Heinäkuun 18:s päivä eli Ihalan patruunan nimipäivä alkoi ensin vähän
pilvisenä, mutta jo yhdeksän aikaan oli taivas kirkas ja lahti tyyni
kuin kuvastin. Koko luonto oli erittäin ihana. Niityt ja nurmet olivat
kukkia täynnä, sillä seuraavana päivänä vasta heinänteko oli alettava,
joten kukat vielä rauhassa rehottivat. Eipä siis ihmettäkään, että
kansakouluun, joka sijaitsi järven rannalla, vähän matkan päässä neiti
Jopen asunnosta, oli riittänyt runsaasti kukka- ja lehtiköynnöksiä.
Niitä Ihalan nuoret vieraat olivat edellisenä iltana sitoneet ja vieläpä
ehtooyötäkin panneet illan jatkoksi.
Vanha Maija mutisi, kun einepöytä oli valmiiksi katettuna eivätkä
vieraat tulleet ruoalle, vaikka heitä oli kutsuttu. »Eivät pääse
vaatteisiin, kun kaiken yötä valvottiin», sanoi Maija. »Semmoisia
turhanaikaisia töitä, ikäänkuin eivät uudet huoneet olisi kauniita ilman
lehtiä ja kukkasia. Eihän tässä nyt juhannus kuitenkaan ole. Kahvikin
ihan jäähtyy, ja jos sen tulelle panen toistamiseen, niin miltä se
sitte maistuu --» Halli koira venyi kyökin kynnyksen vieressä
odottelemassa, että hänenkin suuhunsa jotakin herahtaisi, ja Maija, joka
ruokasalista tuli kyökkiin, virkkoi: »Sinä Halli siinä lotkottelet;
luuletko, että tässä nyt koiralle ensiksi ruokaa annetaan. Onhan tuossa
vanhaa maitoa hulikassa, täytyy kai sinulle antaa -- soh, odota häntä
nyt -- pelkkää maitoako luulet saavasi hotkia -- panen leipääkin
joukkoon. Katsos tuota hylkyä -- ei syö, kun on maito käynyt vähän
happameksi --» Maija otti tyhjän kerma-astian sekä pani siihen vähän
maitoa, jota hän kaatoi Hallin ruokaan puhuen koiralle: »Katsos, Halli,
panenpa kermaakin sulle --» ja Halli meni nyt syömään ruokaansa siinä
luulossa, että siihen oli kermaakin kaadettu.
Keveät naisaskeleet kuuluivat ylikerran portailta, ja samassa
palvelustyttö Sere juosten tuli kyökkiin ja huusi: »Maija! Vieraat
naiset tulevat ylikerrasta, ja everstinna, joka puutarhassa on ollut
kävelemässä, on jo myöskin tulossa; vienkö kahvin sisälle?»
»Vie vain; hyvä, että vihdoinkin tulevat.»
Einepöydän ympärille talonhaltijat vierainensa nyt kokoontuivat. Myöskin
vanha neiti Joppe oli joukossa. Tuo ennen aivan virkku vanhus oli ikänsä
painosta viimeisinä vuosina käynyt erittäin väsyneeksi. Hän ei enää
usein jaksanut tulla kartanoon vieraitten kanssa seurustelemaan, mutta
nyt oli erityinen syy, koska kansakoulu oli vihittävä. Kansaa neiti
Joppekin rakasti, ja köyhää kansaa hän kaikessa hiljaisuudessa paljon
auttoikin -- siis tämä juhlatoimitus häntä erittäin miellytti. Myöskin
hän oli utelias näkemään Arvon toimittamaa uutta opettajatarta. Hän oli
lempipoikansa suhteen pannut tähdelle muutamia seikkoja, joista häntä
aavistutti, ettei nuori opettajatar ehkä ollut Arvon sydämelle aivan
vieras olento. Kun tytöt nyt kaikin tulivat sisälle, oli hän todellakin
halukas tietämään, kuka noista kolmesta, joita hän ei ennen tuntenut,
oli uusi opettajatar.
Lilli, joka heti juoksi vanhaa tätiä tervehtimään, esitteli: »Rovasti
Nurmen tyttäret, neidit Helvi ja Selja, sekä neiti Salmi.»
