REGINA. Niin, niin kyllä olemme.
ENGSTRAND. -- ja kiusaukset ovat moninaisia tässä maailmassa,
näetkös --; mutta kuitenkin olin minä, niin totisesti, työssäni jo
kello kuus tän'aamuna.
REGINA. Niin, niin, laita nyt vaan luusi pois. En tahdo seisoa tässä ja
pitää rendez-vous'ta kanssasi.
ENGSTRAND. Mitä et tahdo pitää?
REGINA. En tahdo pitää sinua kenenkään tavattavana täällä. Kas niin;
mene nyt matkaasi.
ENGSTRAND (pari askelta lähempänä). En, totta vie, menekkään, ennenkuin
olen puhellut kanssasi. Jälkeen puolisen tulee työni valmiiksi tuolla
alaalla kouluhuoneessa, ja sitte mennä tuhutan tän'yönä, höyryveneellä
kotia kaupunkiin.
REGINA (mutisee). Onnea matkalle!
ENGSTRAND. Kiitoksia, laps' kulta. Huomennahan lastenkoto vihitään, ja
silloin tulee täällä arvattavasti kelpo lailla hälinää ja hommaa
juomingeissa, näetkös. Eikä kukaan saa sanoa Jaakko Engstramista,
ett'ei hän voi pidättää itseään, kuin kiusaus tulee.
REGINA. Hoo!
ENGSTRAND. Niin, sillä tapaahan täällä niin paljo hienoa väkeä
huomenna. Onhan pappi Manderskin tulossa kaupungista.
REGINA. Hän tulee jo tänään.
ENGSTRAND. Niin, enkös arvannut oikein, Enkä saakeliksikaan tahdo, että
hän saa syytä moittiakseen minua, huomaatkos.
REGINA. Ahaa, onko niin asiat!
ENGSTRAND. Mitenkä on asiat?
REGINA (katsoo vakavasti häneen). Mihinkä sinä nyt tahdot
Manders-pappia taas narrata?
ENGSTRAND. Hys, hys; oletko hullu? Tahdonko minä narrata pappi
Mandersia mihinkään? En suinkaan, Manders-pappi on siksi liian hyvä
mies minua kohtaan. Mutta siitähän tahdoin jutella kanssasi, näetkös,
että minä tän'yönä sitte jälleen matkustan kotia.
REGINA. Matkusta mitä pikemmin, sitä parempi minusta.
ENGSTRAND. Niin, mutta minä tahdon saada sinut kanssani, Regina.
REGINA (suu auki). Tahdotko saada minut --? Mitä sanot?
ENGSTRAND. Tahdon saada sinut kanssani kotia, minä sanon.
REGINA (pilkallisesti). Et ikinä saa minua kanssasi kotia.
ENGSTRAND. Oo, sen saamme kyllä nähdä.
REGINA. Niin, siitä voit olla varma, että sen näemme. _Minä_, joka olen
kasvanut kamariherran rouvan Alvingin luona --? _Minä_, jota pidetään
melkein kuin lasta täällä --? Muuttaisinko _minä_ kotia _sinun_
luoksesi? Semmoiseen taloon? Hyi toki!
ENGSTRAND. Mitä pirua se on? Lyöttäydytkö isääsi vastaan, heilakka?
REGINA (mutisee, katsomatta häneen). Olet usein kyllä sanonut, ett'ei
sinulla ole mitään tekemistä minun kanssani.
ENGSTRAND. Pyh; mitä huolit siitä --.
REGINA. Etkö monta herran kertaa ole haukkunut minua ja kutsunut
minua --? Fi donc!
ENGSTRAND. En totisesti käyttänyt sentään koskaan niin ilkeätä sanaa.
REGINA. Ho, muistan kyllä, mitä sanaa käytit.
ENGSTRAND. Niin, mutta senhän tein vaan ollessani vähä toisella
kymmenellä -- hm. Kiusaukset ovat monenlaisia tässä maailmassa, Regina.
REGINA. Uh!
ENGSTRAND. Ja samoin silloin, kuin äitisi lyöttäytyi kiukuttelemaan.
