pogosta (kylä), ainoa koko suuren järwen hedelmällisillä rannoilla.
Yhdessä: talossa on 2, toisessa 4, kolmannessa 1 ja neljännessä 1
lehmä; Yleensä on 34 henkeä, 3 hewosta, 34 lammasta, 84 poroa. Yhden
nelikon oliwat kylwäneet ruista huuhtaan. Kotipeltoihin ei ollut
kylwetty ruista, kuin wähä ohraa wain. Talossa, johon yöksi mentiin, eli
wielä iso-isä ja mummu; sanoiwat olewansa yli 100 wuoden ja näyttiwät
wielä toimen wanhuksilta. Ei kummakaan: tupakkia ei kuuluwissa, wiinaa
ei mailla, mantereilla. Starowierot ei kumpaakaan siedä; ja me wedimme
harwat sawumme aina pihalla; jota kohteliaisuutta Karjalaiset suuresti
ihmetteliwät. Kaukana suuren maailman pahennuksista kun ihminen luonnon
yksinkertaisuudessa elää, niin hän elää kauan. Kun wäki asettui ja
mekin panimme maata, meni mummu uunin taa loukeroonsa, ja minä kuulin
hänen mainitsewan Wapahtajan nimeä. Ei mummulla olut mitään Jumalan
sanan kirjaa, ei, kirkkoa, ei pappia — ja kuitenkin saattoi hän olla
paljoa lähempänä Jumalan waltakuntaa, kuin walistuneessa Suomessa
monen monta, joilla on joka hyllyllä Raamattu, joka sunnuntai Jumaöan
palwelus ja papin neuwot saatawana milloin tahansa.
Kylästä kun kuletaan itään ja koilliseen päin tullaan pienen
Tyllin-joen kautta Lapinjärwelle ja siitä on wene taiwallettawa jyrkkää
ja kiwistä mäkeä alas Paasmajärwelle, josta jokea myöten tullaan
Koutajärwelle, jonne Mossasta sanottiin oleman 25 wirstaa. Koko tämä
matka on erinomaisen synkeämetsäistä. Mossasta alkaa maat Koutaan
päin madaltua; waarat ja kukkulat loppuwat; mutta wielä kohoaa waara
idässä päin, Iiwakka, ja wähä etelämpänä Irenien waara Mossan järwen
eteläpuolella, jotka kumpikin Mossasta lähtijälle owat wiimeiset
hywästi-jättäjät noilta korkeilta alppiseuduilta Kuusamon kirkolta
Mossaan asti.
Irenien waarasta on kansan suussa seuraawa satu: Noin 100 wuotta sitte
tuli sen luo asumaan paennut sotamies, ja löysi wuoresta kultaa, ja
eli hywästi; mutta kun ruwettiin etsimään hänen kulta-kaiwoksiansa,
ja aina Pietarista asti tuli herrat wuorelle, peitti hän kaiwoksensa;
eikä ole sen kowemmin niitä löydetty. Niin, niin; wuoressa on kultaa;
Mossalaiset tarwitsewat kultaa (sen woi syrjäinenkin todistaa); mutta
kunnes saadaan tietää, miten kultaa saisi irti, täytyy mossalaisten
elää kurjan köyhän lailla. »Elä odota, mossalainen, kultaa Irenien
wuoren haltialta, waan ota pois kulta noista niityistä, metsistä
ja maista;» mutta Mossalainen ei tätä puhetta ymmärrä. Wanha ukko
sanoi olewansa toista rotua, kuin Karjalaiset ja Suomalaiset: hänen
ukon ukoista oli joku tullut Moskowasta tänne, mutta pahaksi onneksi
oli kieli muuttunut. Hillitse surusi ukko! jos näillä mailla olisi
semmoista kapinetta, jota kutsutaan »peiliksi», ja sinä kurkistaisit
siihen, niin sanoisi kuwa tuolta kummasta maailmasta lasin toiselta
puolen, ettet sinä »sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan walkeana» ole
isäin isiesi kupeesta wenäläisenä lähtenyt. Mutta siinä woi kyllä olla
totta, kun esi-isisäsi kertoiwat, että heidän tänne tullessaan asui
täällä Lappalaisia, joiden kanssa oltiin hywässä sowussa, mutta kun
suomalaiset sotamiehet retkiään rupesiwat jatkamaan aina tänne asti,
niin he pakeniwat ja rupesiwat waeltamaan ylös pohjaan päin. Nämä
sota-retket owat luultawasti samoja, joista Oulangansuussa kerrottiin;
siellä on käyty peittosotaa (piilo- eli hyökkäys-sotaa), jossa oli
kowasti oteltu, ja nykyään on wielä löydetty wanha miekka, joka niiltä
ajoilta oli maassa ollut kätkettynä. Hellät hy wästit jätimme Mossan
ukolle, kun tiesimme että lähdimme wiimeisestä suomalaisesta talosta
itäänpäin. Kun korkean metsän sisästä jokea soudettiin ja eteemwe
aukeniwat