KAIKKI. Jota ei ikinä viedä! (Juovat.)

KARHU. Kalevan kotoinen kansa, kuule nyt kuulut terveisemme, tuorehet

tuliaisviestit! Nyt on vapaana Kaleva, vapaana sen vanha päämies.

Vieraan vainolaisen ies on hervonnut, eikä välehen nouse.

JOUKOSTA. Ei! Annoimme me aimo iskun!

KARHU (jatkaen). Annoimme ankaran iskun. Kauas rajan taakse omille

riistamailleen Vennään miehet saatettiin -- eikä tuossa enää ollut

paljon saattamista. Lymyten luikki joukkonsa tähteet kohden kylmiä

kyliä. Ja voimakkaana palaa nyt Kaleva, suurina Suvannon sulhot.

Kymmenien vuosien katala paino on nyt syrjähän sysätty, vapaana

hengittää Suomi!

JOUKOSTA. Vapaana hengittää Suomi!

KARHU. Vapaana! Ensi kertaa täysin vapaana vieraan painosta. On kuin

päästy kevätpäivään perästä pitkän, pimeän talven. On kuin ilmassa

iloa, on kuin ouruis oudot viestit, nousisi norojen kukat, joka kumpu

jo kumajais kaikua Kalevan voiman.

Niin, nyt onkin kevät-päivä, toivon päivä, touon päivä. Kaattava on

heimon kaski, tehtävä totinen touko. Kalevalan kaikki kansa on nyt

saatava mukahan, hereille heristettävä alettaessa uutta aikaa. Silloin

suurenee Suomi, silloin kasvaa Kalevan voima. Rajat rastitaan lujiksi,

yhtehen yhytään kaikki vaalimahan vapautta, maamme kultaista kevättä!

JOUKKO. Yhtehen yhytään kaikki vaalimahan vapautta!

KARHU. Sama maa on meitä kantanut, samoja kohtaloita kannamme kaikki.

Samat olkoon myös meillä oikeudet ja velvollisuudet. Siispä sanonkin

suulla kaikkien vapaiden Kalevan miesten: älköhön olko osaton

Kalevalassa kukaan, sama olkoon jokaisella osa heimon neuvojen pidossa.

Kaikki me yhdessä, jokainen meistä mukana, kas niin lujittuu Suomi,

kasvaa kaksinkertaiseksi!

(Palkkaväen joukossa iloista hälinää.)

JOUKOSTA. Kaikki yhdessä, niin suurenee Suomi!

PALKKAVÄEN JOUKOSTA. Karhu ihanasti puhui; haastoi kuin jumalten

suulla. Toinen nyt aika meille koittaa, onnen aika. Me parasta panemme

kaikki!

KARHU (jatkaen). Nousee näin norosta oras, saa siitä satainen laiho,

koittaa kesä Suomen suvun, onni poikaimme osaksi, kaikuu iloa Kalevan

kannel. Juomme siis jumalten nähden ajan uuden uhrimaljan: Suureksi nyt

Suomen suku!

KAIKKI. Suureksi nyt Suomen suku!

KARHU. Kaunihiksi vapaa kansa!

KAIKKI. Kaunihiksi vapaa kansa!

Esirippu.

Kalevan uhri: Näytelmä 4:ssä näytöksessä · 第 6 / 19 题