kylän rannalle näkyy wielä 2 peninkulman päähän Oulangansuun kirkko
ja sen walkealta paistawat seinät. Niskassa on ainoastaan 9 taloa, 28
lehmää, 9 hewosta. Sillä aikaa kun uusia soutajia hankitaan käymme
kalmistoa rannalla katsomaan. Korkea, tuuhea taimikko kaswaa hajonneen
kiwiaidan sisällä. Kaiwetun haudan kohta on luotu korkeammaksi ja
tehty ruumiin arkun muotoon, itäpuolisessa päässä Karjalan risti.
Kaikki näytti rapistuneelta. Tästä lähtee meitä wiemään talon wanhus,
pitkä, suora wartaloltaan, kuin Karjalaiset ainakin, ja erään
toisen talon isäntä. Ensin laskettiin leweää wesirikasta Pääkoskea
alas ja sitten Kuntijokea myötäwirtaa. Kun oli lämmin, otti ukko
talwilakkinsa päästään ja laski wiereensä tuhdolle. Ikänsä 70, 80
wuotta oliwat tehneet hänen pitkät hiuksensa harmahtawiksi. »Miksikä
sulla on päälaki keritty?» wanhus ei ole kuulewinansakaan. Sitten
saatiin tietää, että ukko oli kauan ollut jumalanmolijana poissa
kotikylästään. Nyt oli hän palannut jälleen omaistensa luo. Näissä
seuduin on tuommoinen elämänmuutos jokseenkin tawallinen. Tuo keritty
ympyrä oli warjeluskeino, ettei räähkä (synti) niin hewin tarttuisi.
Sen näimme monen muun wanhuksen päässä perästäpäin. Ukko sanoi näillä
seuduin olewan 2 henkeä, jotka osaawat lukea kirjasta, ja praasnikan
13 aamuna lukewat he selwällä äänellä kokoontuneiden kuullen, tietysti
slawoonilaisesta kirjasta, wanhemmat miehet, jotka osaamat wähä
Wenäjätä, ymmärtäwät jotain, nuoremmat ja waimonpuolet eiwät mitään;
joku kuuluu osaawan lyhyesti sanoa Karjalan kielelläkin, mitä kirjasta
luki. — Joki on leweä ja rannat owat jyrkät, mutta ei juuri kallioiset,
kaswawat hyötyisää lehti- ja mänty-metsää; siellä täällä näkyy huuhdan
paikkoja.