»Vai niin -- te tulette siis meidän uuteen kouluumme opettajattareksi»,
sanoi neiti Joppe ja katseli tarkastellen neitosta. Iiri loi suuret
miettivät silmänsä vanhukseen, vastaten:
»Niin tulen. On oikein hauska ajatella sitä aikaa, jolloin pääsen tänne.
Koulu on erittäin ihanalla paikalla, ja sitte saan sellaisen työalan,
jota hartaasti halajan.»
Patruuna Aateli myöskin tuli puhuttelemaan Iiriä, kysyen: »Mitä nyt
pidätte uudesta koulurakennuksestamme?»
»Oikein paljon», vastasi Iiri. »Omituiset tunteet sydämessäni astuin
koulun huoneisiin mennessäni niitä koristelemaan -- siinä kun näin
vastaisen kotini. Myöskin tunsin, että samalla, kun noissa huoneissa
kodin saan, syntyy minulle suuri edesvastuu.»
»Se on varma», sanoi patruuna. »Etuja seuraa myöskin vastuunalaisuus.»
»Sen Jumalan avulla voitte täyttää», lausui patrunessa, joka läheni
Iiriä ja oli kuullut miehensä sanat.
»Sitä toivon», vastasi Iiri.
»Kaikki he nyt tekevät affairea tuosta tytöstä», sanoi everstinna hiljaa
miehellensä. »Juuri kuin hän olisikin jotakin -- pyh! -- En ymmärrä,
että lankonikin viitsii. Miehet nyt aivan pilaavat tytön. Hän kyllä
coquetteeraa jo ilmankin.»
»Ei ensinkään; juuri hänen suora, luonnollinen olentonsa tekee hänet
erittäin viehättäväksi», vastasi eversti.
Patrunessa tuli samassa pyytämään kälyänsä ja muita vieraitansa ottamaan
jälkiruokaa, ja everstinna meni ensiksi, kuten arvonsa tunteneen ainakin
on tapana, jotta muut sitte vähitellen myöskin voisivat lähestyä
makeisruokavatia.
Eineen jälkeen mentiin kansakoululle, johon nyt tuli Ihalan alustalaisia
lapsineen. Juhlasaliin kokoonnuttiin määrätyllä tunnilla. Ensiksi
veisattiin virsi: »Koko maa iloita mahtaa --» ja sen jälkeen piti Arvo
lyhykäisen puheen, jossa hän lopulla rukoili, että opetuksesta, joka
koulussa oli jaettava, karttuisi nuorelle, kasvavalle kansalle
siunausta.
Sitte oli kahvipöytä asetettu toiseen huoneeseen, jossa alustalaisille
tarjottiin kahvia vehnästen kera. Siinä nyt Helvi ja Iiri kaatoivat
kahvia ja Lilli sekä Selja jakelivat vehnäsiä.
Pikku tytöt, joka olivat kuulleet, että koulun tuleva opettajatarkin oli
Ihalassa, kyselivät nyt toisiltaan: »Kukahan noista on opettajatar?»
Nummen Taava, eräs pieni tyttö, osotti sormellaan Helviä ja sanoi:
»Näethän sen, että tuo on opettaja -- se on vanhin ja vakavin.»
»Tuon minä tahtoisin opettajaksi», virkkoi Salomäen Miina, »tuon, jolla
on punainen hame ja suuret, kauniit silmät».
Iiri, jota Miina juuri tarkoitti, läheni tyttösiä sanoen ystävällisesti:
»Mitä te nyt pakinoitsette?»
Miina, ollen häpeillään, painoi päänsä alas niin, että hänen tuskin
kahta tuumaa pitkät palmikkonsa nousivat pystyyn, ja vastasi hiljaa: »Ei
niin mitään.» Mutta myllärin Manu, joka oli rohkea poika, virkkoi:
»Nuo likat eivät tiedä, kuka on opettaja, ja sitä he tuumailevat.»
»Tiedätkö sinä sitte?» kysyi Iiri.
»Enhän minä tiedä, mutta luulen vain, että ehkä te olette.»
»Oikein sitte arvasit. Syksyllä tulen opettajaksenne, ja jos, kuten
toivon, olette oikein kilttejä lapsia, niin meistä varmaan tulee hyviä
ystäviä.»
Lapset nyt kaikin katselivat Iiriä ja kuiskailivat toisillensa: »Tuo se
nyt on meidän tuleva opettajattaremme.»