Täytyihän minun keksiä jotain häntä härsyttääkseni, laps' kulta. Aina
piti hänen sitte ollakkin niin hieno, (matkii.) "Päästä minut,
Engstrand. Anna minun olla! Minä olen palvellut kolme vuotta
kamariherra Alvingin luona Rosenvoldissa, minä!" (hymyilee.) Herra
nähköön; hän ei, näet, koskaan voinut unhottaa, että kapteeni tuli
kamariherraksi hänen palvellessaan täällä.
REGINA. Äiti raukka; -- hänen sait varmaan rääkätä kuolijaaksi.
ENGSTRAND (keikahuttaen itseään). Niin, selvähän se on; minunhan pitää
saaman syy kaikesta.
REGINA (kääntyy pois; puoliääneen). Uuh --! Ja sitä jalkaa sitte.
ENGSTRAND. Mitä sanot, laps' kulta?
REGINA. Pied de mouton.
ENGSTRAND. Onko se engelskaa, se?
REGINA. On.
ENGSTRAND. Niin-niin: oppia olet saanut täällä maalla. Ja siitä voipi
olla hyötyä nyt, siitä, Regina.
REGINA (lyhyen äänettömyyden jälkeen). Ja mitä sitten aiot tehdä
minulla kaupungissa?
ENGSTRAND. Voitko kysyä, mitä isä tekee ainoalla lapsellaan? Enkö ole
yksinäinen ja avutoin leskimies.
REGINA. Ooh, elä lörpöttele minulle semmoista. Miksi tahdot minua
sinne?
ENGSTRAND. No, sanon sinulle, olen ajatellut yrittää jotain uutta nyt.
REGINA (puhaltaa). Samoin olet yrittänyt niin usein; muita yhtä
hullusti.
ENGSTRAND. Niin, mutta tällä kertaa, saat vaan nähdä, Regina! -- Piru
vieköön --
REGINA (polkaisee). Ole kiroamatta!
ENGSTRAND. Hys, hys! siinä olet hiton oikeassa, laps' kulta! Sitähän
vaan tahdoin sanoa, -- olen koko lailla saanut rahoja lakkariini
työstäni tässä uudessa lastenkodossa.
REGINA. Vai olet? Sehän on hyvä sinulle, se.
ENGSTRAND. Mihinkä voisi tuhlata penninsä täällä maaseudulla.
REGINA. No, entä sitte?
ENGSTRAND. Niin, näetkös, sitte olen ajatellut panna ne rahat
johonkin, joka kannattaisi. Siitä pitäisi tulla jonkinlainen ravintola
meriväelle --
REGINA. Hyi sentään!
ENGSTRAND. Oikein hieno ravintola, huomaatkos; -- ei mikään semmoinen
sikopahna matruuseille. Ei, koira vie, -- se olisi Iaivakapteenia ja
perämiehiä ja oikein hienoa väkeä varten, huomaatkos.
REGINA. Ja sitte pitäisi minun --?
ENGSTRAND. Sinä saisit olla apuna, niin. Ainoastaan noin näön vuoksi,
voit arvata. Et, piru olkoon, joudukkaan pahoille päiville, laps'
kulta. Voit saada kaikki tahtosi mukaan.
REGINA. Niin-kyliä, niin!
ENGSTRAND. Mutta vaimoväkeä täytyy olla talossa, se on päivän selvää,
se. Sillä iltasittain on tietysti pidettävä vähä hauskaa, laulettava ja
tanssittava ja niin pois päin. Aatteleppas, että he ovat kulkeneita
merimiehiä maailman mereltä, (lähempänä.) Elä nyt ole hassu ja sulje
itse tietäsi, Regina. Mitä voi sinusta tulla täällä maalla? Hyödyttääkö
se yhtään sinua, että rouva on kustantanut oppia sinuun? Saathan
hoidella kakaroita uudessa lastenkodossa, kuulen ma. Onko se mitään
sinulle, se? Haluttaako sinua niin mahdottomasti kulua täällä
kitupiikiksi likaisten penikoiden takia?
REGINA. Ei, jos kävisi niinkuin minua haluttaa, niin --. No, voihan se
tapahtua. Voihan se tapahtua!
