinen velvollisuus, hyvä tyttöni --.
Luonnollisesti pitää meidän ensin saaman emäntänne suostumus.
REGINA. Mutta en tiedä, sopiiko minun tällä iällä hoitaa yksinäisen
miehisen hengen taloutta.
PASTORI MANDERS. Mitä! Mutta hyvä neitsyt Engstrand, omasta
isästännehän tässä on puhe!
REGINA. Niin, voi niin olla, mutta kuitenkin --. Niin, jos se olisi
jossain _hyvässä_ talossa, oikean kunnon herran luona --