aawat wedet, oliwat oudot katseltawat panna pään pyörälle. Lämpimän
ja selwän päiwän paisteessa oli Koudan korkeasaarinen selkä ihan
raswatyynenä, ja pitkäsiipiset kalansyöjät, yksi toistaan kiiltäwämpi,
jopa kalakotkakin, liiteli miettiwässä tyyneydessä sen heijastawalla
pinnalla; poro nosti päätään rannalla ja pitkät pulskat sarwet
nyökkyiwät meille, kun se riipi lehtiä puista ja wäliin pysähtyi
katsomaan meidän matkantekoamme, ruumis pyöreä ja lihawa, kuin
tallisyöttilään, ja talja kiiltäwä, kuin kewätkyyhkysen kaula; —
pohjoinen napapiiri juoksee tästä, ja meistä ei ollut kukaan sen yli
astunut; — kellehän tämä Kouta kaswattaa ikipuitaan, nurminiittyjään
pitkillä rannoillaan ja kalakarjojaan sywissä wesissään, kun tämän
4 peninkulman pitkän ja samanlewyisen järwen luona ei asu ihmisiä,
kuin yhdessä paikassa, 4 mökkiä sen luoteisessa nurkassa; mutta
ennättäähän sitä sittekin ajatella; »laske, perämies, rannalle;
Sawon selkien rannoilla eiwät porot laidunta pidä.» Meidän tuloamme
jäi poro wirkuilla silmillään katsomaan, mutta lähti sitten juosta
hölkyttelemään poispäin metsän piiloon. Palasimme ja souto alkoi
yli 4 peninkulman selän, saaret oliwat kallioiset ja järwen pinta
kuwasti jyrkät rannat kahta korkeammiksi; perämies selwitti: »mi on
wuodessa päiwiä, se on Koudassa saaria, ja 3 lisää.» Luoteisessa
näkyi korkeita wuoria, joiden harjuilla wielä lumi walkeana makasi.
Lähinnä rantaa korkein on Kallakora länsirannalla. Jos Keiteleen
seurakunnan Koutajärvessä on hywät kalat, niin lie tässäkin, näyttiwät
kait kalalokit pulskilta eläjiltä; ja passaisi tosiaankin Kukertajan
kyläläisten täällä rauhassa kukertaa wiinankeitto-kotien ympärillä; ei
tulisi wallesmanni häiritsemään.
Neljän wirstan taiwal eroittaa Koudan koillisemman lahdelman merestä.
Kun päästiin rannalle ja noustiin Huppowan waaralle, aukeni aawa Wienan
meri eteemme ja jalkaimme juuressa oli