»Mitä hän sanoo?» kysyi Ragnhild ruotsiksi, sillä hän ei ensinkään
ymmärtänyt suomea.
Loviisa selitti, mitä poika sanoi, ja Ragnhild hymyili sekä antoi
pojalle appelsiinin. Samassa Hely tuli poikansa luo ja loi kiitollisen
katseen komeaan neitoseen, joka oli osottanut hyvyyttä hänen lastansa
kohtaan. Tuolla appelsiinilla oli neito ainiaaksi voittanut äidin
sydämen.
Juna vihelsi taas, ja Hely meni Maurin kanssa kolmannen luokan vaunuun,
mutta Ragnhild Aateli toisen luokan. Hänen kumppaninsa, eräs Helsingissä
asuva sukulainen, huusi hänelle vielä: »Vie paljo terveisiä setä ja
täti Aatelille sekä sulhasellesi ja Lillille.»
»Kiitos, kiitos!» vastasi Ragnhild, ja juna lähti liikkeelle.
* * * * *
Kylässä lähellä Ihalan kartanoa asui eräs suutarinleski kuusivuotiaan
poikansa kanssa omissa huoneissaan. Lesken asunto oli tilava, sillä
siinä oli kaksi kamaria ja kyökki; nyt kesällä varsinkin olivat huoneet
melkein aina tyhjänä, kun poika juoksenteli ulkona ja leski istui
portailla ompelemassa. Niin istui hän eräänä iltana, kun nainen ja pieni
poika tulivat ajaen rattailla, jotka seisahtuivat lesken portille.
Nainen astui rattailta ja otti pojan mukaansa sekä käski kyytimiehen
odottaa. Hän tuli nyt lesken luo ja sanoi: »Olen kuulustellut, olisiko
tässä kylässä jollakulla huonetta vuokrattavana, sillä minä tahtoisin
asettua tänne asumaan, ja minut osotettiin teidän luoksenne.»
»Kyllä tässä tilaa on, jos muuten sovimme», vastasi leski. Nainen
suostui maksamaan, mitä leski vaati vuokraa, ja niin oli kaupat tehty.
»Tässä on muuttokirjani, tahdotteko nähdä? Minun täytyy mennä viemään
sitä pappilaan.»
»Hely Antintytär Antinen --» luki leski, »ja Mauri Helynpoika -- Hm, hän
on siis isätön lapsi? --»
»On», vastasi Hely alakuloisena.
»Eikö teillä täällä ole keitään tuttavia.»
»Kansakoulunopettajattaren tunnen», sanoi Hely.
»Vai niin. Kannetaanko nyt kapineet sisälle?»
»Kyllä.» Hely meni maksamaan kyytimiehelle; sitte hän kantoi sisään ne
vähät tavarat, mitä hänellä oli, ja mies läksi matkoihinsa.
Mauri juoksi pitkin pihaa lesken pojan eli Juskan kanssa. Tämä laveampi
tila tuntui lapselle oudoksesta hauskalta, sillä ei Helsingissä ollut
sellaista viheriäistä pihaa kuin täällä. Tavan takaa hän tuli äitinsä
luo juttelemaan, että Juska oli näyttänyt hänelle jotakin uutta.
Hely asetti kaikki kapineensa paikoillensa. Ullakolle hän sai laskea,
mitä hän ei joka päivä tarvinnut. Ruokatavaroita oli hänellä myöskin
vähän, ja ne hän vei lesken ruoka-aittaan, joka oli laitettu huoneitten
alle. Juuri kun hän kantoi sinne ryynipussejansa, tuli Mauri juosten
hänen luoksensa ja huudahti: »Äiti, äiti! Juska näytti Mauille pienen,
pikkuisen valkoisen humman, ja se sanoi: öh, öh.» Juska juoksi perässä
huutaen:
»Porsas se on! Ei se mikään humma ole, sianporsas vain.» Siis Mauri jo
sai tietää, mimmoinen elävä porsas on.
Ilta oli kulunut Helyn puuhatessa, ja hän huusi Mauria illallista
syömään. Kun poika tuli, otti Hely hänet syliinsä, ja lapsi, joka oli
juoksemisestaan ja matkasta väsynyt, ei jaksanut paljoa syödä, vaan
nukkui siihen. Hely riisui vaatteet pojan yltä ja laski hänet hiljaa
vuoteellensa. Mauri nukkui lapsen levollista unta, mutta äiti istui
vielä kauan juttelemassa suutarinlesken kanssa. Hän kysyi, saisiko
täällä helposti työnansiota, ja minkälaista. -- Leski sanoi, että
Ihalasta saisi kehruuta ja kaikenlaista ompelutyötä. »Mutta minä olen
myöskin ommellut vaatteita kyläläisille, joten teidän sopii minun
kanssani yhdessä ruveta ompelemaan. Minulle tuodaan työtä niin paljon,
etten ajoissa joudu kaikkia valmiiksi saamaan.» Tämä osotti, että
Helyllä toimeentulon puolesta oli hyvät toiveet.
Vihdoin Hely kysyi, mitä opettajattaresta pidettiin, ja leski vastasi:
»Hänestä kaikki pitävät, sillä lapset ovat koulussa tulleet paljon
tottelevaisemmiksi, ja hän on kovin toimelias ja tekee kaikin puolin
työtä kansan hyväksi. Nyt hän on saanut toimeen, että syksyllä ruvetaan
rakentamaan lastenkotia, jossa kaikki orvot saavat kodin. Kyllä Ihalan
patruuna ja Arvo maisteri sen oikeastaan saivat aikaan kokouksessa,
vaikka vastustajia silloinkin löytyi. Maakauppias varsinkin oli
koettanut heitä vastustaa ja vieläpä yllyttää muitakin ihmisiä, mutta
opettajatar oli jo moniaalla puhunut asian tärkeydestä, niin ettei
siihen maakauppias mitään voinut, varsinkaan kun patruuna otti asian
haltuunsa. Tuo maakauppias kuuluu sitäpaitsi olevan roistomainen;
mieshän muutti tänne nykyään. Hänellä kuuluu olleen suuri talo, mutta
tuhlasi kaikki. Rouvan isä, Renkalan rusthollari, oli sitte auttanut
häntä, joten pääsi alkuun ja rupesi täällä kauppaa pitämään, mutta
kauppias ryyppää ja rouvan sanotaan juovan ämmien kanssa kahvia.»
»Vai tänne hänkin on tullut», sanoi Hely. »Ja noinko Renkalan rahat
menevät?»
»Tunnetteko heidät?»
»Tunnen minä Renkalan ja hänen tyttärensä. Mutta nyt minua jo väsyttää
niin kovin, että täytyy mennä maata.»
»Niin, kyllä maar, kello on jo yksitoista; minäkin tässä näin kauan
löpisen enkä muista, että olette matkastakin väsynyt; mutta oli kovin
hauska jutella, kun kerran puhekumppanin sain», sanoi leski ja läksi
kamariinsa.
Jättäen kaikki huolensa Jumalan haltuun vaipui Hely väsyneenä makeaan
uneen uudessa kodissaan.