(Aika esiintyy khoorina.)
AIKA.
Ma -- joka kaikki tutkin, hyvää säästän,
Rankaisen pahaa, erheet luon ja päästän, --
Nyt Ajan nimell' esiinnyn, ja liidän
Nopeaan lentoon. Ohitse ma kiidän
Kuustoista vuotta; syvän juovan tuon
Iloineen, murheinensa umpeen luon.
Lait hävittää on mulla valta vapaa,
Kukistaa, muuttaa perittyä tapaa.
Min' olin ennen synkkää muinaisuutta,
Oloa näin ma vanhaa sekä uutta,
Näin kaiken synnyn, tiedän mistä niill' on
Alkunsa milläin. Nykyisyyden kiillon
Pimentää voin ma; koht' on hämärässä
Satuni alku; tiimalasin tässä
Kun käännän, näyttämö on muuttunut,
Ja kaikki vaan ol' unta. Luopunut
Houreistaan on Leontes, murheeseen
Ja suruun vaipuneena. Kauniiseen
Nyt Böhmiin siirtykää, ja muistakaatte.
Ett' oli kuninkaalla poika; saatte
Nimeksi hälle panna Florizelin.
Ma Perditasta teille kertoelin,
Hänest' on tullut ihmeen kaunis nainen;
Muun jätän kertomatta; kohta vainen
Sen nähdä saatte. -- Tytär lampurin,
Ja mikä häntä koskee likemmin,
Aineeni nyt on. Tarkat olkaa vaankin;
Lie käytettynä aikaa huonompaankin;
Jos niin on, kuulkaa sana vakaa silloin:
Ma soisin, ettei mointa sattuis milloin.
(Poistuu.)
Ensimmäinen kohtaus.
Böhmi. Huone Polyxeneen hovilinnassa.
(Polyxenes ja Camillo tulevat.)
POLYXENES.
Camillo hyvä, älä kiusaa minua kauemmin. Kipeäksi tulisin, jos täytyisi
minun jotakin sinulta kieltää, mutta tämän myöntäminen toisi minulle
kuoleman.
CAMILLO.
Kuusitoista vuotta on nyt siitä kuin isänmaani näin; vaikka olenkin
suurimman osan elämääni vieraassa ilmassa elänyt, tahtoisin kuitenkin
siellä laskea luuni lepoon. Sitä paitse on katuvainen kuningas, minun
herrani, haettanut minua; voisin häntä hänen syvässä surussaan
lohduttaa, ainakin niin luulisin; ja siinä toinen syy, joka kehoittaa
minua lähtemään.
POLYXENES.
Jos mua rakastat, Camillo, niin älä tee kaikkia hyviä töitäsi tyhjäksi
sillä, että nyt minut jätät. En voi olla sinua ilman, olet siksi kelpo
mies; parempi ett'en koskaan olisi sinua omistanut, kuin että näin
sinut kadotan. Koska olet johdattanut minua yrityksiin, joita ilman
sinua en voi loppuun saattaa, niin täytyy sinun jäädä tänne itse ne
perille ajamaan, taikka ottaa mukaasi ne palvelukset, jotka olet
minulle tehnyt. Jos en ole näitä tarpeeksi palkinnut -- liiaksi
en sitä koskaan voisi --, niin koetan osoittaa sinulle suurempaa
kiitollisuutta, josta hyödyn sen, että ystävyytemme lisääntyy. Älä puhu
enää tuosta onnettomasta maasta, tuosta Sisiliasta, jonka pelkkä
nimikin jo vaivaa minua, johtaen muistiini tuon katuvaisen, joksi häntä
sanoit, ja leppyneen kuninkaan, minun veljeni, jonka tappio,
kadottaessaan verrattoman kuningattarensa ja lapsensa, on vieläkin yhtä
surkuteltava, kuin jos se olisi äsken tapahtunut asia. Sano, milloin
näit poikani, Florizel prinssin? Kuninkaat, joilla on pahankuriset
lapset, eivät ole vähemmän onnettomat kuin ne, jotka kadottavat
lapsensa, kun nämä jo ovat hyviä tapoja osoittaneet.
CAMILLO.
Herra, siitä on kolme päivää, kuin prinssin näin. Mitä hauskanpuolista
toimitettavaa hänellä lienee, sitä en tiedä; mutta ikävyydekseni olen
huomannut, että hän viime aikoina on ruvennut vieraantumaan hovista ja
laiminlyömään ruhtinaallisia harjoituksiaan enemmän kuin ennen.
POLYXENES.
Olen sen minäkin huomannut, Camillo, ja olen siitä huolissani siihen
määrään, että olen palkannut silmiä urkkimaan, mitä hän poissa
ollessaan toimittaa; niiltä olen saanut tiedokseni, että hän
enimmäkseen oleksii alhaisen lampurin talossa, miehen, joka, kuten
kerrotaan, aivan tyhjästä ja naapureillekin käsittämättömällä tavalla
on tullut upporikkaaksi.
CAMILLO.
Olen kuullut puhuttavan semmoisesta miehestä ja että hänellä on
erinomaisen kaunis tytär, jonka maine on niin laajalle levinnyt, että
tuskin voi käsittää sitä niin halvasta majasta lähteneeksi.
POLYXENES.
Osaksi sentapaista olen minäkin tietooni saanut. Varon, että se on se
syötti, joka poikaani sinne vetää. Sinun pitää seurata minua sinne;
siellä me, ilmaisematta keitä olemme, rupeamme keskusteluun lampurin
kanssa, joka, luulemma, on niin yksinkertainen, ett'ei käyne vaikeaksi
heruttaa hänestä syytä poikani tiheään siellä käyntiin. Pyydän, että
minua heti autat tässä toimessa ja herkeät nyt Sisiliaa ajattelemasta.
CAMILLO.
Mielelläni käskyänne noudatan.
POLYXENES.
Camillo, ystävä! -- Mutta meidän täytyy pukeutua tuntemattomiksi.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Seutu sama. Maantie lampurin majan läheisyydessä.
(Autolycus tulee laulaen.)