ENGSTRAND. Mikä voi tapahtua?
REGINA. Elä yhtään välitä siitä. -- Oletko paljokin pannut rahoja
talteen täällä maalla?
ENGSTRAND. Kaikkiansa voi niitä tulla noin seitsemän, kahdeksan sataa
kruunua.
REGINA. Ei ole hullumpaa.
ENGSTRAND. Siinä on tarpeeksi päästäkseen jaloillensa, siinä, laps'
kulta.
REGINA. Etkö aio antaa yhtään niistä rahoista minulle?
ENGSTRAND. En totisesti aiokkaan, en.
REGINA. Etkö aio lähettää minulle edes hamekangasta?
ENGSTRAND. Tule vaan olemaan kanssani kaupunkiin, tule, niin saat
hamekankaita kyllä.
REGINA. Pyh, sen voin tehdä ominpäin, jos minua haluttaa.
ENGSTRAND. Ei, isällisen käden johdolla, se käy paremmin, Regina. Nyt
voin saada soman talon Pikku Satamakadulla. Ei tarvitse montaa markkaa
enää; ja sinne voisimme laittaa jonkinlaisen merimieskodin, näetkös.
REGINA. Mutta minä en tahdo olla sinun luonasi! Minulla ei ole mitään
sinun kanssasi tekemistä. Mene nyt!
ENGSTRAND. Et, totta vie, jäisi pitkäksi aikaa luokseni, laps' kulta.
Sitä hyvää ei minulle suotaisi. Jos sinä vaan ymmärtäisit katsoa
eteesi. Niin kaunis impi, kuin sinusta on tullut näinä parina
viimeisenä vuonna --
REGINA. No --?
ENGSTRAND. Ei varmaankaan kestäisi kauvan, ennenkuin tulla pölähtäisi
joku perämies, -- niin ehkäpä kapteeni --
REGINA. En tahdo mennä naimisiin kenenkään semmoisen kanssa.
Merimiehillä ei ole yhtään savoir vivre.
ENGSTRAND. Mitä ei heillä ole?
REGINA. Minä tunnen merimiehet, minä sanon. Semmoisen väen kanssa ei
voi mennä naimisiin.
ENGSTRAND. Ole sitte niiden kanssa naimisiin menemättä. Voi se
kannattaa kumminkin, (tuttavallisemmin:) Hän -- engelsmanni --
huvikutteri-herra -- antoi kolmesataa spesietalaria, hän; -- ja toinen
ei ollut kauniimpi sinua, hän.
REGINA (häneen päin). Ulos ovesta!
ENGSTRAND (väistää). No, no; ethän toki lyödä aio, tiedän mä.
REGINA. Aion! Jos puhut äidistä, niin lyön. Ulos ovesta, minä sanon!
(ajaa hänet ylös puisto-ovelle.) Eiäkä paukuta ovia; nuori herra
Alving --
ENGSTRAND. Hän nukkuu, niin. Kumma, kuinka sinä pidät huolta nuoresta
herra Alvingista --. (hiljemmin.) Hohoo; eihän kumminkaan niin liene,
että hän --?
REGINA. Ulos, ja pian! Sinä olet hullu, ihminen! Ei, älä mene sitä
tietä, sieltä tulee pastori Manders. Alas kyökin portaita, sinä.
ENGSTRAND (oikealle). Niin, niin, teen sen. Mutta juttele hänen
kanssaan, joka sieltä tulee. Hän on mies sanomaan sinulle, mitä lapsi
on velkapää isälleen. Sillä isäsi olen kaikissa tapauksissa, näetkös.
Sen voin näyttää kirkonkirjasta.
(Menee ulos toisen oven kautta, jonka Regina on aukaissut
ja jälleen sulkee hänen jälkeensä.)
REGINA (katsahtaa itseänsä peilissä, löyhyttää nenäliinallaan ja korjaa
kaulanauhaansa; sen jälkeen alkaa puuhaella kukkien kanssa.)
(Pastori Mandera, päällystakki yllä ja sateensuoja kädessä,
sekä pieni matkalaukku hihnassa yli olkapään, tulee puisto-oven
kautta kasvihuoneesen.)
PASTORI MANDERS. Hyvää päivää, neitsyt Engstrand.
REGINA (kääntyy iloisen hämmästyneenä). No kas, hyvää päivää, herra
pastori! Onko höyrylaiva jo tullut?
PASTORI MANDERS. Se tuli nyt juuri, (menee puistohuoneesen.) Onpa
meillä sentään ikävä sadesää näinä päivinä.
REGINA (seuraa häntä). Se on niin siunattu ilma maanmiehille, herra
pastori.
PASTORI MANDERS. Niin, siinä olette varmaan oikeassa. Sitä ajattelemme
me kaupunkilaiset niin vähän.
(Alkaa ottaa päällystakkia yltänsä.)
REGINA. Oo, enkö minä auta? -- Kas niin. No ei nyt, kuinka märkä se on!
Nyt panen sen vaan etehisen seinälle. Ja sateensuoja sitte --; sen
levitän, niin se saa kuivaa.
(Menee ulos kapineittein kanssa toisen oikeanpuolisen oven
kautta. Pastori Manders ottaa matkalaukun olaltaan ja panee
sen ja hatun tuolille. Sill'aikaa tulee Regina sisään jälleen.)
PASTORI MANDERS. Ah, oikein tekee hyvää tulla huoneesen. No, täällä on
varmaan kaikki hyvin talossa?
REGINA. On, paljo kiitoksia.
PASTORI MANDERS. Mutta kelpo lailla hommaa, luulen ma, huomisen
johdosta?
REGINA. Ojah, onhan täällä vähä tekemistä.
PASTORI MANDERS. Ja rouva Alving on arvattavasti kotona?
REGINA. On niin; hän on vaan yläällä laittamassa suklaata nuorelle
herralle.
PASTORI MANDERS. Niin, sanokaa minulle --; kuulin alaalla laiturilla,
että Osvald muka on tullut.
REGINA. Niin, hän tuli toissapäivänä. Emme odottaneet häntä ennenkuin
tänään.
PASTORI MANDERS. Ja raittiina ja ripeänä, toivon ma?
REGINA. Niin, terve hän on. Mutta kauhean väsynyt matkasta. Hän on
tullut yhtä päätä aina Pariisista asti --; minä tarkoitan, hän on
tullut koko tien yhtä ajoa. Luulen melkein, että hän nukkuu vähä nyt,
niin että saamme kyllä puhua hieman hiljaa.
PASTORI MANDERS. Hys, olkaamme siis hiljaa.
REGINA (nostaessaan nojatuolia valmiiksi pöydän viereen). Ja olkaa niin
hyvä ja istukaa, herra pastori, ja laittakaa itsellenne mukavata. (Hän
istuutuu; Regina nostaa jakkaran hänen jalkojensa alle.) Kas niin!
Istuuko herra pastori nyt hyvästi?
PASTORI MANDERS. Kiitos, kiitos; istun oivallisesti, (katselee häntä.)
Kuulkaa, tiedättekö mitä, neitsyt Engstrand, luulen tosiaan, että
olette kasvanut, sittekuin näin teidät viimeksi.
REGINA. Näyttääkö herra pastorista siltä? Rouva sanoo, että olen
lihonutkin.
PASTORI MANDERS. Lihonut? No niin, ehkä vähä; -- noin kohtalaisesti.
(Lyhyt äänettömyys.)
REGINA. Ilmoitanko rouvalle?
PASTORI MANDERS. Kiitos, kiitos, ei ole kiirettä, rakas lapseni. -- No,
mutta sanokaa minulle nyt, hyvä Regina, mitenkä isänne sitte menestyy
täällä maalla?
REGINA. Joo kiitos, herra pastori, kyllä hän menestyy hyvästi.
PASTORI MANDERS. Hän poikkesi luokseni, viimeksi kaupungissa ollessaan.
REGINA. Eihän nyt, tekikö hän niin? Hän on aina niin iloinen saadessaan
puhella pastorin kanssa.
PASTORI MANDERS. Ja te käytte varmaankin ahkerasti hänen luonansa
päivillä?